Jadevaltias: Kommentit pelistä [spoilereita]

Keskustelut roolipeleistä ja pelatuista peleistä

Re: Jadevaltias: Kommentit pelistä [spoilereita]

ViestiKirjoittaja Blue_Hill » 10 Touko 2013, 17:37

Miksalvarez kirjoitti:Onit kyllä käyttivät ympäristöä armotta hyväksi, siitä propsit PJ:lle.

Heh, vahingossa näin kävi mutta hyvä jos miellytti. ^^" Maaston käyttö on aina vähän haastavaa niin pj:lle kuin pelaajille (lento/dimension door/tms kun vie edun aika nopsaan) mutta teidän kanssa tää toimii kun ootte niin vähäisellä taikuudella liikenteessä. Tätä lienee luvassa lisää.

Miksalvarez kirjoitti:Rahaa tuhlattiin ja sosiaalisia suhteita ylläpidettiin. Ismon kanssa naureskelimme, että joku muu porukka voisi kuitata saman mitä teimme eilen <10 minuutissa, mutta tietenkin meidän tapamme on parempi ja mieluisampi.

Tällaista palautta mie oonkin oottanut ja ilolla tätä luen. Ootte ehkä huomanneet, että tätä aihetta oon tässä tän kamppiksen aikana paljon pohtinut: miltä nuo matkustusepisodit on tuntunut ja miltä nämä sosiaalisten suhteiden hoitamiskerrat ovat tuntuneet. Molempia on ollut paljon mutta uudempana lisäyksenä nämä sosiaaliset pelikerrat jotka on tulleet joko "tauon" omaisesti tai juonen vaatimana. Itse tykkään näistä pelikerroista mutta oon pohtinut mitä te ootte niistä tykänneet. Olisitteko toivoneet, että oltais edetty nopeammin vai onko tämä ollut sitä mitä olette oottaneet.

Miksan kommentti tietty on jo helpotus asian suhteen mutta avaan keskustelua vielä lisää tässä.

Pelikerta oli mieluisa itselleni. Koitin pitä tahtia yllä, että oltais saatu teidät jo Kasaihin ja ehkä siellä aloiteltu juttuja mutta (taas) meni näin. Kuitenkin sotapalaveri jossa Ameiko "paljastettiin" oli hyvä kohtaus ja tykkäsin Titoksen panostuksesta tilanteeseen. Oli myös kiva päästä puhuun itseni kanssa, kukapa ei tykkäisi omasta äänestään. Hallan laiva-halukkuus on ymmärrettävää mutta koko kamppista kuvaa hyvin ajatus siitä, että "karavaani on pop". Syitä on monia ja kaikkia ei sanottu edes ääneen mutta musta Titoksen "entäs jos laiva menee rikki"-kommentti oli ehkä paras koskaan. ^^

Kasai odottaa ja suuret tapahtumat siellä. Tästä on hyvä jatkaa.
In War, Victory.
In Peace, Vigilance.
In Death, Sacrifice.

If the only thing that is good about the game is its license, it's a bad game.
Avatar
Blue_Hill
Hand of the King
 
Viestit: 1024
Liittynyt: 26 Elo 2011, 23:52
Paikkakunta: Kangasala

Re: Jadevaltias: Kommentit pelistä [spoilereita]

ViestiKirjoittaja Blue_Hill » 29 Touko 2013, 15:11

Oujee, mainio pelikerta. Päästiin Kasaihin ja saatiin selväksi se mitä on edessä. Ja ehkä vähän yllätettyä pelaajia tuon loppucliffhangerin muodossa. ;) All in All: kannatti pelata vaikka olinkin kuumeessa. ^^" Kasaihin mun pitää panostaa enemmän, tollasen metropolin pitäisi elää musta enemmän ko se eli pelikerralla. Mittakaavaan koitan keksiä kans jonkun ratkaisun, persiistä arpoa sitä. Asaon kanssa oletin teidän kyselevän enemmän kaupungin tilanteesta/tms mutta onneksi siihen on vielä mahdollisuuksia. Hiukka ehkä oli hidas startti, meni aikaa turhaan peukaloiden pyörittämiseen mutta Titoksen kaupunkireissu nopeuttikin sitten toimintaa selvästi. Hauskaa musta oli myös se, että nyt teillä on Koya mukananne, eikä Spivey. Vähän erilaista kokoonpanoa välillä. ^^

Tästä on hyvä jatkaa: onko suuntana Keisarillinen Pyhäkkö vai mestauslava ja Hatsuen pelastus?
In War, Victory.
In Peace, Vigilance.
In Death, Sacrifice.

If the only thing that is good about the game is its license, it's a bad game.
Avatar
Blue_Hill
Hand of the King
 
Viestit: 1024
Liittynyt: 26 Elo 2011, 23:52
Paikkakunta: Kangasala

Re: Jadevaltias: Kommentit pelistä [spoilereita]

ViestiKirjoittaja Miksalvarez » 29 Touko 2013, 17:36

Tykkäsin kovaa! Aika kova innostus oli päästä tähän mystiseen seikkailun loppunäyttämöön ja sehän vaikuttaa juurikin niin hostilelta kun voi ajatella ! :D
Eipä tuo mittakaavan puute haitannut, isosta paikasta kyse! Tykkäsin myös henkilökohtaisesti päästä käyttämään ninjahissatsuja hyödyksi :) Tuntuu, että aina kaikkia class hommia ei pääse mutta tässä light steps näyttää osoittautuvan aika oivaksi tiedustelukeinoksi (Saa nähdä kuinka käy ghost stepin). Mutta toisaalta jos PJ kokee että näin pääsee liian "helposti" ohi jostain, niin reilusti natsikortilla sitten ettei onnistu, jos on olemassa joku muu keino. Lähinnä Titos haluaa hoitaa homman niin safesti kuin mahdollista, Ameiko on hyvin lähellä vihollista nyt!
Tyylikäs lopetus myös, voihan Hatsue! Miten käy seikkailijoiden, vähän pelaajankin puntissa tutisee kun miettii mitä pelastusyrityksestä voi seurata.. Seuraavaan kertaan siis..
"Et sinä tule, viimein sen hyväksyn
mut kuinka yksin yöstäni selviydyn?
Et sinä tule, olkoon se päätös sun
on silti rikki, maailma tänään mun,,,"
san. Upi L.
säv. Pablo de R.
Avatar
Miksalvarez
Setlementti I
 
Viestit: 454
Liittynyt: 27 Elo 2011, 15:55
Paikkakunta: Tanpere

Re: Jadevaltias: Kommentit pelistä [spoilereita]

ViestiKirjoittaja Blue_Hill » 11 Kesä 2013, 00:59

Päheä pelikerta eikä yhtään kommenttia. Vaikka aikaa oli vähemmän kuin olin suunnitellut, päästiin sinne mihin olin ajatellut, ainakin likimain. Peli eteni oikeastaan koko ajan reippaasti ja hyvin eteenpäin. Tykkäsin miten teidän teloituksen esto-suunnitelman kanssa ei mennyt ikuisuutta vaan saitte homman kasaan hyvässä ajassa. Toisissa peleissä tällaiset ovat tupanneet viemään paljon aikaa.

