Peliporukka Saamattomat

Turonnimodge, tai niinkuin halventavahko nimitys joka vakiintui lempinimeksi, Turo, aloitti matkansa Golarionissa Nexiläisessä maahisperheessä vuonna 4889. Turon isä, Berenmadge, ei ollut Oenopionin kaupungissa kovin arvostettu vaatimattomien magiakykyjensä vuoksi, vaikka miehen olisi pitänyt olla paikallisen kyläneuvoston edustaja. Ainoa mihin Berenmadgen sanottiin kelpaavan oli kokouksien kirjurin homma, josta perheen sukunimeksi vakiintuikin Kirjuri. Nuori Turo varttui vaatimattomissa oloissa kotona äitinsä Shanorin ja nuoremman siskonsa Wimnin kanssa, mennen paikalliseen alakouluun jo kymmenen vuoden iässä muiden oppilaiden ollessa samanikäisiä ihmislapsia. Turo oli koulussa eräänläinen nähtävyys, jollei aivan friikki niin jotain siihen suuntaan. Berenmadgen, tai "Bedgen" kyseenalainen maine ei helpottanut asiaa, ja maahisia hyvin ärsyttäen myös Turon nimi lyheni ikätoverien suussa Turonnimodgesta. Opiskelu oli pakkopullaa, materiaali kuivaa ja ei kestänyt kauaa ennen kuin Turo alkoi harkita muutoksia. Koulu jäi pian, yleiskielen oppimisen jälkeen, ja Turo lähti etsimään muuta tehtävää päivilleen.

Sopiva paikkakin löytyi nopeasti, Oenopian Antikvariaatti mainosti ikkunassaan "apulaisen tarvetta", johon allapäinen maahinen tarttui heti. Paikan omistaja, eläköitynyt taikuri Algred Spona sääli Turoa, ja otti pojan "koeajalle" kauppaansa. Siellä Turo löysi vihdoin mielenkiintoa elämäänsä, ei vain tylsiä kouluopuksia vain suunnattoman määrän upeita teoksia jotka kertoivat mitä upeimmista seikkailuista ja monimuotoisimmista otuksista joita edes maahisen vilkas mielikuvitus ei osannut mallintaa. Huvittuneena Spona antoi Turon uppoutua kirjojen maailmaan, ja työskennellä milloin poika muisti. Hän huomasi myös kuinka nuori maahinen suorastaan imi itseensä uusia kieliä, ja alkoikin opettaa pojalle mieluista aihetta.

Turolle ei jäänyt paljon muuta kuin Antikvariaatti, kun elämäänsä kyllästynyt Shanor alkoi kärsiä "valkaistumisesta", ja juuri kun Turo oli täyttänyt 14, kirous teki itselleen jälleen uuden uhrin. Berenmadge tuli surusta masentuneeksi, ja alkoi itsekin "valkaistua". Vasta yhdeksänvuotias Wimni ei täysin ymmärtänyt mitä oli tapahtumassa, mutta Turo tiesi lukeneena tarkalleen mihin oltiin menossa. Turo puhui Berenmadgen hankkimaan Wimnille matkalipun Razmiraniin, Thronestepiin jossa Berenmadgen veli Blimgert asui. Hyvästeltyään siskonsa, luvaten tosin että jonain päivänä he vielä tapaisivat, hän palasi takaisin Antikvariaattiin, syventyäkseen jälleen opintoihin. Ehkä vielä jonain päivänä kaikki maksaisi itsensä takaisin, ja olihan Sponakin puhunut toistamiseen eläkkeelle jäämisestä ja jonkunhan pitäisi jatkaa liikettäkin...

