Oli kyllä hyvää jatkoa ensimmäiselle pelikerralle tuo eilinen. Hieman itseäni epäilytti, että kun ensimmäinen pelikerta meni niin hyvin, että miten toisen käy. Loppujen lopuksi meni mielestäni vähintään yhtä hyvin, alun pieni kankeus lähti nopeasti kun lähditte kylän eph:ita jututtamaan epäkuolleista, mikä oli mielestäni siistiä. Isä Zanthuksen ja Koyan tietojen välille keksin lennosta sen ratkaseivan eron (ja Miksaskin auttoi tässä kyselemällä parannusjuomista), Koyasta papit ovat paras lääke epäkuolleisiin kun taas Isä Zantus suosii seikkailijoiden tukemista pyhällä vedellä ja parannuksella muttei mielellään lähettäisi omia akolyyttejään seikkailijoiden matkaan, vaan myy sitten varusteita hieman halvemmalla.
Suoreissu oli mainio, Hallan erätaidot auttoivat teidät lopulta perille. En tuolle vaikeammalle osuudelle halunnut heittää vihollisia (koska periaatteessa päivän satunnaiskohtaaminen oli jo tullut Märkäjoen Hirviön muodossa) koska suo oli muutenkin jo haastava. Useamman tunnin taivalluksen jälkeen luola lieni hyvää vaihtelua. Kuten Ismo totesi, pelikerta kyllä kulminoitui taisteluun luurankosotureita vastaan, sulkien koko pelikerran tarinallisen kaaren yhteen (valmistelua, matka, taistelu, voitto). Se mitä luurankojen voittamisesta seurasi (aarteet ja kirje menneisyydestä) jatkaa tarinaa taas eteenpäin.
Miekin tykkään meiän porukasta, te täydennätte toisianne aika mukavasti sekä tutette toiminnalla mun tehtävää, ette ainakaan tee sitä vaikeammaksi. Miksa puhui siitä, että maailmaan olen perehtynyt ja kamppista valmistellut, pitää kyllä paikkansa mutta mulla on vielä ns. kotikenttäetu kun pyöritään Hiekkasärkässä ja Varisiassa. Tavoite olisi pitää tasoa yllä, näin hyvin kirjoitettua settiä on helppoa johtaa. ^^
Maanantaina lissää tätä riemua!
Ismo kirjoitti:niin ja hyvää loottia......
Hyvä jos tykkäät. Koko kamppiksen suhteen voin sanoa, että jännää ja erilaista tavaraa on tiedossa. ;)