Itse taistelu oli taas hyvä osoitus teidän a) tehokkuudesta mutta myös b) tyylistä jolla hoidatte taistelut. Viholliset viimeistä maaonia lukuunottamatta oli jo tuttua kauraa mutta saatiin niistä myös oikea uhka kuntilanne sitä vaati. Toivottavasti Ameikon julistus oli jotenkin vaikuttava kohtaus, ainakin tunnuitte komppaavan kuvaustani.

Keisarillinen Pyhäkkö on yksi hienoimpia juttuja koko seikkailupolussa. Tästä pääsemme nauttimaan juhannusviikolla kun pelimme taas jatkuvat. Maistiaisia saitte jo vähän mutta ensi kerta kertoo taas lisää.
In War, Victory.
In Peace, Vigilance.
In Death, Sacrifice.

If the only thing that is good about the game is its license, it's a bad game.
Avatar
Blue_Hill
Hand of the King
 
Viestit: 1024
Liittynyt: 26 Elo 2011, 23:52
Paikkakunta: Kangasala

Re: Jadevaltias: Kommentit pelistä [spoilereita]

ViestiKirjoittaja Rosgakori » 12 Kesä 2013, 11:42

Olihan siinä kyllä tunnelmaa! Teloituslava-skenaario huusi toisaalta ansaa heti alusta lähtien, mutta ei se sitten ollutkaan ihan niin diabolinen väijytys kun odotin. Kinemaattinen kohtaus, erittäin tyylikäs ja Maan-Yai jäi mieleen hyvin erillaisena Onina. Ameikollekkin oli käydä hassusti....pitääpä alkaa olla varovaisempi.

Saari sitten onkin taas ihan kaliiperia. Jäi vähän ärsyttämään Hallan oppikirjavastaus aineettomasta maailmantasosta, olishan siihen voinut keksiä vaikka mitä kaikenmaailman Vanaheimeistä ja muista mytologisosta mestoista, mutta ei. Noh, saari vaikuttaa hienolta paikalta, ja hautavartija oli encounter minun mieleeni. Lisää tällaista!

Juhannusviikolla jatketaan...
Kuva
Avatar
Rosgakori
Atte the Gathering
 
Viestit: 549
Liittynyt: 27 Elo 2011, 01:32
Paikkakunta: Fantasiapelit Tampere

Re: Jadevaltias: Kommentit pelistä [spoilereita]

ViestiKirjoittaja Blue_Hill » 24 Kesä 2013, 22:23

Toinen päheä pelikerta eikä kommenttia. Keisarillinen Pyhättö toimii juuri niin kuin kuvittelin sen toimivan: mysteeri, joka selviää pikku hiljaa. Sen sijaan en odottanut, että saisin pelauttaa Demonien Kuilun/Kaivon asukkeja noin tyylillä, kerrankin olette varovaisia toimiessanne. ;) Esimerkiksi Teikoku Sokai oli aivan loistava hahmo, tykkäsin siitä miten annoitte hänelle mahdollisuuden puhua ja näyttää omaa persoonaansa. Pääsitte lopulta myös Taivaallisten Hallitsijoiden hautamaille, keisari Shiguren kuolema selveni vihdoinkin, johan tätä hetkeä oli kuudennesta pelikerrasta asti odotettu. Aave-Shigureen sain mielestäni hyvää särmikkyyttä, epäkuolleet kun harvoin on noin puheliaita kuin Shigure.

Amatatsu Maemi on yksi koko kampanjan jäätävimpiä "name droppeja". En tiedä oliko se teille sitä mutta lukiessa olin melkein järkyttynyt Neil Spicerin ratkaisusta. Samoin Minkain historian verisyys on yksi mielenkiintoisimpia paljastuksia tässä tai edellisessä kirjassa. Historiaa tietty olisi voinut esimerkiksi Nazrakille valoittaa jo aiemmin mutta mennyttä mitä mennyttä.

Taistelut tuntuu vievän taas vähän aikaa, koitetaan pitää peli liikkeessä ja tehdä päätöksiä omasta vuorosta jo ennen omaa vuoroa. Mutta kokonaisuutena hyvin veditte, kuten yllä totesin. PJ voi mahdollistaa ja luoda jotain mutta myös pelaajat, antamalla pjlle tilaa, voivat mahdollistaa mielenkiintoisia kohtauksia. Teikoku Sokai oli yksi näistä.
In War, Victory.
In Peace, Vigilance.
In Death, Sacrifice.

If the only thing that is good about the game is its license, it's a bad game.
Avatar
Blue_Hill
Hand of the King
 
Viestit: 1024
Liittynyt: 26 Elo 2011, 23:52
Paikkakunta: Kangasala

Re: Jadevaltias: Kommentit pelistä [spoilereita]

ViestiKirjoittaja Miksalvarez » 25 Kesä 2013, 01:13

Kas niin, kuten vihjattua kovin hiljaista täällä vaikka pelikerrat ovatkin olleet loistavia!
Mistähän sitä aloittamaan, no ehkä siitä ensinnäkin että edelleen Kasai / Saari ovat olleet älyttömän siistejä paikkoja. Vaarallisia mutta kauniita.
Komiikkaa on mahtunut hevossoutuveneiden ja muiden tapahtumien myötä, mutta ystävien pelastus teloitukselta ja nyt häväisty pyhä saari ovat
tuoneet vakavuutta, ja oikeasti hienoa tunnelmaa. Meikäläisellä ei ollut ollenkaan huono fiilis tuosta saaresta (En tajua miten saatoin luulla ettei sielä olisi mikään vialla, mutta erittäin parempi näin!)
mutta sielähän asiat paljastuivat oikeasti olevan huonosti! Ja diilailu vanhojen keisarien ja -rinnojen kanssa jos jokin on siistiä. Minkä puolen valitset? Onneksi on järki pysynyt vielä ja
kuten sanottua, Ameikon valtakausi mahdollista aloittaa keisarillisen puhdistuksen myötä ( heh ;) )
Muutenkin NPC-suhde Ameikon kanssa on ollut mahtava osa peliä. Toivottavasti muutkin saavat Ameikosta irti yhtä paljon kuin minä, vaikka Titos - suhde onkin aika merkittävä. Mikä on mun mielestä siistiä, että se näkyy kummankin hahmon toimissa. Ja luo myös konflikteja, näitä ihmissuhde asioita itse arvostan suuresti roolipelauksessa :) Nice!

Tappelut ovat olleet kauttaaltaan jännittäviä, nyt oli käydä lonkeroiden kanssa huonosti. Tässä kaikki tuntevat toisensa hyvin, mikä on hyvä, tarkoittaen että PJ haastaa meitä ihan kunnolla.
Haastetta pitää ollakin, kuten monasti aiemmin todettu.