Päivät kuluivat 15- vuotiaan Turon tutkiessa historiaa, kieliä, arcaanisia kirjoituksia, kansankirjallisuutta, romaaneja ja aivan kaikkea mitä Antikvariaatin hyllyt pitivät sisällään. Odotetusti myös Berenmadgen "valkaistuminen" alkoi. Turon elämä sai kuitenkin merkittävimmän käännekohtansa tähän asti, kun eräänä päivänä Antikvariaattiin käveli vanhanoloinen, huppupäinen mies. Hän halusi myydä kirjan, niinkuin monet kaltaisensa, Turon arvellessa tavaran olevan luultavasti varastettu tai pakon, kuten velan, edessä myytävä. Opus itsessään oli suuri, sininahkakantinen, ja monin tavoin koristeltu, mutta sen sisältö oli lukukelvotonta. Syy tähän oli ettei mikään kielistä jonka Turo oli koskaan nähnyt näyttänyt vastaavalta, ja mielestään hän oli nähnyt niitä lähes yhtä monta kuin niitä oli olemassa. Ainoa ymmärrettävä kohta oli ilmeisesti kirjan omistajan nimi, Nicholas Liekki. Turo kuitenkin arvioi kirjan hinnan, maksoi miehelle joka lähti kiittäen. Sponaa kirja ei sen suuremmin kiinnostanut, joten Turo oli yksin villin tiedonhalunsa kanssa, ensimmäistä kertaa suuren haasteen edessä.

Kielimuuri, kuten voisi sanoa, olisi ollut ylivoimainen monelle, mutta hiljalleen Turo aloitti yhtäläisyyksien, toiston ja erilaisten sarjojen etsimisen, ja pitkällinen käännöstyö sai alkaa. Viikon puurtamisen jälkeen Turolla oli kannen teksti selvillä: Opas Aloittavaan Alkemiaan, ja Sen Monimutkaisiin Saloihin, kirjoittanut Nicholas Liekki.
Uusi rakkaus oli saanut alkunsa. Innostuneena Turo unohti kaiken muun, lähes jopa syömisen ja nukkumisen, sillä hän ei halunnut minkään hidastavan käännös ja oppimistyötä. Muistiinpanot ja muu materiaali alkoivat karttua, ja Turo tiesi että hän oli löytänyt kutsumuksensa. Vain yksi asia kirjassa hämmästytti häntä; Luku joka oli tituleerattu "Viisasten Kiveksi" sisälsi vain sen avaussivun, joka ei sanonut kuin "Viisasten Kivi, teoria, luominen sekä käytäntö" mutta sen jälkeiset sivut oli poistettu. Henkilölle joka ei pystyisi kirjaa lukemaan, opus näytti kokonaiselta, mutta pettynyt Turo haistoi palaneen käryä. Hän alkoi haalia kaikkia mahdollisia Alkemian opuksia itselleen, törmäten aina umpikujaan. Kenelläkään ei näyttäny olevan varmaa tietoa Viisasten Kivestä, vain varovaisia arvauksia ja pääasiassa ohjeena "Jätä aihe rauhaan". Turo uskoi, ja uskoo, että ainoa keino tietää totuus on löytää juurikin Nicholas Liekki...

