Kuten tuolla aktiviteettiketjun puolella tuli mainittua, pelasimme pitkästä aikaa Keksimaa-Roolipeliä menneenä viikonloppuna.
Sankarimme suuntasivat eteläiseen Rhudauriin, missä tapahtui yhtä sun toista jännää kivaa. Erityisesti Antin toivomaa mutapaskaa
oli tarjolla ainakin helvetillisen lumimyrskyn muodossa ja muutenkin seikkailijaryhmämme kokemukset jäivät enemmän tai vähemmän
kauas varsinkin Pathfinderissa totutusta eeppisestä heerostelusta (tai ainakin se oli pyhä tavoitteeni).
Seikkailu jatkuu kun sen aika on. Jos joku, joka ei ollut pelaamassa kiinnostuu aiheesta, on seikkailu sellaisessa kohdassa, että
uusien hahmojen ryvetettäväksi tuominen Keskimaahan onnistunee.
Pelinjohtaminen pitkähkön tauon jälkeen oli hauska kokemus, tätä voisi tehdä enemmänkin. Hauskaa hommaa oli kyllä ja luultavasti
alkukankeuden jälkeen homma olisi vielä mukavampaa kun ei mene sekalaiseen ihmettelyyn energiaa. Itsellä paikannimet ja sellaiset
asiat eivät meinanneet pysyä mielessä koska a) olisi pitänyt lukea moduli vielä ainakin 2 kertaa läpi ja b) ne on nimetty helvetillisesti
usealla eri kielellä.
Itse yllätyin positiivisesti mm. siitä, että tappeluksien pelautus meni niinkin smoothisti. Välillä vähän oiottiin (lähinnä vahingossa)
sääntöjen suhteen mutta toki tunnelman hyväksi.
Lopuksi: koska te (Antti) olette aina kovasti palautteen perään pelautuksista, olisi hauska kuulla vielä, olisiko pelanneiden
mieleen juolahtanut uusia aatoksia pitkähköksi venyneen istunnon tiimoilta. Oliko kivaa? Tarvitsisiko PJ lisää kofeiinia?
Kuinka monta sutta on sopivasti?
Ja vielä: *mainos* Minun seikkailussani hahmot pääsivät tasolta heti ekan pelikerran jälkeen */mainos*