Ei muuta kuin, että toivottavasti päästään pian pelaamaan! Tällä viikolla olisi jo mahtavaa, yritän järjestää itselleni ilta-aikaa mutta jos se ei onnistu niin voitaisiinko ottaa jo päiväsaikaan joskus? Tätä voitaneen kuitenkin puida wassupissa lisää.
"Et sinä tule, viimein sen hyväksyn
mut kuinka yksin yöstäni selviydyn?
Et sinä tule, olkoon se päätös sun
on silti rikki, maailma tänään mun,,,"
san. Upi L.
säv. Pablo de R.
Avatar
Miksalvarez
Setlementti I
 
Viestit: 454
Liittynyt: 27 Elo 2011, 15:55
Paikkakunta: Tanpere

Re: Jadevaltias: Kommentit pelistä [spoilereita]

ViestiKirjoittaja Rosgakori » 14 Heinä 2013, 12:21

Demonien kaivo on tyhjennetty!

Loppuosa kaivosta oli aika enemmän suoraviivaista. Ne Hydrodaemonit oli vähän meh, ja kunnon tappeluahan niitten kanssa ei oikein tullutkaan. Thanadaemon oli aika housu loppujen lopuksi, mutta tähän kyllä vaikutti Hallan puolelta ainakin oikein valitut loitsut (go for greater heroism!) mutta kyllähän se nassen supertalikointi sen lopulta pisti kylmäksi.

Graveknight taasen....oltaisiin päästy ilman hahmokuolemaa jos oltais vaan jengillä jääty hakattu alusta alkaen, mutta koska kunnia on tärkeä kaikille niin what ya gonna do. Aika kova örkki kaikin puolin! Onneksi enkelillä oli enkelienergiaa ja Nasse saatiin ylös :D Aavekeisaria vähän ihmettelin, kun ei kukaan halunnut tapella sen kanssa, muut siis kuin Halla aluksi. Onhan noita ennenkin kohdattu! Hakkaa päälle pohjan likka! Disintegrate? *Pshh*! Blindness? Seen it!

Loppupelikerta oli kyllä hienoa, aina entisäikojen keisarien siunauksia myöten saaren normaalitilan muuttumisen seurailussa. Ensi kerralla otetaankin sitten härkää sarvista.....
Kuva
Avatar
Rosgakori
Atte the Gathering
 
Viestit: 549
Liittynyt: 27 Elo 2011, 01:32
Paikkakunta: Fantasiapelit Tampere

Re: Jadevaltias: Kommentit pelistä [spoilereita]

ViestiKirjoittaja Blue_Hill » 18 Heinä 2013, 15:02

Se meni likimain niikuin pitikin. Tiukkoja taistoja alempien kerroksien hirmuja vastaan, haasteiden jälkeen lopulta Pyhätön palauttaminen normaaliin olotilaansa. Jes! Pelikerta sisälsi monia hyviä hetkiä, itse tykkäsin kovasti teidän uintireissusta paskalammella, ei käy ihan jokaisen mielessä sukeltaa sinne vapaaehtoisesti. Toinen huippukohta mulle oli entisaikojen hallitsijoiden ilmaantuminen Ameikoa siunaamaan. Koin onnistuneeni siinä hyvin.

Mekanismi jätättää aika paljon mistä en tykkää ollenkaan. Leirielämä ei oikein antanut mahdollisuuksia korjata tilannetta mutta koitan tässä mahdollisimman pian saada pelikerrat ajantasalle. Ihan siksi kun tässä nyt taukoillaan niin voitte käydä kertailemassa ja fiilistelemässä menneitä. Ikävää olisi tehdä turhaa työtä.

Toivoisin aktiivisempaa foorumitoimintaa ja WhatsApp-vastaamista. Kiitos.
In War, Victory.
In Peace, Vigilance.
In Death, Sacrifice.

If the only thing that is good about the game is its license, it's a bad game.
Avatar
Blue_Hill
Hand of the King
 
Viestit: 1024
Liittynyt: 26 Elo 2011, 23:52
Paikkakunta: Kangasala

Re: Jadevaltias: Kommentit pelistä [spoilereita]

ViestiKirjoittaja Miksalvarez » 11 Elo 2013, 21:16

Hellou ! Foorumilla pientä hiljaiseloa meikäläisen osalta mutta tuleselkä tapahtuu nyt. Oli herkkua pelata pitkästä aikaa ! Kasain valloitus jatkuu, hyvä "koukku/side quest" jossa saatettiin vähän lisää hyvää mainetta uudelle keisarinnalle minkä lisäksi roolipelillisesti avattiin uusia asioita tulevaan kohtaamiseen jadevaltiaan kanssa. Pirunsiittämä , ja lohikäärmeen kanssa toimija. Huh. Lisäksi tyylikkäät unet hahmoille , vaikka en muista kuin omasta tiedäkään niin siitä omastani suuresti pidin :) haikeaa että tämä kamppis on jo ehtoopuolella , kaikista suurin side on ainakin omista hahmoistani syntynyt Titokseen ja lisäksi roolipelillisesti suurin panos mitä luultavimmin myös luotu. Näitä tuntemuksia sitten lisää kun homma on saatettu loppuun, kuten sanottu haikeissa haikeissa mutta odottavissa tunnelmissa kohti Jadevaltiaan grande finaléa
"Et sinä tule, viimein sen hyväksyn
mut kuinka yksin yöstäni selviydyn?
Et sinä tule, olkoon se päätös sun
on silti rikki, maailma tänään mun,,,"
san. Upi L.
säv. Pablo de R.
Avatar
Miksalvarez
Setlementti I
 
Viestit: 454
Liittynyt: 27 Elo 2011, 15:55
Paikkakunta: Tanpere

Re: Jadevaltias: Kommentit pelistä [spoilereita]

ViestiKirjoittaja Blue_Hill » 13 Elo 2013, 14:03

Tauon jälkeen pelkäsin notta en osaa enää johtaa peliä. Pienen alkukankeuden jälkeen löytyi sekä eph:iden äänenpainot että tatsi tähän touhuun. Oli kivaa johtaa peliä, erityisesti tätä peliä jossa mulla on sama tilanne kuin Miksalla, tähän on ollut isoin panostus moneen aikaan (erityisesti kun tämä peli oli liikkeellä yhtä aikaa jumittavan SD:n kanssa) ja kyllä tiettyä haikeutta on aistittavissa. Pelikerta itsessään oli toimiva, vähän heräteltiin ja muisteltiin mitä sitä ollaankaan tehty ennen kuin rynnätään Jadevaltiaan kimppuun. Viljasiilon valloitus oli pieni sivujuonne mutta saatiin sieltäkin vähän lisäpotkua kaupungin tilaan kun kuuden matalan talon tilanne selvisi.