Näinä aikoina 16- vuotias Turo huomasi Oenopian Alkemiasalin luentolistassa tutunoloisen nimen; Petros Lorrimor. Hän pinnisti muististaan miehen olevan "Hiljainen Alkemia" - kirjan kirjoittaja, teos joka oli ollut erinomainen. Turo menikin luennolle maksaen itsensä kipeäksi Alkemiasalin ulkopuolisena, mutta se kannatti. Luennon jälkeen hän esitteli itsensä Lorrimorille, joka vaikutti lämpimän yllättyneeltä nuoren maahisen lähestymisestä. Turo kertoi kiinnostuksestaan Alkemiaan, josta Lorrimor teki tarjouksen josta Turo ei voinut kieltäytyä; Kiinnostaisiko Alkemia hänen siipiensä alla, jonka jälkeen mahdollisesti jopa yliopistossa? Turo kiitti Sponaa kaikesta, maksoi Liekin kirjasta pienen summan, ja karisti Nexin pölyt jaloistaan vakuuttaen myös huonovointiselle isälleen keksivänsä parannuksen ikivanhaan kiroukseen. Tästä alkoi opettaja-oppipoika suhde, jossa Turo sai paljon kokemusta käytännön kenttäalkemiasta, sekä itsenäisestä työstä Lorrimorin ollessa paljon omilla matkoillaan, joista Turo ei ikinä kysellyt tarpeellista enempää. Lopulta 20-vuotias maahinen hyväksyttiin Lepidstadin yliopistoon, muuan Lorrimorin suosituksista, ja lopullinen opintie huipulle näytti avautuvan. Edelleen, ehkä kuitenkin harvemmin, miehet tapasivat keskustellen Alkemian saloista, sekä olivat ahkerassa kirjeenvaihdossa erilaisista haasteellisista kokeista ja muista testeistä. Turo tienasi taskurahaa silmänkääntötempuilla (esimerkiksi "luoden kultaa", hämmentäen kattilaa sauvalla josta valepää sulaa pois, ja pohjalle putoaa kultahippu), joilla maksoi opintokulujaan. Toinen vuosi yliopistossa keskeytyi kuitenkin mitä hirveimpään suruviestiin, sillä odottaessaan kirjettä mentoriltaan, sai Turo tietää Lorrimorin olevan kuollut... Ja näin oppilas matkasi kohti Ravengroa, jättäen opinnot toistaiseksi sikseen.

Päiviä.

Tällä hetkellä seuraavasta viikosta on tulossa melko hektinen. Tämän hetkisen suunnitelman mukaan Lauantaina vedettäis SD ekana ja sen jälkeen Aten moduulia illasta. Sunnuntaina olis vuorossa Raatis aikataululla 10am-16pm.

Kommenttia khiitos.

Itse en ole paikkakunnalla 23-25.3 joten tuolloin pelaaminen ei luonnistu ainakaan meikäläiselle.
Kiitokset myös 3/4 pelaajista taustojen julkaisemisesta tännekin.

Tämmöset aikataulut sopii, vaikka mua ei haittaa jos ratto olis sunnuntaina myöhempäänkin ku oon lomalla maanantai-iltaan. Kai saadaan sitten 17.-18. raatokruunua myös kun siitä seuraava vkl ei kelpaa?

Rattoa ei kauheasti tuon myöhempään voi vetää, kun mie ja Ismo mennään Yövissy-orkesterin keikalle. Tämä plääni pitää.

Juhani A kirjoitti:Tämmöset aikataulut sopii, vaikka mua ei haittaa jos ratto olis sunnuntaina myöhempäänkin ku oon lomalla maanantai-iltaan. Kai saadaan sitten 17.-18. raatokruunua myös kun siitä seuraava vkl ei kelpaa?

17-18'sta saadaan ainakin toinen. Toinen menee varmaan SD pelaamiseen. Siis ainakin jos ei tule hirveitä aikataulu ongelmia.
Tästä kuitenkin lisää pelikerralla ja sen jälkeisinä päivinä kun saadaan SD pelaajien aikatauluja tietoon.

Ja juu, Iltatoiveen takia ei voi hirveesti neljän jälkeen vetää.

Hiiohoi, huomisesta sen verran, että mulle sopii, jos aletaan pelaamaan silloin kymmenen maissa tjsp. on hieman vielä ohjelmaa luvassa ja pitäisi vielä ehtiä lomakyytiin takaisin kasarmillekin, josta myöhästyminen ei ole hirveän suotavaadrnnndrnnnrnn

Hakataan nyt päätä seinään kun viellä voidaan. Eli 17-18 päivät ovat seuraavat jolloin yritetään pelata. Itse olen off-town 23-25 joten ettei tästä nyt kehkeydy taas ennätyksellistä taukoa niin
yritetään peluuttaa nyt näinä päivinä. Tod.näk peluutetaan Lauantaina SD'tä lukonmäessä, mutta tästä lisää kun SD aikataulut etenee. Olisiko mahdollista ottaa lauantaille ja sunnuntaille pelipäivät?
Jaksaako Pyry ja miten muiden aikataulut on tässä kohtaa?

Ilmoitelkaa. SD alkaa tod.näk aamusta joten jos samana päivänä pelataan raatista niin siitä tulee iltapeli.

Kaksi käy hyvin. Sunnuntaille tuleekin sit synttäripelit

Morjesta! Mulle lauantai-ilta ei valitettavasti oikein onnaa, lähden Tampereelle standup-festareille katsomaan Ilari Johanssonia ja kumppaneita. Mutta sunnuntailla ei ole ajalla niin väliä!

Kaikki käy (la-su) kunhan saadaan pelattua! Mahdollisimman paljon, mahdollisimman pitkään :D

Ja tässä - koko orkesterin iloksi - almanakkaa aamukiikareiden lävitse (vapaat maalis- ja huhtikuulle):

12 --- --- --- --- 17 18
--- --- --- --- 23 24 25
--- --- --- --- --- 31 01
--- --- --- --- 06 07 08
09 --- --- --- --- 14 15
16 --- --- --- --- 21 22
--- --- --- --- --- 28 29

Yritin kehittää havainnollistavaa esitystä, mutta avautukaa jos on aihetta. Numeroidut yllättäen lomia ja viivat niitä perseenhajusia aamuja.
_____

Edit: versio 2.0 onnistu paremmin ja nyt siitä saa suomalainenkin selvää :)

Jees, hyvää ilmottelua ja huutelua.

Sunnuntaina siis klo.10am alotus ja vedetään apinanraivolla tuonne 16.00 asti. Ilmottakaa nyt a.s.a.p jos jotain tulee.

Seuraavalla viikolla olenkin sitten itse poissa, joten pelaaminen ei onnistu, mutta 31-1 päivät vois merkata kalenteriin mahdollisina pelipäivinä.
Almanakat esiin!


ATTE: Tarkistatko et voidaanko pelata heiskalla?

"Sturm vaikutti elottomalta tuon, kuin alemmista helvetin osista kyhätyn, hirviön syleilyssä. "Turo, meillä on ongelma!" karjaisi Zoroaster. "Onko meillä varasuunnitelmaa?" Turo vastasi. Rhaegos oli kadonnut tikkaita kohti ylempää tornin osaa. Oliko siitä sekunteja vai minuutteja, Turo ei osannut sanoa. Hänen vieressään Zoroaster mumisi voimasanan, joka hukkui hirviön sydäntäraastavan karjaisun alle, kun tulinen äpärämiekka leikkasi parsittua lihaa. Peto ei osoittanut taantumisen merkkejä kuvottavan lihamassan käristyessä. Turo perääntyi vetäen uuden katalyytin vyöpussistaan. Edes summittaiseen mittaamiseen ei ollut aikaa, vaan salpietari sihisi putkiloon hieman hätäisesti. Tulos oli kuitenkin toivotunlainen, uusien lieskojen nuollessa hirviön groteskia kättä pommin räjähtäessä. Se ei kuitenkaan pidätellyt hirviötä. Se käänsi Zoroasterin uuden lyönnin vasemmalla saksellaan vasten obsidianilattiaa, ja heilautti yllättävällä ketteryydellä oikeansa kohti Turoa. Isku oli matala, Turo näki sen voiman jo kaukaa. Väistö tapahtui liian myöhään. Vihlova kipu vapisutti maahista polvilumpion särkyessä palasiksi mahtavan saksen työntäessä sen rikki kuin munankuoren. Kimeä huuto vaihtui matalaan korinaan vasemman saksen syöksyessä läpi kaulan, murskaten verisesti keuhkoputken ja lennättäen maahisen vasten kivistä seinää. Tajutessaan hukkuvansa omaan vereensä Turo kurotti kättään kohti ystäviään. Jostain läheltä kuului valtaisaa töminää. Zoroaster hyökkäsi jälleen, kiroten raskaasti. Hänenkin liikkeistään paistoi kuitenkin jo taistelun ja alituisen rääkkäyksen tuoma väsymys. Viimeisenä maallisena asianaan Turo näki Lepidtstadin pedon syöksyvän huoneeseen, karjaisten kuitenkin monotonisesti "Päästä suippokorva irti". Sitten oli hiljaista."