Hallan soitteluhetki oli mainio, loitsuhan (legend lore) ei siis toimi oikeasti noin että kysytään kysymyksiä ja niihin saadaan vastauksia (divination lienisi lähinnä tätä) mutta mun monologin sijaan saatiinkin mielenkiintoinen kohtaus jossa Aten (ja muiden) hoksottimia testattiin: osaako kysyä oikeita kysymyksiä ja tehdä kysymyksiä saatujen vastauksien pohjalta. Saitte tietää paljon uutta MUTTA kerrottakoon, että kävitte lähellä sellaisia aiheita joista olisi hyvin voinut kysyä mutta ette kysyneet. Vielä siis on paljastuksia luvassa, ette saaneet kaikkea selville Jadevaltiaan ja hänen koplansa historiasta ja tilanteesta. MUAHAAHAA!

Ensi lauantaina loppuun, ainakin toivottavasti. Suositus teille kaikille: pohtikaa vähän mitä hahmonne tekeen kun kampanja päättyy, mitä tavoitteita ja kiinnostuksen kohteita hänellä on kaiken tämän jälkeen. Sitähän ei tiedä päästääkö tässä edes onnelliseen loppuun mutta aina voi unelmoida. Ehkä tuo unelmointi on paras sana: mistä hahmosi unelmoi kun kaikki tämä on ohi. Helpottaa meidän endgame-touhuilua jos vähän pohditaan etukäteen.
In War, Victory.
In Peace, Vigilance.
In Death, Sacrifice.

If the only thing that is good about the game is its license, it's a bad game.
Avatar
Blue_Hill
Hand of the King
 
Viestit: 1024
Liittynyt: 26 Elo 2011, 23:52
Paikkakunta: Kangasala

Re: Jadevaltias: Kommentit pelistä [spoilereita]

ViestiKirjoittaja Rosgakori » 16 Elo 2013, 16:48

Pitkän tauon jälkeen oli kyllä kiva pelata! Yllättävän nopeasti päästiin hommaan mukaan, alkukankeus on eilispäivää. Aluksi luulin kun aloimme puhua kaupunkilaisten/ruuan tilanteesta, saisimme aikaiseki isonkin riidan, mutta olemme pääseet sen ylitse jo! Viljasiilo-seikkailu oli hauska, kivipantterit oli todella hienoja vihollisia: Kukaan ei arvannut mitä sielä voi olla, kukaan ei tiennyt mitä ne oli ja tappelu ei kestänyt tuhottoman kauan (Kiitos Discordant Voice ja Shadowbard!)

Lopun tuntu on kieltämättä ilmassa, ja pelko siitä että kaikki eivät palaa ehjänä on ilmassa.

"The Oni attacked your land. They took your people, our friends. They think we're helpless. They're wrong. They started a war, but we're not here to finish it. We're here to make them regret -- to show them and everyone else what happens when you go too far. No more running, no more waiting. Let's hit them where they live. It's been a long journey. No one's getting out without scars. We win or lose in next couple of hours. Make me proud. Make yourselves proud!"
Kuva
Avatar
Rosgakori
Atte the Gathering
 
Viestit: 549
Liittynyt: 27 Elo 2011, 01:32
Paikkakunta: Fantasiapelit Tampere

Re: Jadevaltias: Kommentit pelistä [spoilereita]

ViestiKirjoittaja Rosgakori » 22 Elo 2013, 11:58

Lopussa seisoo kiitos!

Aikamoinen loppurysäytys. Oli hienoa, että viimeinen pelikerta oli myös yksi hauskimpia pelikertoja! Taistelua, hienoja kohtaamisia ja eeppinen loppu eeppiselle kamppanjalle! Teatterioni oli kevyt taistelu, ja Dojon oni oli taasen hieno tappelu, vaikka alkupuoli oli vähän yksipuolinen (jäi nyt Hitmonlee ja Hitmonchan saamatta saatana) ja loppu oli vain eeppistä. Lohikäärmetappelua ei tullut (DÄMIT) mutta oli se lisko sen verran hieno että anteeksi saat. Lopputappelu yllätti, että se tuli niinkin pian mutta kun näki kuinka kauan kesti niin ei mikään ihme. Nasse-setä pisti vähän vahinkoa sisään!

Loppu oli hyvä. Closure on aina hyvä asia. Oli hauska nähdä Nazrakin ja Titoksen tulevia tekoja, ja huomata kuinka lähellä ne oli omia oletuksia mitä herrat tekevät kaiken päätyttyä. Oma plaani taasen oli ilmiselvä alusta asti :P

Titos- Titos oli hauska hahmo. Vaikka sen taistelutavat ja välillä käytöstavatkin olivat niin kaukana Hallasta kuin mahdollista, niin hyvin tultiin juttuun. Ehdottomasti Mikon hahmoista mielenkiintoisin ja hauskin. Vaikka aina välillä oltiin eri mieltä, niin lopussa kaksi seikkailijaa olivat aina yhdessä rintamassa. Kyllä Titoksesta vielä hyvän viikingin saa. Titos oli myös mielestäni tarinan sankari, tarinallisessa mielessä.

Nazrak- Nasse-setä! Nazrak oli jossakin määrin samanlainen kuin Ragnar. Jäykähkö, mutta kunniakas. Välillä kyllä paistoi läpi se LN alingmentti, ja silloin yleensä ne riidat alkoivatkin. Ragnarin kanssa pelaamisesta on sen verran aikaa, ja sen pöydän ääressä oli muutenkin jengiä, niin on aika paha verrata hahmoja muuten. Nazrak oli samurai ja piste.¨ Lancer.

Halla- Hey, that's me! Halla oli kyllä vähintään yhtä hauska hahmo pelata kuin Ocham. Halla myös sytytti mielenkiintoni pelata hyviä hahmoja, ja silloin se Rhaegoksenkin pelaaminen lähti alamäkeen. Hyväm mutta mielenkiintoisilla moraaleilla varustettu soturi. Viikingit ovat good-alingmenttisina mielenkiintoisia pelata. Seikkailija henkeen ja vereen, mutta myös soturi joka rakastaa taistelua ja muita voimien mittelyä. Tykkäsin pelata, ja palaan varmaan tälle astialle (noble savage) vielä tulevaisuudessakin! Big Guy.

Pistän sen epilogin kun vaan saan aikaiseksi!
Kuva
Avatar
Rosgakori
Atte the Gathering
 
Viestit: 549
Liittynyt: 27 Elo 2011, 01:32
Paikkakunta: Fantasiapelit Tampere

Re: Jadevaltias: Kommentit pelistä [spoilereita]

ViestiKirjoittaja Miksalvarez » 26 Elo 2013, 10:27

Noniin, Alvarezin mietteitä osat I ja II. Epilogi ynnä kommentit, kaikki ovat vähän kirveellä veistettyjä ja editointiapu&vinkit&lopullinen editointi tulevat kaikki tarpeeseen.
Siitäkin huolimatta, kiitokset kampanjasta ja nyt sitä jälkipyykkiä!