Miksalvarez kirjoitti:"Sturm vaikutti elottomalta tuon, kuin alemmista helvetin osista kyhätyn, hirviön syleilyssä. "Turo, meillä on ongelma!" karjaisi Zoroaster. "Onko meillä varasuunnitelmaa?" Turo vastasi. Rhaegos oli kadonnut tikkaita kohti ylempää tornin osaa. Oliko siitä sekunteja vai minuutteja, Turo ei osannut sanoa. Hänen vieressään Zoroaster mumisi voimasanan, joka hukkui hirviön sydäntäraastavan karjaisun alle, kun tulinen äpärämiekka leikkasi parsittua lihaa. Peto ei osoittanut taantumisen merkkejä kuvottavan lihamassan käristyessä. Turo perääntyi vetäen uuden katalyytin vyöpussistaan. Edes summittaiseen mittaamiseen ei ollut aikaa, vaan salpietari sihisi putkiloon hieman hätäisesti. Tulos oli kuitenkin toivotunlainen, uusien lieskojen nuollessa hirviön groteskia kättä pommin räjähtäessä. Se ei kuitenkaan pidätellyt hirviötä. Se käänsi Zoroasterin uuden lyönnin vasemmalla saksellaan vasten obsidianilattiaa, ja heilautti yllättävällä ketteryydellä oikeansa kohti Turoa. Isku oli matala, Turo näki sen voiman jo kaukaa. Väistö tapahtui liian myöhään. Vihlova kipu vapisutti maahista polvilumpion särkyessä palasiksi mahtavan saksen työntäessä sen rikki kuin munankuoren. Kimeä huuto vaihtui matalaan korinaan vasemman saksen syöksyessä läpi kaulan, murskaten verisesti keuhkoputken ja lennättäen maahisen vasten kivistä seinää. Tajutessaan hukkuvansa omaan vereensä Turo kurotti kättään kohti ystäviään. Jostain läheltä kuului valtaisaa töminää. Zoroaster hyökkäsi jälleen, kiroten raskaasti. Hänenkin liikkeistään paistoi kuitenkin jo taistelun ja alituisen rääkkäyksen tuoma väsymys. Viimeisenä maallisena asianaan Turo näki Lepidtstadin pedon syöksyvän huoneeseen, karjaisten kuitenkin monotonisesti "Päästä suippokorva irti". Sitten oli hiljaista."

Amen, Thumbs up!

Pakko oli jotain vuodattaa, mutta todellakin tunnelmallisesta ja hienosta lopputappelusta ehdottomat propsit! Voitaisko Ismo tuolla YV:n puolella jutella, että mitä nyt Turolle tapahtuu?

Jees kuolleiden pelaajahahmojen omistajat: YV'tä ja puhelinta saa käyttää kun keskustellaan pelihahmojen tulevaisuudesta.

Kuten tuossa jo mainitsi niin seuraavalla pelikerralla porukka tulee saamaan massia. Tästä kumminkin enemmän pelikerralla.
Sen verran voin kuitenkin sanoa, että saatte molemmat sankarit ylös jos haluatte ja teille jää viellä vähän vaihtorahaa.

"Koin tällaista viimeksi Isgerissä kun söin maahisten taikasieniä. Mieleni riistäytyi ruumiistani, ja lensin olevan yläpuolella. Talot, metsät ja maat jäivät taakseni, kun kohosin vapaana yli luomakunnan. JA se tuntui hyvältä. Sitten se oli ohi. Minut valtasi suunnaton suru ja kaipuu jonnekin, sekä pelko. Tunsin myös olevani taas maanpäällä. En tiennyt, miten tänne oli päätynyt. Hetkinen, nyt ei tunnu oikealta. Miksi kädelläni on pieni lintu? Miksi käteni on siner-WOaaah
! Mitä yhdeksän helvetin nimessä? Olin kasvanut! Paljon! Oloni oli samaan aikaan hutera, kuin kovan ryyppyillan jälkeen mutta samalla....vahva. Nousin pystyyn, ja tajusin olevani poissa omasta ruumiistani. Sielunvaellukseni ei ollutkaan vain sähköshokin aiheuttamaa aivovauriota, vaan olin oikeasti siirtynyt ruumiista toiseen! Lepidstadin pedon vahva ja jänteikäs ruumis tärisi hieman kun yritin uusila aisteillani liikutella sen massiivisa käsiä. Tunsin voiman, mikä noissa käsissä majaili. Sade kasteli kasvoni Gozrehin paiskoessa salamoitaan ympäri tornia. Hämyä. Mieleeni juolahti koko ajan uusia ideoita, uusia tapoja. Mitä voisinkaan saada aikaan näillä voimilla, mitä voisinkaan repiä kappaleiksi näillä kourilla-Ajatukseni katkaisi luonnoton rääkäisy yläkerrasta yhdistettynä arpinaaman karjahdukseen. Eivät he selkeästi olleet vielä kuolleet. Selkeästi torniinkiipeämisessä oli monia hyviä puolia. Nostin suuren pääni ja ärähdin. Tällä voimalla voisin palata takaisin. Pedon toinen huuto kuului ylhäältä. Tunsin mielessäni hätää. Sääliä. Sade piiskaksi kasvojani.
-"No voi nyt helvetti soikoon". Nostin jalkani ja aloin juosta. Pikkuhiljaa sain kontrollia paremmin kehosta, ja löysin vyöltäni suunnattoman koukun. Kiva. Ravasin portaita ylös, ja jokaisen askeleeni myötä tunsin voimieni kasvavan, ja jonkin sisäisen raivon nousevan. Päästyäni lopulta ylös tornin huipulle, päästin eläimellisen karjahduksen. Arpinaama seisoi vielä, pikkumies makasi omassa veressään ja suippokorva roikkuu irvokkaan olennon lonkeroissa.
-"Päästä pitkäkorva irti!" "

Fiilikset korkealla, anteeksi törkeä idean lainaus.

Tuossa muuten unohtui pelikerran lopussa virallisesti mainita, että pääsette tasolta! Tatatataaaa