Epilogi

Jadevaltias oli kaatunut ja varjo Minkain yllä karkoitettu, sekä mikä tärkeintä Onien ote heikennetty, ainakin toistaiseksi. Puolentoista vuoden muutos, jonka paitsi Golarion, myös Titos oli kokenut oli jotain käsittämätöntä. Jälkimmäisen kasvu maalaispojasta seikkailijan kautta sankariksi. Titos mietti, kuinka monen asian suhteen epävarmuus olikaan karissut. Hiekkasärkässä poika osasi toimia portsarina, mutta nyt oli kyvykäs keisarinnan henkivartijaksi. Nainen, Ameiko Kaijitsu, tai nykyisemmin Keisarinna Amatatsu, jota hän ei ollut uskaltanut lähestyä kuin unelmissaan oli suostunut hänen kosintaansa. Ajallisesti matka ei ollut pitkä, mutta monen muun asian suhteen se totisesti oli. Karavaani, joka ylitti Maailman Kruunun, sen tarina olisi saatettava kirjoihin.

Titos ymmärsi olleensa etuoikeutettu matkatessaan Sandrun karavaanissa. Syntyneet ihmissuhteet tulisivat kestämään koko elämän, Ameikon lisäksikin. Nazrak Gunlaosta oli kasvanut Titokselle eräänlainen opas, auttava veli, jonka käsiinsä hän oli uskonut elämänsä ja niin tekisi vastaisuudessakin. Pohjoisen Vartijan titteli ei olisi voinut mennä paremmalle henkilölle. Halla Sigrundintyttären lähtöä Titos sulatteli pitkään, mutta lopulta Ameikon kanssa jutellessaan ymmärsi, että Halla ei olisi Halla ellei hän olisi tehnyt kyseistä ratkaisua. Titos oli valmis asettumaan hetkeksi aloilleen uuteen kotiin, Hallan viikinkiveri veti kohti uusia seikkailuja, ja hänen kotiaan. Kesti kuitenkin kauan ennen kuin nämä kaksi puhuivat toisilleen seuraavan kerran, ja pitkään se vaivasi Titosta.
Ameikosta ei liene yllättävää sanottavaa, Titos oli kuolettavien koitosten, ja jopa kuoleman rajamailla käymisen myötä ymmärtänyt, ettei pohjimmiltaan halaja muuta kuin asettua lopulta aloilleen, niin paljon kuin se seikkailijoilta onnistuu, kyseisen naisen kanssa. Matkalta löytynyt suurin aarre olikin, että Titos ei ollut yksin ajatuksineen. Sormus, jossa jadenvärinen ja ruskametallinen lohikäärmeet kietoutuvat hiljalleen toisiinsa kuvasi näiden kahden matkaa. Vaikka kansan juhlaa ei milloinkaan pidetty, tietty karavaani todisti lähipiirinä tapahtumaa, ja niin se oli tarkoitettu.
Hiekkasärkän Sandru, Shalelu ja Koya jäivät Titoksen elämään esikuvina, kukin omalla tavallaan läheisistään huolehtivalla tavalla. Sandrulla se oli karisman ja karskiuden tie, Shalelulla tarkkailu ja toiminta kun taas Koya oli viisas ja harkitseva. Ilman heitä matka tuskin olisi onnistunut, puhumattakaan loppuratkaisusta. Oman mainintansa ansaitsi myös Spivey, joka onneksi ei jättänyt Titosta rauhaan lasipalloineen, vaikka poistuikin lopulta kohti Varisiaa karavaanin mukana. Pieni keijukaisolento oli valloittanut paikan Titoksen sydämestä.
Muutkin karavaanin jäsenet Titos hyvästeli vastentahtoisesti. Ulfen kansaan tutustuminen, etenkin Hallan kautta, oli tuonut nuo Pohjolan tytöt ja pojat lähelle hänen sydäntään. Tietenkin myös Bevelek ja Vankor ansaitsivat Titoksen mielessä kirkkaan sijan, kuskeista oli kasvanut uskalijaita seikkailijoita.
Yksinäisestä kaupungista mukaan liittynyt Miriya oli lyhyestä mukanaoloajastaan huolimatta Titokselle tietynlainen hengenheimolainen, josta syystä menetys otti erityisen koville. Jo silloin Titos päätti kunnioittavansa Miriyan muistoa palauttamalla hänen esineistönsä Lohikäärmeluostariin heti kun se olisi mahdollista, ja Nazrak lupautui jo tällöin matkaan mukaan. Nyt mahdollisuus alkoi jo lähestyä.

Minkain noustessa jaloilleen mietti Titos kaikkea valtion rapistumiseen johtanutta, ja ymmärsi tehneensä oikein säästäessään Renshii Meidan. Jadevaltias toki oli tehnyt hirmutekoja ja vääryyksiä, mutta kaiken takana oli kuitenkin oni; Anamurumon jonka Titoksen ystävä Halla Sigrundintytär viimeisessä taistelussa lopetti. Tuon kaiken korjaamiseen menisi aikaa, mutta sitä Titos ja Ameiko olivat valmiit antamaan. Ameiko hoiti hallinnollista puolta, Titos auttoi mielellään kenttätyössä, ja niin kahden vuoden ajan Kasaista käsin Minkain elpyminen alkoi. Samalla Titos työsti teosta, jonka pohjasi Hallan hänelle jättämiin muistiinpanoihinsa matkasta. Kolmiosaisen teoksen nimeksi tuli Jadevaltias ja Ruosteinen Lohikäärme, joka elävästi kertasi koko matkan Hiekkasärkän asukkaista Minkain pelastajiksi.

Oma lukunsa Titoksen tarinaan tuli asioiden saavutettua tilan, jossa hänen ja Ameikon oli mahdollista irrota hetkeksi hallintovelvollisuuksista. Nazrak ja Shalelu olivat saapuneet pääkaupunkiin, ja suunnitelmana oli saavuttaa Tian Xian länsiosan Lohikäärmetemppeli, jossa kunnioittaa Miriyan muistoa. Matka Lohikäärmeluostariin, halki koko Tian Xian, on tarina joka on kerrottava erillään Jadevaltiaan tarinasta, mutta sanottakoon että nelikkomme, joka luuli kohdanneensa kaiken, kohtasi kahden vuoden matkansa aikana paljon enemmän kuin pystyivät käsittämään. Yhteistyöllä he selvisivät matkan vaaroista, sekä iloista, ja matka oli kaikkinensa onnistunut. Lohikäärmeluostarissa Titos vietti hetken tutustuen luostarin toimintaan sekä opetukseen, ja ajatus Vapaan Nyrkin Tyylin herättämisestä alkoi kypsyä.
Lopulta kuitenkin kutsu kävi takaisin, Amatatsu Ameikoa kaivattiin jadevaltaistuimelle, ja niin toverit palasivat Minkain Kasaihin.