"Salamannopeasti, heti kun kattoluukut aukenivat, se tipautti itsensä lattialle. Zoroaster ehti nähdä, kuinka Rhaegos hävisi kattoluukusta jonnekin. "Toivottavasti tiedät mitä teet. Oli se mitä tahansa, niin kiirehdi!" Hän ajatteli. Hänen huomionsa kiinnitti kuitenkin uusi uhka. Hirviö, jollaista hän ei ollut nähnyt koskaan aikaisemmin. Golem, joka oli rakennettu monista eri hirviöistä, hirviöistä, jotka hän kyllä tunnisti. Nopea askel taaksepäin, tilannearvio! Mitä tuollaiselle voisi tehdä? Aikaisempi taistelu oli syönyt jo magin resursseja, joten vaihtoehdot olivat vähissä. Vihollisen lähestyessä hän ammensi sisäisistä magiavaroistaan vielä loitsun, jolla kutsui jälleen omia peilikuviaan vihollista hämätäkseen. Loitsu ei kuitenkaan ollut niin vahva, kuin hän olisi toivonut ja Zoroaster kirosi mielessään. Silmänräpäykset, jotka tuntuivat minuuteilta, kuluivat. Kaikki olivat valmiina ottamaan vastustajan vastaan. Hirviön, jonka kaltaista he eivät olleet koskaan ennen kohdanneet.
Sitten hirviö ryntäsi päälle.
Uuden sormuksensa avulla Zoroaster kutsui suuren pässin iskemään hirviötä, mikä hädin tuskin sai hirviön horjumaan taaksepäin, samalla vahvistaen itseään voimakkaasti. Hirviö osoittautui yllättävän ketteräksi ja ennen kuin kukaan ehti kunnolla reagoida, se oli jo ottanut Sturmin pihtiensä otteeseen. Zoroaster hyökkäsi pedon kimppuun, tuskin huomaten, mitä ympärillä tapahtui, saaden tuta itsekin pedon voiman tämän iskien häneltä ilmat pihalle. Tästä huolimatta hän iski hirviötä rajusti miekallaan, ammentaen sisäisen mahtinsa rippeet iskuihin antaen pedolle iskuja ja kutsuen yhä uudestaan maagista pässinpäätä iskemään. Mikään ei kuitenkaan pysäyttänyt petoa. Se tunki Sturmin kangistuneen ruumiin lonkeroidensa armoille ja alkoi kuristaa hänen puolihaltijatoveriaan hengiltä.
"Turo, meillä on ongelma!" Zoroaser huusi, antaen uusia iskuja hirviölle. Alkemistin pommit lensivät hänen vierestä räjähtäen petoa vasten, käristäen sen luonnotonta ruumista. "Onko meillä varasuunnitelmaa?" kuului toverin vastaus. Tilanne alkoi näyttää pahalta: Sturm oli pedon lonkeroiden otteessa, Rhaegosta ei näkynyt missään, eikä Zoroasterin ja Turon iskut hidastaneet petoa. Yhtäkkiä hirviö hyppäsi sivulle, lyöden saksikädellään kohti maahista. Zoroaster näki kuinka hirviön saksikäsi hajoitti Turon jalan palasiksi inhottavasti rusahtaen ja ennen kuin Zoroaster ehti reagoida, iski peto vielä saksensa Turon kaulaan, repien kaulavaltimon kappaleiksi.
Hän tiesi, että hänen toverinsa oli mennyttä.
Hän tunsi adrenaliinin purkautuvan sisällään ja hyökkäsi pedon kimppuun silmittömällä raivolla, kutsuen yhä uudestaan ja uudestaan sormuksen mahtia ja iskien hirviötä miekalla. Zoroaster puristi itsestään vielä viimeiset mahdit ja hänen miekkansa leimahti liekkeihin, iskien petoa puhtaalla raivolla. Hän oli jo kuitenkin väsynyt, hän tiesi, että pedon isku oli murtanut häneltä kylkiluita ja hengitys oli jo työlästä. Peto iski häntä armotta, mutta osuen onneksi hänen peilikuviinsa, jotka tanssivat hänen ympärillään. Sturm alkoi näyttämään jo melkein kuolleelta ja hätä paistoi hänen silmistään. Zoroaster tiesi, että loppu oli lähellä. Yhtäkkiä portaista kuului meteliä ja hän näki Lepidtstadin pedon hyökkäävän. "päästä suippokorva irti" kuului möreä ääni. Zoroaster tunsi helpotusta nähdessään uuden liittolaisen astuvan taisteluun mukaan. Hänen huomionsa herpaantui kuitenkin liian pitkäksi aikaa ja ehti hädintuskin nähdä iskun joka repi hänen rintakehänsä auki. Kaatuessaan maahan, hän ehti nähdä vielä Sturmin kamppailevan henkensä edestä ja Turon velton ruumiin parin metrin päästä hänestä. Hän ehti vielä nähdä Lepidtstadin peto hyökkäävän hirviön kimppuun. Sitten kaikki hämärtyi ja Zoroaster vaipui pimeyteen."

Hiiohoi, muiden innoittamana, jälleen rönsyilevää tekstiä, mutta mitä sitten!

Seuraava pelikerta 31.3, eli tuo olisi lauantai. Meillä on koko päivä aikaa pelata, joten ilmotelkaa menojanne jotta saadaan jonkinlainen idea aikataulusta. Sunnuntaina on SD pelikerta, että tuolloin ei pelaaminen oikein sovi.

Hienoo kun kirjotitte porukkanne näkemyksiä tuosta taistelusta *thumbs up