Kun aikaa Jadevaltiaan kaatumisesta oli kulunut kahdeksan vuotta, siunattiin Keisarillista perhettä perheenlisäyksellä. Kaksospojat saivat kummisedikseen Nazrakin ja Sandrun ja seuraavaksi syntynyt tytär kummitädikseen Hallan. Titoksen kutsu Hallalle näihin tehtäviin oli ensimmäinen heidän kunnolla käymänsä keskustelu sitten viime näkemän, ja tunteet olivat pinnassa monestakin syystä.
Jälleennäkeminen oli ikimuistoinen viikinkilaivan vihdoin lipuessa Kasain satamaan, ja vanhojen, jo kymmenen vuoden takaisien seikkailujen muistelu jo tarinalta tuntuvan kirjan äärellä painui ystävien mieleen.

Ja niin kaunis tarina sai jatkoa, rauhan ja vaurauden, sekä kuitenkin sopivien seikkailujen myötä.
Olisi väärin sanoa, että tarina missään vaiheessa loppuisi, sillä todelliset eeppiset tarinat jäävät elämään. Ja niin jäivät myös kaksi lohikäärmettä karavaaneineen.
"Et sinä tule, viimein sen hyväksyn
mut kuinka yksin yöstäni selviydyn?
Et sinä tule, olkoon se päätös sun
on silti rikki, maailma tänään mun,,,"
san. Upi L.
säv. Pablo de R.
Avatar
Miksalvarez
Setlementti I
 
Viestit: 454
Liittynyt: 27 Elo 2011, 15:55
Paikkakunta: Tanpere

Re: Jadevaltias: Kommentit pelistä [spoilereita]

ViestiKirjoittaja Miksalvarez » 26 Elo 2013, 10:28

Ylipäätään kamppiksesta on sanottava jo todettu, kokonaisuudessaan paras missä olen mukana ollut. Syitä tähän on useita, mutta yksi tärkeimmistä on ehdottomasti peliporukan jäsenten kehittyminen tekemisessään. Pelaajat olivat sisällä hahmoissaan kautta matkan, taas PJ hallitsi uskomattoman määrän liikkuvia osia kuin tuosta vain. Pidän omaa roolipelillistä panostani myös parhaimpana kaikista kolmesta kampanjasta, jossa olen ollut (niinkään kehumatta, mutta todeten asian). Tähän tietenkin auttoi, että miellyin suuresti Titokseen heti alusta lähtien.
Titos hahmona kävi läpi suuren kasvutarinan, ja rinnalla rakkaustarina Ameikon kanssa loi timanttisen kokonaisuuden. Tietyllä tavalla kun vielä Titoksen ja Ameikon henkilökohtaiset tarinat olivat yhtäläiset (hieno hieno sattuma); Titos lähtee kokemattomasta nuorukaisesta niin tunnetasolla kuin seikkailumielessä, siirtyy onnistumisien kautta ensin epävarmaksi mutta toimivaksi, kunnes sisäistää oman tarkoituksensa ja pääsee sinuiksi sen kanssa, jonka jälkeen oma kohtalo tuntuu omalta ja sen varaan osaa rakentaa tulevaisuutta. Samoin kävi mielestäni Ameikolle Keisarinnan paikan ynnä Minkain perinnön suhteen. Myös hiljalleen kehittynyt romanssi oli mielestäni hienosti hoidettu koko pelipöydältä, ja se toi roolipelillisesti paljon lisää tunnetta kautta kampanjan.

Kaiken kaikkiaan mahtava, nousujohteinen kampanja jossa loppujen lopuksi kaikki liittyi kaikkeen, eikä matkan palaset jääneet erillisiksi (edes se 3. kirja) vaan liittyivät yhtenäiseksi palapeliksi :) Parhaita hetkiä omasta mielestäni olivat alun Tyrskyvalli, Kuihtuneiden Kukkien Pagoda ja lopun Kasai seikkailut, mutta näitäkin on vaikea erottaa muista, sillä en muista oikeastaan ainuttakaan huonoa tahi tylsää pelikertaa.

Rosga summasikin hahmot jo erinomaisesti, ei mitään lisättävää siihen. Titosta oli mukava pelata siksikin, että kaikkien kanssa välillä synkkasi ja välillä ei, mistä sai roolipelillisesti mukavia kohtauksia (vaikkapa Pagodan vähän uhkarohkeammat touhut, ja taas jossain rauhallisempi käytös mikä toisia miellytti ja toisia ei)

Tätä viestiä jatkan, mutta tässä tärkeimmät mietteet nyt :)
"Et sinä tule, viimein sen hyväksyn
mut kuinka yksin yöstäni selviydyn?
Et sinä tule, olkoon se päätös sun
on silti rikki, maailma tänään mun,,,"
san. Upi L.
säv. Pablo de R.
Avatar
Miksalvarez
Setlementti I
 
Viestit: 454
Liittynyt: 27 Elo 2011, 15:55
Paikkakunta: Tanpere

Re: Jadevaltias: Kommentit pelistä [spoilereita]

ViestiKirjoittaja Blue_Hill » 28 Elo 2013, 01:36

Lopullisuuden tuntua kun tänne alkaa kirjoittamaan, kertonee siis jotain mun fiiliksistä tän kampanjan suhteen kun en haluis loppukommentteja kirjoittaa..

Mie olin tästä seikkailupolusta hyvin innoissani jo ensimmäisestä osasta lähtien (sain sen käsiini elokuussa 2011 eli noin kaksi vuotta sitten) ja fiilikset oikeastaan vain kasvoi osien tipahdellessa syliin. Ameikon salattu synnyinosa! Viikinkejä! Matka halki pohjoisnavan! Golarion-Mongolia! Prinsessa Mononoke-mainen metsä! Muinainen pagoda! Sika-Shogun! Kapina! Eeppinen taistelu! Sivuhahmoja joilla on merkitystä pelin kannalta! Ameiko! Tollasia ajatuksia siis kun osat sain käteeni. Paljon pohdin, että miten tällasta voi johtaa ilman, että pilaa koko hyvän tarinan. Jadevaltiasta on ollut kirjoittamassa joukko Paizon eliittikirjoittajia eli oikeasti muokattavaa ei juurikaan ole. Hieman ehkä keventäisin Kuihtuneiden Kukkien Pagodaa taisteluista (miehän leikkasin jo nyt pois aika paljon).

Sitten iski halu ja tilaisuus johtaa tämä kaunokainen. Aloitus tuli nopeasti ja hyvän pohjustuspelikerran ansiota saatiin sellaiset hahmot, jotka sopivat tarinaan hyvin ja pystyivät ainakin lähtökohtaisesti toimimaan toistensa kanssa. Itse pelihän oli sitten ihan timangia: palaset loksahteli hienosti paikalleen ja pelaaminen oli yhtä riemua. Oikeastaan koko kampanjan pelaaminen oli yhtä riemua ja aina odotti seuraavaa pelikertaa innolla. Pelinjohtajalle tämä polku on siitä herkullinen, että lähes joka kerralle saa jotain uutta ihmeteltävää aikaiseksi. Tämä erityisesti kirjoissa 3-6.

Pelaajat olivat ensiluokkaisia. Joskus yli vuosi sitten todettiin, että on roolinsa taitavasti ottavia pelaajia, jotka pystyy pitkäänkin ROOLIN ottoon ilman ongelmia. Tästä ehdottomasti iloitsen ja iloitsin pelin aikana. Reagoitte hahmoista käsin mikä teki kaikesta mystiikasta ja paljastuksista mielekkäitä: peli harvoin kääntyi siihen että pelaajat olisivat keskustelleet eivätkä hahmot. Spottia jaettiin kivasti ja muiden panostukselle annettiin arvostusta. Jes! Toisaalta kaikki osaa myös pelimekaniikan hienosti, eli senkään suhteen ei ketään tarttenu tukea. Jes!

Mikko ja Titos
Pelinjohtaja voi aina luottaa Mikon kaltaiseen pelaajaan. Kaikki vähän aamuväsymyksessä, heität avoimen asetelman pelikerran aloitukseksi ("olette aamusta kaikki hereillä, mitä teette?") niin lähes aina voi olla varma, että Mikko tarttuu tähän ja peli lähtee käyntiin. Voisi sanoa, että pj:n paras kaveri monella tapaa. Osaat hyvin tehdä sellaisia valintoja pelatessa jotka on mielenkiintoisia ja myös yllättää sopivissa kohtaa (esimerkiksi riisivaraston poltto, en arvannut sun reagoivan niin voimakkaasti siihen). Erityisesti tykkäsin sun tyylistä tehdä tätä taistelussa: poukkoilit paikasta toiseen kun joku hahmo tarvitsi apua ja reagoit monella tapaa taistelun tapahtumiin, roolipelaaminen ei koskaan kadonnut mihinkään. Mikko jakaa myös paikkaa valokeilassa hyvin ja "tarjoilee" tilanteita myös muille. Toit myös pelaajista ehdottomasti eniten esille valitsemaasi traittia ja toimit sen suhteen mahtavasti, oikeastaan ensimmäinen kerta kun romanttiset tilanteet on menneet mun mielestä hyvin roolipelatessa. Titos oli hahmona myös erinomainen kokonaisuus viatonta maalaispoikaa, urheaa seikkailijaa ja luotettavaa toveria.

Ismo ja Nazrak
SD:n kommenteissa sanoin, että Valier on Ismon mielenkiintoisin hahmo. Nazrak vie kyllä tämän paikan nyt kun kamppis on kokonaisuutena kasassa. Ismo piti kiinni siitä millainen Nazrak on, isoja muutoksia hahmossa ei ehkä tapahtunut mutta kasvua tässä muotissa. Monessa kohtaa olisi ollut ehkä helpompaa jättää hahmon tietyt piirteet sivummalle (tehtävä ennen kaikkea, kunniallisuus, lainkuuliaisuus) mutta näistä pidettiin kiinni loppuun asti. Arvostan, näin itse paladiinia pelaavana ymmärrän vaikeuden kun muu ryhmä on enemmän noh "vapaampi" tekemään mitä lystää. Mahtava vastapaino Hallalle, joka teki aina vähän mitä lystäsi musita välittämättä. Ismolta olisin ehkä toivonut hieman aktiivisempaa otetta roolipelatessa. Voi olla, että Nazrak jäi moottoriturpa-Halla-atten ja sanavalmiin-Titosmikon jalkoihin ollessaan hieman vähä sanaisempi luonne mutta usein kun Nazrak pitkän hiljaisuuden jälkeen avasi suunsa, sieltä tuli hyvää settiä. Ehkä tulevaisuudessa vähän puheliaampaa hahmoa kehiin? (: Taistelussa ehdottomasti pelottavin ilmestys vähään aikaan, monet viholliset tuppasivat kaatumaan todella helposti Nazrakin edessä. Hyvää settiä kaikin puolin, kiitokset Ismolle myös pelitilasta, just hyvän kokoinen meille neljälle.

Atte ja Halla
Atte keksi Hallan puolta vuotta ennen kamppiksen alkua, kuten monet muutkin hahmonsa. Halla edusti jo Atelta nähtyä linjaa, hahmo joka tekee asioita välittämättä mitä muut hänestä ajattelevat ja "screw the consequences!". Toisaalta edellinen lause ei pidä täysin paikkaansa, koska Halla välitti muista (vrt. Ocham), oli valmis antamaan henkensä monessa otteessa ollessaan puun ja kuoren välissä. Erityisesti tykkäsin Hallan "haluttomuudesta" tottua Minkain tapoihin. Ihmettely, vertailu ja kyseenalaistaminen kovaan ääneen olivat mahtavaa huumoria tasaisin väliajoin Minkaissa pyöriessä. Matkalla taas Hallan eräily- ja survivor-henkisyys oli parhautta. Voisikin siis sanoa, että Halla (ja Atte) oli muuntautumiskykyinen hahmo (ja pelaaja), tuttujen juttujen kanssa toimittiin tietyllä tapaa ja vieraiden kanssa taas toisella. Vaikeaa pukea sanoiksi. Aten pelaamisessa on myös samoja piirteitä kuin Mikolla, pj voi luottaa siihen että jotain tapahtuu kun heittää koukkua kohti. Tulevaisuutta varten Atte opettele vähän jakamaan valokeilaa muille pelaajille, ehkä vähän "rauhallisempi" hahmo auttaa myös asiaa. Atelle erityiskiitos kalenterin pitämisestä, suuri riemu Mekanismia kirjoittaessa.

Nyt on kyll pitkä viesti mutta ei voi mitään. Seuraava vaihe tätä keskustelua on saada teidän prologit valmiiksi (kiitos Mikko, näyttää hyvältä!) ja saattaa kommentointi loppuun. Mikko ja Atte voivat kommentoida toistensa ja mun kommenttia, Ismolta odotan myös loppuajatuksia. Jossain vaiheessa jonnekkin päin internettiä ilmestyy seikkailupolun osista juttua, kaipaisin ehkä myös kommentteja eri kirjoista jos jaksatte ajatella ja kirjoitella. Nehän olivat siis järjestyksessä: Tyskyvallin Perintö, Jäätyneiden Varjojen Yö, Nälkäinen Myrsky, Henkien Metsä, Kunnian Vuoksi ja Tyhjä Valtaistuin. Mikä toimi, mikä oli siistiä, mitä pitäisi korjata? Erityisesti Nälkäinen Myrsky-osan suhteen haluisin kuulla ajatuksianne, sehän oli meidän pelautuksessa eniten pelikertoja vaativa kirja.

Mutta. Jadevaltias on voitettu ja tämä kampanja jää mieleen erityisen onnistuneena ja viihdyttäneenä projektina. Kiitokset jokaisesta pelikerrasta, kommentista, yv:stä, hahmosta ja hetkästä tämän seikkailupolun kanssa. Mulla oli äärettömän kivaa.
In War, Victory.
In Peace, Vigilance.
In Death, Sacrifice.

If the only thing that is good about the game is its license, it's a bad game.
Avatar
Blue_Hill
Hand of the King
 
Viestit: 1024
Liittynyt: 26 Elo 2011, 23:52
Paikkakunta: Kangasala

Re: Jadevaltias: Kommentit pelistä [spoilereita]

ViestiKirjoittaja Viiksu » 11 Syys 2013, 18:20

Jees oli kyllä loistava lopetus loistavalle seikkailulle ei voi muuta päivitellä.

Kieltämättä kun alkaa muistelemaan, että mistä lähtökohdista seikkaulumme lähti alkuun niin nousee pieni tippa linssiin. Vaikka ehkä yleisessä eeppisyydessä taso ei noussut ihan KVK'n tasolle niin eritoten ryhmän väliset kontaktit pesivät KVK'n täysin. Ehkä syynä juuri oli porukan pienuus ja fakta siitä, että kaikki saivat ruutuaikaa vaikka itse tietoisesti tätä yritin aina välillä välttääkin. Kamppiksen loputtua koko seikkailu tuntui juurikin siltä eeppiseltä vaellukselta jolle koko porukka lähti vuosi sitten. Ei mitään kummempaa, hyvää settiä oli ja uudella höyryllä eteenpäin.

Kirjottelen jossain välissä vähän lisää...
Avatar
Viiksu
Knight
 
Viestit: 323
Liittynyt: 27 Elo 2011, 16:45
Paikkakunta: Herwood

Re: Jadevaltias: Kommentit pelistä [spoilereita]

ViestiKirjoittaja Rosgakori » 15 Helmi 2015, 12:24

Epilogi: Halla Ravnhår

Tämä on saaga Halla Korppitukasta, pohjoisen viikingistä ja kilpineidosta, Sigrundin tyttärestä, hänestä joka tunnetaan myös nimellä Ravnhar, Käärmeensurma, tuhannen laulun laulaja.
Hän kulki Hiekkasärkän Titos Ruosteisen, Minkain Keisarinnan suojelian ja Varisian lohikäärmeen rinnalla, ja taisteli Nazrak Gunlaon, valkoisen roninin ja Minkain valkean haukan toverina. Hänen seurassaan kulki myös kauppiaita, sotureita ja tietäjiä monien kansojen joukosta.

Hän taisteli Varisiassa hiisiä ja jätinpenikoita vastaan. Kalsgardissa hän kohtasi Jäätyneen Varjon salamurhaajat, petolliset viikinkisoturit ja jättimaagi Thorborgin. Hän ylitti tovereidensa kanssa Maailman Kruunun, ja kohtasi taotun soturin Miriyan, kylmäkuolleiden armeijan ja Pakkashengetär Katiyanan sekä pohjolan hirveät Morozkot. Tällä matkalla Vegsundvaag, kylmä käärme kohtasi lopun mahtavan Sovngarde-miekan edessä. Maailman toisella puolella hän kävi kaupungeissa jonka tornit peittivät auringon ja joidenka valtiaat olivat kaikki-voipia. Hän kulki mahtavan Henkien Metsän lävitse ja surmasi hiidenpeikkoja ja jättimaageja henkien tornissa. Hän kulki Minkain lävitse taistellen jadevaltiaan joukkoja ja ansoja vastaan, kävi tuonelassa tapaamassa menneitä keisareita ja taisteli Jadevaltiasta vastaan.
Mutta kaikki nämä teot jäävät häpeään ja kalpenevat yhden rinnalla. Hän auttoi Ameiko Kaijitsua, Minkain laillista hallitsijaa saamaan valtaistuimensa takaisin ja kostamaan sukunsa puolesta. Minkain mahtavan valtion keisarinna Ameiko kulki Hallan kanssa Varisiasta yli maailman reunan mystiseen Minkain maahan, ja he olivat ystäviä ja ase-tovereita.
Ameikon istuuduttua Jadeistuimella kaukaisessa Kasaissa, jatkoi Korppitukka matkaansa kohti länttä. Hänen sydämensä halusi jäädä toverien ja rakkaimpiensa luokse, mutta veri veti kohti länttä ja uusia urotekoja. Hänen kanssaan kulki Kelda Häräntappaja, viikinki Hallan tapaan ja Kincaid, palkkasoturi ja opas. Hän kulki läpi Lohikäärmemaiden, kohtasi ihmeitä ja taisteli hurjissa taisteluissa hämähäkki-demoneja, hiidenpeikkoja ja kaukaisen idän kivisotureita vastaan. Vasta kun hän saavutti läntisen meren rannat, hän nousi laivaan ja matkasi kohti kotia, Kalsgardia. Merellä hän kulki vuoden, näki kaukaisten Kalifikuntien kultaiset kaupungit, etelän sumuiset ikimetsät ja lopulta hän saapui Sisämeren piiriin.

Hän vei veneensä Hajotetun Lahden rannoille ja kohtais perheensä. Hän surmasi kaksintaistelussa isänsä, mutta Amora-siskoa hän ei löytänyt. Hän nimesi itsensä Jaarliksi ja keräsi huskarleja korppilippunsa alle. Hallan tarina kaikui simasaleissa kautta maan, ja monet tulivat tapaamaan häntä. Hallasta tuli kunnioitettu soturi ja haluttu liittolainen. Mutta Korpintukan veri veti merille, seikkailuihin ja ryöstöretkiin. Hän surmasi ennen matkaansa kylmälinnormi Viggvyrdin kaksintaistelussa, ja uhkasi, että palatessaan hän saisi oman valtakunnan.

Kymmenen vuoden jälkeen Halla Korppitukka, Käärmeensurma ja Hajonneen Lahden Skaldi palasi Minkain rannoille 3 laivan kanssa, jossa hän kohtasi vanhat toverinsa ja ystävänsä.Titoksen ja Keisarinna Ameikon lapsista toisen suojelijaksi nimitettiin Halla. Tytär pääsisi laivan kannelle, tuntemaan merituulen suolaisen puuskeen kasvoillaan, kantamaan miekkaa ja kilpeä ja kulkemaan metsissä ja saloissa, vuorilla ja soilla, valiten oman polkunsa ja elämään vapaasti.

Näin ei pääty Halla Korppitukan, Sigrundin tyttären, saaga kuunaan, vaan laulut ja tarinat kaikuvat simasaleissa ikiaikoihin.

-Halla Singrundidöttirsöngunar, (Halla Sigrundintyttären saaga) kaiverrettuna riimukiviin ympäri Golarionia.

Joskus inspiraatio iskee myöhässä. Nyt myös Mekanismissa.
Kuva
Avatar
Rosgakori
Atte the Gathering
 
Viestit: 549
Liittynyt: 27 Elo 2011, 01:32
Paikkakunta: Fantasiapelit Tampere

Edellinen

Paluu Roolipelit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron