Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

Keskustelut roolipeleistä ja pelatuista peleistä

Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Miksalvarez » 21 Helmi 2016, 11:37

Ensimmäinen pelikerta takana ja meikäläisellä ainakin oli hauskaa jännityksestä huolimatta ^^
Summaan tähän vähän mitä tapahtui ja omia mietteitäni siihen peilaten.

Olitte kauppalaiva Jeniverellä siellä viimeiseksi jääneellä aterialla, kun kokki Rambar tarjoili vahvaa olutta suoraan pöytään poistuen paikalta. Oliko vetinen keitto, vai olut, yhdistettynä laivan heittelehtimiseen, syy sille miksi tajuntanne alkoi heiketä ei kukaan osaa sanoa varmaksi. Huutoja, metallin kirskunaa, törmäys, pimeyttä? Kuitenkin seuraava asia mistä olette varmoja on että heräsitte hiekkarannalta trooppisen metsän vierestä, Jeniveren näkyessä horisontissa haaksirikkoutuneena. Ettekä olleet vain kolmisin, viisi muuta matkustajaa Gelik Aberwhinge, Ishirou, Aerys Mavato, Sasha Nevah ja Jask Derindi jakavat kanssanne tämän onnettoman kohtalon. Muita laivalla olleita ei näkynyt missään.
Arhyksen avulla Dorian otti komentoa, odotetusti saaren tutkiminen ja sopivan leiripaikan etsiminen alkoi. Kävitte läpi kahden laivan hylyt, Grogiset Kyyneleet toi teille kahdeksan pulloa Ilizmagortilaista viiniä (Aeryksen riemuksi) ja Jeniverestä löytyi paitsi rakennustarpeita, muonaa ja teidän omaisuutenne, myös lokikirja josta paljastui että loppumatkaa kohden Kapteeni Alizandru Kovackilla ei kaikki ollut enää kunnossa. Löysitte myös perämies Alton Deversin ruumiin haavoilla pistomiekasta, mutta kuolleena meriskorppionin pistoon. Samoin kokki Rambar löytyi kyökistä, suuren käärmeen purema niskassaan.
Jeniverestä löydetyillä tarpeilla pystyyn laitettiin hätämajoitus josta sisempään maahan retket paljastivat paremman leiripaikan (muutaman jättiläishämähäkin hengen kustannuksella) virtaavan veden äärellä. Se lienee seuraava suunta. Mutta mihin sen jälkeen. Ja miten pääsette takaisin sivistyksen pariin?

Uusi kamppis on aina jees ja mielestäni päästiin hyvin liikkeelle lomakkeettomuuksista ja muista huolimatta. Dorian-Arhys akseli toimi hyvin vetovastuussa, ja Dorian otti hyvin arvoonsa sopien johtajan roolin, osan matkaseurasta pitäessä siitä enemmän kuin toiset. Ametrine on tarkkailija joka varmasti kiehtoo niinikää osaa matkaseurasta ulkonäköineen suuresti. Jask oli mielissään saadessaan haltianaiselta odottamatonta tukea ^^ Tutkiessanne viidakkoa ja muuta suosittelen käyttämään luovuutta! Uusia haasteita, uusia ratkaisuja! Kuten Jenivereä lootatessa Arhyksen miettimä vinssi, hyvä idea saada tavarat suurissa määrin pois ruumasta. Myös mukavaa oli kuinka halusitte toimia muiden haaksirikkoutuneiden (NPC:t) kanssa. Jokaisella matkalla olleella on varmasti oma tarinansa ja syynsä olla laivalla, haaksirikko tuo erilaisia piirteitä esiin kaikista, mutta ehkä pohjalla jokaisella on sama halu ainakin selvitä hengissä. Toivottavasti meikäläinen onnistuu taas NPC:iden kanssa ja että heidän kanssaan on mielenkiintoista vaikuttaa ja että he herättävät myös tunteita suuntaan tai toiseen. Taisteluita ei juurikaan vielä ollut, mutta aika vähällä hiellä tunnutte selviävän pienistä pedoista jotka kokeilevat onneaan ^^ Tosin muistakaa pitää kirjaa myrkyistä..

Vastailen lisää peilaten teidän kommentteihinne

Laitan lootit yleiseen ketjuun, jatkoa kohti ohoy!
"Et sinä tule, viimein sen hyväksyn
mut kuinka yksin yöstäni selviydyn?
Et sinä tule, olkoon se päätös sun
on silti rikki, maailma tänään mun,,,"
san. Upi L.
säv. Pablo de R.
Avatar
Miksalvarez
Setlementti I
 
Viestit: 454
Liittynyt: 27 Elo 2011, 15:55
Paikkakunta: Tanpere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Rosgakori » 22 Helmi 2016, 03:20

Me likey!

Hyvä, erilainen ja vahva aloitus. Tunnelmaa riitti, ja tätä auttoi hyvä musavalinta taustalla! Saari vaikuttaa hyvin mysteeriseltä, joskin mitään kauhean outoa ei ole vielä näkynyt. Tosin se mitä emme näe pelottaa vielä enemmän.

Hyvin sait Geeämmä noille kaikille eph:ille selkeän luonteen ja tunnistettavan puhetavan. Gelik on loistava, joskin Doriania hän ärsyttää suuresti. Mutta hyvällä tavalla ärsyttävä :P Jask oli aika yllättävä tapaus. En tiedä uskooko Dorian ihan 100% tämän tarinaa vielä, mutta onpahan ollut avuksi.

Tavarat löytyivät yllättävänkin nopeasti ja suhteellisen helposti, mikä toisaalta oli ihan kiva, näiden kykyresurssien ollessa mitä ovat. Hyvin ollaan kyllä pärjätty vielä. Isoin ongelma ja haaste varsinkin Dorianille tulee olemaan tuo moraalin pitäminen yllä.

Kirjoitin pelikertaraportin! En tiedä tuleeko kaikista näin pitkiä, saa nähdä.
Kuva
Avatar
Rosgakori
Atte the Gathering
 
Viestit: 549
Liittynyt: 27 Elo 2011, 01:32
Paikkakunta: Fantasiapelit Tampere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Blue_Hill » 22 Helmi 2016, 14:19

Kyllä ensimmäinen pelikerta maistui. Mielestäni Mikko selvisit hienosti, jännittäminen ei näkynyt ja yllätit hienosti noilla eph:iden äänillä. Ei ole helppoa aloittaa kamppista joukolle, joka on pelannut monen PJ:n alaisuudessa jo useamman kampanjan. Toisaalta, meille on helpompi "myydä" asioita kuin ehkä tuntemattomalle joukolle. Joka tapauksessa hyvää työtä. Ensimmäisen pelikerran tapahtumat olivat mieleeni, tykkäsin asetelmasta jossa joudumme vähän tekemään asioita selviytyäksemme (mietinkin miten peli suhtautuu siihen, että meillä on paljon rahaa käytössä). EPH:t ovat mielenkiintoisia ja sopivan kummallisia kaikki, että jäävät mieleen. Se joko kertoo heidän luonteestaan, miten tuovat omia taustojaan esille mutta eivät (ainaakan vielä) ole kyselleet meistä mitään. Esimerkiksi Jask lähti nopeasti selittämään tilannettaan ja Ishiroukin avautui pienen jutustelun jälkeen. Jaskin ymmärtää kyllä, olihan kaveri ketjuissa, haluaa näyttää olevansa OK-tyyppi.

Hahmojen ja pelaajien välisistä jutuista enemmän toisen pelikerran jälkeen, haluan nähdä lisää ennen kuin kommentoin enempää.
In War, Victory.
In Peace, Vigilance.
In Death, Sacrifice.

If the only thing that is good about the game is its license, it's a bad game.
Avatar
Blue_Hill
Hand of the King
 
Viestit: 1024
Liittynyt: 26 Elo 2011, 23:52
Paikkakunta: Kangasala

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Miksalvarez » 24 Helmi 2016, 19:11

Vähän lyhyempi oli pelikerta # 2 mutta saitte ja saatiin silti mielestäni mukavasti aikaan ja vähän vaikeampaakin taisteluencounteria kehiin ^^ Alatte levittää valtaane saarella ja ainakaan vielä ei ole muista ollut vastusta. Enpä toisaalta arvannut että skelemiehistöstä olisi ollut tuonkaan vertaa haastetta, DR ja huonot heitot auttoivat toki siinä.
Hylkyjä , kuten mainitsin, saattaa löytyä jatkossakin. Varautukaa kuitenkin pelaajinakin siihen että ne voivat olla tyhjiä / eivät niin merkittäviä. Taas toisaalta, niissä voi piillä yllättävänkin merkityksellisiä asioita >:) Tämä vain sillä, että on ihan mahdollista ettei tosiaan hylystä tai sen alueelta löydy muuta kuin pala historiaa (vaikka kuinka ottaisi Perceptionista kymppiä/kakskymppistä). Musta on kuitenkin tosiaan mukavaa että haluatte tutkia, ja juuri tylsää/tyhjää kolkkaa ei ykköskirjan kartalla ole :) siistiä oli myös kuinka leiri alkoi saada Robinson Crusoe-henkistä muotoaan muuratun nuotiopaikan myötä.

NPC:t alkavat saada persoonallisuuspiirteitään, hyvä jos he ovat olleet erotettavia ja toivottavasti mieleenpainuvia. Tässä tiedän että mulla on isoin haaste mutta yritän panostaa siihen. Pelimekaniikan, millä NPC:iden asennetta jne. säädellään jouti romukoppaan. Meillä peli on siirtynyt niin paljon Rooli(peli) suuntaan että teidän teoillanne ratkeaa huomattavasti enemmän NPC reaktioista kun noppabingolla. Esimerkiksi tästä syystä Ishirou avautui niinkuin teki ja samoin Gelik ja hieman myös Aeryskin. Toisessa puolessa myös meikäläisellä olisi hommaa, eli että NPC:t keskustelevat myös teidän taustoistanne. Nyt tätä on ollut enimmäkseen Ametrinen kanssa nais-NPC:illä, hieman Gelikillä ja Dorianilla, mutta myös yritän saada muut NPC:t tähän sisään ja Arhyksenkin suhteen siltä osin kun se teidän hahmojanne kiinnostaa :)
Näillä eväin eteenpäin, joskos ensi kerran pidempi expeditionne saattaisi näkyviin jotain uusia puolia uudesta paikasta?
"Et sinä tule, viimein sen hyväksyn
mut kuinka yksin yöstäni selviydyn?
Et sinä tule, olkoon se päätös sun
on silti rikki, maailma tänään mun,,,"
san. Upi L.
säv. Pablo de R.
Avatar
Miksalvarez
Setlementti I
 
Viestit: 454
Liittynyt: 27 Elo 2011, 15:55
Paikkakunta: Tanpere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Blue_Hill » 09 Maalis 2016, 01:15

Kolme pelikertaa takana ja peli etenee mielestäni likimain odotetulla tavalla. Haetaan hieman rooleja suhteessa toisiimme, johtunee paljon siitä, että eph:t on sen verran aktiivisia että tulee jotenkin luontevaksi toimia heidän kanssaan/kautta. Esimerkiksi Arhysin juttutuokio Gelikin kanssa marssitauolla, tavallaan saman asian olisi voinut sanoa suoraa Dorianille mutta oli hauskempaa tehdä asiat tuon luonteikkan maahisen kautta. Toivon, etten vie liiaksi valokeilaa muilta pelaajilta, olen aika paljon äänessä pelikerroilla. Tätäkin seliteltiin viimeksi mutta silti. Itse pelaajana olen kovin kiinnostunut näkemään mitä noista eph:ista kuoriutuu, siksi myöd Arhys on ainakin jollain tapaa heistä kiinnostunut. Koitan pelata tilanteet myös niin, että ohjaisin heitä/teitä toistenne luokse niin eivät muutkaan hahmot jää näistä hetkistä paitsi. Tykkään eph:iden aktiivisuudesta todella paljon, aika usein eph:t tuppaavat olemaan vähän lahnoja eivätkä tee mitään järkevää jos heitä ei erikseen pyydä tekemään jotain. Nämä suuttuvat/pahoittavat mielensä jos heitä ei kunnioita tai jopa saavat vatsahaavoja liiasta stressistä. Ihan mahtavaa!

Saaren maastoista ja luonnosta kaipaisin ehkä inasen enemmän kuvailu: onko metsässä millainen aluskasvillisuus, kukkia, värejä, mitä meri on huuhtonut rannoille jne. Totta kai näitä pelaajien kuuluu myös kysellä mutta ihan vaan huomiona. Mikko oot mielestäni tehnyt hyvää työtä kuvailujen kanssa, ei siitä huolta. Taistelussa sitten taas kaipaisin myös vähän enemmnä kuvausta kaikilta osapuolilta, muutamat kierrokset menivät viimeksi vain nopan kolistessa. Mikolta hyvä veto keskeyttää tappelu kun vihollinen oli selvästi jo voitettu mutta noppa ei pyörinyt, en laita vastaan tässä kohtaa, varsinkin kun keltazombi oli selvästi "random" kohtaaminen eikä mikään iso kiho. ;)

Tykkäsin kovasti siitä, että Gelik alkoi kysellä Arhysin&Dorianin suhteesta. Hyvä tapa tuoda näitä teemoja esille, ilman että se tuntuu teennäiseltä. All in all, maailma jossa olemme tuntuu aidolta koska se reagoi asioihin joita teemme ja joita tapahtuu. (Odotan kauhulla lentoliskon kuoriutumista). Tuleville kerroille ehkä meille pelaajille tärkeä näkökulma on se, että otetaan toisemme vähän enemmän huomioon. Huomaan, että Ametrine jää vähän nyt ulkopuolelle Arhysin&Dorianin touhuiluista. Se on ehkä luonnollista koska hahmojen taustat, mutta täytyy pitää huoli, ettei täysin vieraannuta toisistamme.

Kampanja on alkanut vahvasti, odotan kovasti miten kirja kehittyy ja mitä kaikkea etelämmästä löytyy.
In War, Victory.
In Peace, Vigilance.
In Death, Sacrifice.

If the only thing that is good about the game is its license, it's a bad game.
Avatar
Blue_Hill
Hand of the King
 
Viestit: 1024
Liittynyt: 26 Elo 2011, 23:52
Paikkakunta: Kangasala

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Miksalvarez » 09 Maalis 2016, 17:30

Kiitokset Bluelle kommentista, juuri tämänkaltaista palautetta kaipaankin, etenkin siltä osin mistä olisi parannettavan varaa (niin mukava kun onkin kehuja kuulla siitä mikä toimii)

Siistiä miten EPH:iden kanssa homma onnistuu, te autatte meikäläistäkin kaivamaan esiin stattipalkeista oikeasti toimivia, tuntevia ja ajattelevia hahmoja. Musta se on tarpeen myös tämän seikkailun luonteen kannalta; jos verrataan vaikkapa Vanhurskaisiin joissa pelaajahahmot on ristiretken "tähtipelaajia" niin Säilällä kaikki ovat samassa asemassa, selviytymässä ja etsimässä tietä eteenpäin. Komppaan tuota Bluen sanomaa siitä että älkää vieraantuko toisistanne, olisi hienoa jos ryhmä nivoutuisi yhteen vaikka suuremmaltakin osin (EPH:ita mukana), kertokaa jos tähän ei tule tarpeeksi mahdollisuutta mutta ainakin meikäläisen näkökulmasta näyttäisi että vielä vähän hahmojen alku-ujous ja tilanteen painostavuus on ollut pääsyy. Nyt kun kuitenkin paikkanne alkaa vakiintua kuten loppupelikerrasta todettiin, voi ehkä inhimillisyydellekin (ja mukavuudenhalulle muillakin kuin Gelikillä?) tulla sijaa.

Blue jeesaa meikäläistä ehkä vähän huomaamattaankin apupj:n tavoin siirrellessä pelin painoa/valokeilaa kuten mainittu (ja muutenkin välillä tukalissa paikoissa). Tästä isot kiitokset, toimii hyvin että se tulee hahmo-puolelta vs. että PJ "pakottaisi" tilanteet tapahtumaan tietyllä tavalla, koska parastahan on että kaikki hahmot olisivat läsnä niissä hetkissä joissa kuuluukin, mutta luonnollisesti.

Taisteluista ylipäätään olisi mukava kuulla muiltakin palautetta, kuvailua tilattiin lisää ja yritän myös saada sitä lisää mukaan. Myös muiltakin se on toivottavaa! Tässä oma johtamiseni vielä hakee malliaan, itsestäni tuntuu joskus että tykkään kuvailla liikaakin sitä mitä teidän hahmonne taistelussa nimenomaan tekee. Esimerkiksi epäonnistuneen iskun / muun suhteen. Tämähän voisi tulla pelaajalta itseltäänkin, nyt tuntuu että herkästi heitän itse jotain tyyliin "menetät tasapainoasi jaloissasi olevan tynnyrin takia" yms. Onko tämä hyvä vai huono? Hahmon pitäisi mielestäni kuitenkin olla koskematon, toivottavasti tämä ei ole häirinnyt ketään :)

Muuten on kiva taistella matalalla tasolla, viholliset ovat ainakin "pelottavahkoja" ja ihan hienosti olette niistä kuitenkin selvinneet. Tapaus Kinkarian oli tässä suhteessa melkoinen (eikä välttämättä combat-encounteriksi varsinaisesti tarkoitettukaan). Hyvin keksitte lopulta keinot miten hullua aavetta "huijata" ja selvisitte hengissä. Ajattelin ihan tarkoituksella laittaa teitä pinteeseen kun nopeasti ei Aeshamara rakasta alkanut löytyä, ja elämää vievä koukku alkoi viuhua.. Yksi suosikkikohtauksistani myös siksi että peliporukasta löytyi nais-pelaajahahmo. Toivottavasti diggailitte eikä mennyt liian randomiksi.


Saaren eteläpuoli on se "parempi" ainakin omasta mielestäni :) Tutkittavaa riittää vielä paljon, ja toivottavasti onnistun välittämään mielenkiintoisia kohtaamisia siltä osin kun niitä löydätte. Kyselkää ja tutkikaa niin saadaan saari elämään entisestään!
"Et sinä tule, viimein sen hyväksyn
mut kuinka yksin yöstäni selviydyn?
Et sinä tule, olkoon se päätös sun
on silti rikki, maailma tänään mun,,,"
san. Upi L.
säv. Pablo de R.
Avatar
Miksalvarez
Setlementti I
 
Viestit: 454
Liittynyt: 27 Elo 2011, 15:55
Paikkakunta: Tanpere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Rosgakori » 10 Maalis 2016, 03:18

Tähän mennessä on tämän Ap:n kehutuin kirja kyllä pitänyt kiinni maineestaan. Hyviä hahmoja, hienoja tilanteita ja saari on hauska ympäristö. Tässä kohtaa on aikalailla muodostunut jonkinnäköinen konsensus kaikista hahmoista, joskin koko ajan odotan jonkun napsahtamista ja todellisen luonteen nousua :twisted:

Kuten Antti sanoikin tuosta pienempien detaljien kuvailusta, olen samaa mieltä. Yksityiskohdat niinkin eläväisessä ympäristössä kuin viidakko ovat tärkeitä luomaan tunnelmaa. Onhan sielä lintuja lentänyt ja ollut kuuma, mutta tällaiset ympäristöt kuhisevat elämää (kuten Arhys taisi sanoakkin pelikerralla), eli tällä osapuolella voi vähän lisätä kuvailua!

Hahmot toimivat, joskin täytyy Dorianille läytää joku toinenkin näistä eph:ista heijastaa ajatuksia ja mielipiteitä kuin Gelik. Gelik on kyllä luonnollinen sen kulturellin luonteen ja puheliaisuuden takia Dorianin dialogipariksi, mutta pitänee alkaa jutustaa tuon aloittelevan merikapteenin kanssa tulevaisuudessa :)

Nyt päästiin vaaraankin kiinni kun kaksi sankaria meni maihin, hieno homma! Aave varsinkin oli hieno yllätys, kun piti keksiä ratkaisu väkivallan ulkopuolelta tähän ongelmaan. Odotan innolla eteläsaaren sisältöä, ja ehkä muiden humanoidien löytämistä.
Kuva
Avatar
Rosgakori
Atte the Gathering
 
Viestit: 549
Liittynyt: 27 Elo 2011, 01:32
Paikkakunta: Fantasiapelit Tampere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Miksalvarez » 20 Maalis 2016, 18:46

Hyvä pelikerta jota onneksi jatkettiin miettimisen jälkeen vielä aarre-episodiin asti.
Pääsitte tutustumaan jo hieman etelä/länsipuoleen, etenkin "hylätty maja" (hyvää syy-seuraus mietintää, pitäkää mielessä päiväkirjan merkinnät kun jatkatte tutkimuksianne. Olette oikeilla jäljillä!) ja Pezock-kohtaus (Saaren yksi special-case. Pelkäsin jo että ohitatte raukan kokonaan mutta onneksi osuitte oikealle rannalle. Hyvää roolipelausta ja miettimistä että mikä kajahtaneen kaverin puheista on todella huomioimisen arvoista ja mikä soopaa) olivat mieleeni, kuten samoin lopun konflikti aarteenkaivuussa. Ideologioiden törmäystä ^^ saa nähdä mihin johtaa vaiko mihinkään.
Kannibaaleista (?) ei teille juuri vastusta ollut, tosin huonoin noppa taisi avauskierroksella olla 18 ja kaksi hahmoa kolmesta löi critin pöytään.. Kiitos ja näkemiin! Kaksi villiä pääsi kuitenkin karkuun, leviääkö sana saaren uusista tulokkaista kyvykkäämpiin käsiin?
"Et sinä tule, viimein sen hyväksyn
mut kuinka yksin yöstäni selviydyn?
Et sinä tule, olkoon se päätös sun
on silti rikki, maailma tänään mun,,,"
san. Upi L.
säv. Pablo de R.
Avatar
Miksalvarez
Setlementti I
 
Viestit: 454
Liittynyt: 27 Elo 2011, 15:55
Paikkakunta: Tanpere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Blue_Hill » 21 Maalis 2016, 23:56

Miksalvarez kirjoitti:Hyvä pelikerta jota onneksi jatkettiin miettimisen jälkeen vielä aarre-episodiin asti.

Joo, ehkä pelikerran parhaita hetkiä oli aarteen esiin kaivaminen, työnjaosta ja aarteen jakamisesta kiistely! Yhtäkkiä kaikki yhteistyö ja yhteen puhaltaminen katosi ja jopa loukkauksia heilteltiin puolelta toiselle. Mahtavaa, miten tuo hetki eteni, olin ihan varma, että siitä tulisi isompi mekkala mutta ehkä kaikki tyytyivät vain hieman mittailemaan toisiaan. Kunhan muistetaan, että tuollaisten yhteenottojen tarkoitus on rakentaa peliä, eikä hajoittaa sitä. Tämä ohje erityisesti pelaajien välille, eph:t voikin suututtaa kunnolla ilman, että se suuresti vaikuttaa koko loppukampanjaan. Myös hyvä pitää mielessä, että nuo on hahmojen välisiä kahinoita ja esimerkiksi hahmon mielipide voi olla eri kuin pelaajan mielipide (esimerkiksi Arhysin ajatukset Cheliaxian toiminnasta ovat totta kai värittyneet siellä kasvamisen vuoksi, Antti ajattelee maasta ja sen tavoista eri tavalla).

Mutta siis mainio pelikerta. Oli hauskaa löytää Ishirousta uusia puolia nyt kun hän hengasi enemmän mukanamme ja otti selvästi osaa päätöksentekoon. Olin jopa yllättynyt kaverin ajatuksista ja halusta tutkia ja jatkaa ihan eri suuntaan kuin missä aarre oli. Arhysin laittoi tämän innon kyllä merkille. Jask oli ehkä enemmän oma itsensä myös metsäreissulla vaikka myös otti osaa päätöksiin. Sasha ja Gelik olivat enemmän vapaita sieluja ja kulkivat meidän perässä, Aerys samoin. Koitan tässä sanoa, että hauska miten ehkä kaksi "hiljaisinta" eph:ta ottikin kentällä enemmän osaa ja toi mielipiteitä esille kuin äänekkäät Sasha ja Gelik. Eph:sta vielä, Pezock oli hauska tapaus, kuin myös se miten Ishirou häneen suhtautui.

Ihmismuotoiset viholliset oli hyvä lisä, erityisesti sen jälkeen kun Arhys oli epäillyt mokomien olemassaoloa. Oikein hyvä veto, niin kanjonissa kuin yöllinen hyökkäys. Se tosin päättyi aika nopeasti, kiitos hurjien noppien meidän osaltamme. Kovasti odotan meidän ensimmäistä pitkää taistelua, matalilla tasoilla kohtaamiset tuppaavat olemaan aika lyhyitä mutta esim. 5 kierrostakin tiukkaa taistelua tulee vielä (toivottavasti). Silloin hahmot pääsevät käyttämään kykyjään, liikkumaan ja niin edelleen. Tuo eloa taisteluun enemmän kuin nämä mitkä alkavat vihollisten seistessä vieressä.

Hyvä pelikerta oli, perjantaina lisää!
In War, Victory.
In Peace, Vigilance.
In Death, Sacrifice.

If the only thing that is good about the game is its license, it's a bad game.
Avatar
Blue_Hill
Hand of the King
 
Viestit: 1024
Liittynyt: 26 Elo 2011, 23:52
Paikkakunta: Kangasala

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Miksalvarez » 26 Maalis 2016, 10:30

Melkoisen hyvä pelikerta saatiin myöhäisillan ohjelmanumeroksi alun hieman dieselmäisen startin jälkeen. Tykkäsin pohdinnasta joka edelsi seuraavaa ekspeditiontanne kohti etelää, vaikka vähän selvittämättömiäkin asioita taisi jäädä ennen lähtöänne. Arhys sai Sashalta tiedonjyvän jonka ainakin huomasin Antin yhdistävän Pezockiin, pitäkää mielessä ;)
Toivottavasti ette ole kyllästyneet jo saaren koluamiseen suuntaan jos toiseen, tuttujen reittien käynti on tietenkin viisainta selviytymismielessä mutta uusia haasteita niille ei ole mielekästä heittää ainakaan mielestäni (pakottaa random encountereita väsyneiden eläimien kanssa jotka listitte ilman surkeaa noppatuuria vähintäänkin helpohkosti). Mitä piditte kohtaamisesta Parrakkaassa Hairpyijassa?

Mitä lähemmäksi suuntasitte kohti kartallanne näkynyttä majakkaa/tornia niin tahti alkoi mielestäni parantua. Tässä oli hyvä pitää ruokatauko, kyseessä oli sen verran dynaaminen paikka koko kompleksineen (ei voi poissulkea että porukka hajaantuu vaikka maan alle ja päälle) niin oli mukava kerrata se nopeasti, ja koko leirikohtaus oli suuresti mieleeni. Kuulisin mielelläni teidän mielipiteitänne koko kerrasta, kommentoin sitten tarkemmin liittyen kaikkeen vastaillen teidän huomioihinne :)
"Et sinä tule, viimein sen hyväksyn
mut kuinka yksin yöstäni selviydyn?
Et sinä tule, olkoon se päätös sun
on silti rikki, maailma tänään mun,,,"
san. Upi L.
säv. Pablo de R.
Avatar
Miksalvarez
Setlementti I
 
Viestit: 454
Liittynyt: 27 Elo 2011, 15:55
Paikkakunta: Tanpere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Blue_Hill » 27 Maalis 2016, 12:37

Kyllähän tällainen pitkä pelikerta tuntui hyvältä, kun saatiin paljon aikaiseksi monessa mielessä. Ensin jatkettiin meininkejä leirissä ja tehtiin asioita eph:iden kanssa. Tykkäsin kovasti kaikesta mitä leirissä tapahtui ja mitä pohdintoja siellä käytiin. Esimerkiksi se nuotiolle kokoontuminen Gelikin tarinan ympärille oli siisti juttu (vaikka itse sitä vähän junailinkin tapahtumaan). Muutenkin tuo tulevan matkan suunnittelu ja siihen valmistautuminen toimi hyvin, mielestäni siihen käytettiin sopiva määrä aikaa ja sitten suunnattiin kohti uusia haasteita.

Oli hyvä, että saatiin vähän päivitetympi kartta, se helpotti paljon suunnistusta ja sinne menemistä mihin haluttiin kulkea. Harpyijan kohtaaminen oli mainio, olento ei suoraa ollut pahan tahtoinen ja hänellä olisi ollut jotain hyödyllistä meille mutta varovaisuus vei voiton. Mielestäni tuo kohtaus oli hyvä siitä, ettei se mennyt tappeluksi automaattisesti vaan siitä selvittiin puhumalla. Lähinnä koska majakkakylä oli sitten sellainen kohtaaminen, että oksat pois. Aivan supersiisti paikka ja taistelukohtaaminen näytti hyvin sen, että ollaan muukalaisia tällaisessa maastossa kun meidät yllätettiin noin pahasti. Toinen superhyvä juttu oli, että villit eivät lopettaneet kun johtaja kaatui, tavoite johon ainakin itse luotin kovasti. Tuli melkein sankarillinen oli tuosta kohtaamisesta. Sitten sen noidan kohtaaminen.. Noh se varmasti herättää vielä keskustelua. Arhys kuitenkin seisoo valintojensa takana, varsinkin kun vanhus lopulta näytti raakuutensa loitsujen muodossa (lähinnä vasta kun Dorian oli maassa, Arhysille tämä oli iso epäonnistuminen).

Kuten sanoin, ison taistelun ja noidan aiheuttaman "konfliktin" jälkeen peli löi vielä uuden vaihteen sisään. Tuntui, että selvä ristiriita herätteli kaikkia pelaajia peliin enemmän kuin ehkä aiemmin ja se nosti pelin tasoa vielä lisää. Majakan tutkiminen ja maanalle suuntaaminen oli mielenkiintoisia juttuja ja erilaisia tapahtumaympäristöjä laivan raatoihin ja viidakkoon verrattuna. Vihollinen luolaston pohjalla, tykkäsin. Epäreilut viholliset on se mun juttu, niin kuin tiedätte. Puulle pääseminen oli erinomainen lopetus tälle pelikerralle.

Kokonaisuutena hyvä pelikerta missä oli paljon erinomaisia juttuja. Mikko teit hyvää työtä (taas) eph:den ja taisteluiden kanssa. Annat hyvin tilaa pelaajille tehdä omia juttuja ja myös luoda sisältöä (esim Arhysin rukous ja epävarmuus ison A:n patsaan luona) mikä on tosi hyvä. Muutkin pelaajat voivat käyttää tätä hyvää mahdollisuutta pelin rakentamiseen. Vinkkinä Mikolle, koska tää homma pelittää näin hyvin niin pelaajille voi antaa vastuuta myös maailman kuvailemisesta ("tulette baariin sisälle, se on täynnä väkeä. Kehenkä Dorian kiinnittää huomiota väkijoukossa?"). Se on ehkä uutta mutta toimi Riimuvaltiassa hienosti vaikka oli kaksi hyvin uutta roolipelaajaa mukana. Voin suositella, se tekee maailmasta henkilökohtaisemman ja sitä kautta mielenkiintoisemman. (Esimerkiksi Teemun hahmo löysi muinaisen saunan rauniot kun annoin hänelle tilaa kertoa mitä tutkimusretkellään mahtaa löytää Kekälejärven saarelta).

Tänään jatkuu, pahoittelut taas kilometriviestistä. ^^"
In War, Victory.
In Peace, Vigilance.
In Death, Sacrifice.

If the only thing that is good about the game is its license, it's a bad game.
Avatar
Blue_Hill
Hand of the King
 
Viestit: 1024
Liittynyt: 26 Elo 2011, 23:52
Paikkakunta: Kangasala

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Miksalvarez » 28 Maalis 2016, 18:41

Ensimmäinen kirja alkaa olla paketissa loppusiivousta lukuunottamatta, loose endit toivottavasti alkavat kuroutua jonkinnäköiseen nippuun ja saaren tilan syyt selkeytyä. Näitä voidaan puida lisää in ja out- game jos haluatte ja on mielenkiintoa selvittää asioita ja sitä mitä on tapahtunut. Kuulisin mielelläni teorioitanne ja pohdintaa, ainakin Juhanilla oli hyviä ajatuksia ihan face-to-face siitä, mitä on tapahtunut.
Pelikerta jatkoi siitä, mihin edellisessä jäätiin. Kliseisen köysisillan ylitettyänne matkasitte kohti Punaista vuorta joka paikkana on ehkä vähän let down kaiken siihen kohdistuneen huomion jälkeen mutta sen tehtävä on johtaa teidät oikeille jäljille, joka tapahtuikin. Kohtauksena kuitenkin oli mainiota, kun Dorian iski retkikuntansa vuoren huipulle vastoin kaikkia fysiikan lakeja ja pienten maahisten vinkumisia. Silti oli mukava että vuorta tutkittiin ja sen päällä olevaa mystistä uhripaikkaa ihmeteltiin. Kun suuntasitte kohti Vuoroveden Kiveä olin ihan hypessä, sillä sen ympäristö on aivan omia suosikkejani tässä kirjassa. Sieltä löytyy paljon foreshadowattu Punaisen Vuoren Piru, itse kivet ovat stonehengemäinen outo rakennelma viidakon keskellä, niihin liittyvä rituaali on mielenkiintoinen ja tietenkin koko Zuran temppeli veden alla kruunaa lopulta sen löytyessä tietyn mystisyyden ja pahuuden, joka saarta piinaa.

Pirusta selvisitte hienosti, vaikka se olikin saada taktiikkansa toimimaan (poor Gelik ja mitä olisi voinut sattua part I). Onneksi Arhys oli hereillä ja maahinen varjeltui, ja Ametrinen crit lopetti saaren kuningaspedon maallisen taivalluksen.

Temppeli itsessään kompleksina on mukavan rajattu, mutta silti sinne mahtuu monenlaista haastetta ja dilemmaa ansojen ja vihollisten muodossa. Ametrinen ja Gelikin muistiinpanoja kannattaa silmäillä ja tulkita (yhdistettynä niihin mitä saatte irti Yarzothin muistiinpanoista ja viimeisen verihuoneen kirjoituksista). Tehokkaasti split the party-tutkiminen toimi tässä Arhyksen ja Dorianin niitatessa unipaikan tyhjäksi, onneksi kukaan ei lähtenyt ansakuopille yksin ;D
Viimeinen huone ja käärmekansan edustaja, ja kirjan "loppubosse" oli edessänne, ja kuten Dorian totesi, syypää kaikelle tapahtuneelle pantaisiin vastuuseen teoistaan. Taistelu ei kuitenkaan ollut helpoimmasta päästä, ja lähellä olikin ettei Gelikille käynyt taas huonosti mutta ei kuitenkaan (part II). Alaisten hajotessa ympäriltä ja voimakkaiden iskujen alta joutui Yarzoth pakenemaan, ja keksitte hieman Gelikin avustuksella kuinka se kävi päinsä. Ruumiin illuusio osti vielä vähän lisää aikaa pakenevalle käärmenaiselle, ja näin lopullista kättä ei nähty vielä tässä pelissä, mutta jäipä teille aimo määrä tietoa tämän muistiinpanojen muodossa.
Loppupelikerran helmenä salainen lootlokero ja Arhykseen iskenyt kirous, mielenkiintoista nähdä mihin tämä "lepakkomies" johtaa ^^
"Et sinä tule, viimein sen hyväksyn
mut kuinka yksin yöstäni selviydyn?
Et sinä tule, olkoon se päätös sun
on silti rikki, maailma tänään mun,,,"
san. Upi L.
säv. Pablo de R.
Avatar
Miksalvarez
Setlementti I
 
Viestit: 454
Liittynyt: 27 Elo 2011, 15:55
Paikkakunta: Tanpere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Rosgakori » 28 Maalis 2016, 23:59

No onpahan ollut aikamoiset pari pelikertaa! On ollut vauhtia ja vaarallisia tilanteita, hienoja ja uniikkeja paikkoja sekä paljon vihuja hakattavaksi!

Kannibaalien torni ja kylä oli mahtava paikka. Paljon vihollisia, hyvin kinemaattinen ja hauska massatappelu jonka upseeritvihut toivat mukavaa lisähaastetta. Vähän käytiin rajoilla mutta selvittiin kuitenkin. Dorianin ratkaisut villien noidan kanssa olivat kieltämättä varmasti kyseenalaisia, mutta Dorian alkaa olla (kuten varmasti edellisellä pelikerralla huomattiin) mittansa päässä ja häneltä ei liikene armoa moisia degeneroituneita ihmisperseitä kohtaan :D Kannibalismi on hauska sillä tavalla. Tornin Asmopatsas oli hauska yllätys, joka itseasiassa antoi minulle hieman ideaa Dorianin uskonnollisen puolen kehityksessä.

Punavuoren Piru oli hauska tappelu, kunnioitan ovelaa vihollistamme ja vaikka putosinkin pois taistelun sykkeestä ei se tuntunut ärsyttävältä. Ovela pirulainen! Rituaali mahtava kohtaus ja tuollaiset on kuin suoraa pulp-kirjallisuudesta- kuten ovat myös käärmekansa. Zuran temppeli oli hieno yllätys ja historia on aina kivaa.

Ärsyttävämpi osuus oli loppuvihollinen, tarkemmin sanottuna sen kohtalo. Kuten varmasti moni muistaa Vanhurskaitten Raivosta, idea että kirjan pääpahis pääsee karkuun ei ole sellainen josta välitän. Se riistää kirjalta tietyn "closuren" ja on antiklimaattinen. Ainoa muisto siitä että tämä toimisi oli Second Darkness-AP:n ykköskirjassa, mutta siinä on paljon muutakin meneillä samaan aikaan. Ja kun vielä kyseessä on ensimmäinen kirja ja hyvin persoonallinen vihollinen oli tämä jotain josta Dorian ei tykännyt ja Atte ei tykännyt myöskään.

Muuten menee kyllä kovaa. Tunnelmaa on, hahmoissa on luonnetta ja persoonaa ja yllätykset eivät ole loppumaan päin :D Odotan mielenkiinnolla tämän kirjan ja seuraavan transitiota.
Kuva
Avatar
Rosgakori
Atte the Gathering
 
Viestit: 549
Liittynyt: 27 Elo 2011, 01:32
Paikkakunta: Fantasiapelit Tampere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Miksalvarez » 29 Maalis 2016, 10:44

Rosgakori kirjoitti:Ärsyttävämpi osuus oli loppuvihollinen, tarkemmin sanottuna sen kohtalo. Kuten varmasti moni muistaa Vanhurskaitten Raivosta, idea että kirjan pääpahis pääsee karkuun ei ole sellainen josta välitän. Se riistää kirjalta tietyn "closuren" ja on antiklimaattinen. Ainoa muisto siitä että tämä toimisi oli Second Darkness-AP:n ykköskirjassa, mutta siinä on paljon muutakin meneillä samaan aikaan. Ja kun vielä kyseessä on ensimmäinen kirja ja hyvin persoonallinen vihollinen oli tämä jotain josta Dorian ei tykännyt ja Atte ei tykännyt myöskään.

Itsekin Vanhurskaat pelanneena tiedän tarkalleen mitä tarkoitat ja en olisi PJnä tehnyt tätä ratkaisua kun siihen mahdollisuus tarjoutui jollen olisi uskonut sen olevan parempi ratkaisu pelille kuin se että olisitte saaneet Yarzothin hengiltä. Trust me on this one, uskon olevan kamppiksen kannalta näin parempi ja teillekin se vielä selviää miksi.
"Et sinä tule, viimein sen hyväksyn
mut kuinka yksin yöstäni selviydyn?
Et sinä tule, olkoon se päätös sun
on silti rikki, maailma tänään mun,,,"
san. Upi L.
säv. Pablo de R.
Avatar
Miksalvarez
Setlementti I
 
Viestit: 454
Liittynyt: 27 Elo 2011, 15:55
Paikkakunta: Tanpere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Blue_Hill » 29 Maalis 2016, 20:19

Erinomainen pelikerta. Ei ehkä ihan yhtä supereeppinen kuin edellinen (sitä kylätappelua on paha ylittää) mutta silti täynnä hyviä juttuja. Punaisen vuoren tutkiminen ja sinne matkaaminen paljasti taas hahmoista lisää, Dorianin jääräpäisyys nosti taas päätään ja itse taas päätin seurata vielä enemmän hahmoani määrittelevää kolmea sanaa, enkä isommin vastustellut sen jälkeen kun "vihainen" vastaus oltiin saatu. Tästä ehkä lisää myöhemmillä pelikerroilla. Näkisin, että tuosta saisi hyviä kohtauksia myös myöhemmin missä Arhys jakaa viisauttaan Dorianille aiheesta.

Luolasto oli hieno! Tykkäsin kovasti kahdesta asiasta: se oli lähes tyhjä, niin kuin muinaisen ja unohdetun luolaston kuuluukin olla JA että siellä oli ansoja, sellasia jotka eivät tappaneet suoraa/aiheuttaneet tiloja/ability damagea mutta jotka silti olivat riesaksi. Oikein hyvä, oikein hyvä. Luolasto ei myöskään ollut kovin pitkä, mistä bonuspisteitä. Sopivan mittainen vaihdos saaren muuten vapaasta ympäristöstä. Itseäni harmittaa, että kello alkoi olla aika paljon kun temppelin historiaa selvitettiin ja jonkun verran meni ohitse, osittain myös siksi että Arhys ei oikein voinut ottaa tutkimukseen osaa. Mielelläni kuitenkin kuuntelen vähän virkeämmällä mielentilalla saaren tarinan, sehän on laivamatkalle mitä parhainta tekemistä. ^^ Kuitenkin Arhysia kiinnostaa tietää asioita, vaikkei asiat ehkä mielessä pysykkään.

Taistelut oli hyviä, nuket vähän hassuja, kitakauhu sopivan härö ja sekä Piru että Yarzoth todella tyylikkäitä taisteluita. Pirun kanssa sen oveluus teki vaikutuksen, harvoin näkee noin älykästä vihollista matalilla tasoilla tai ylipäätään! Mä tykkään, koska nopeasti toimivia ja ehkä vähän äkkipikaisia pelaajia huijattiin ja näytettiin kaapin paikkaa. Toivottavasti tällaisia on tulossa lisääkin, todella tyylikäs kohtaus. Käärmeskansan jäsen taas oli erilailla hieno. Itse vähän ihmettelin kärmeksen itsevarmuutta ja "haluttomuutta" taistella (vaikka itse ainakin luin uhkauksia hänen puheistaan), se kuitenkin oli varmaan kartalla siitä, että pidämme häntä syyllisenä saarelle joutumisesta. Taistelu oli kuitenkin mainio, tykkäsin jopa lumotuksi joutumisesta ja kaikesta mitä sitä kautta pystyi peliin tuomaan. Itseäni ei vihollisen karkaaminen haitannut, mun ja Arhysin mielessä tuollaisen vihollisen ajaminen pakosalle on jo voitto meille ja se osaa varoa joutumasta meidän tulilinjalle enää uudestaan.

Kirous oli kyllä melkoinen. Oikein sopiva päätös tälle reissulle.

//hieman off//
Rosgakori kirjoitti:Ainoa muisto siitä että tämä toimisi oli Second Darkness-AP:n ykköskirjassa..

Miksalvarez kirjoitti:..jollen olisi uskonut sen olevan parempi ratkaisu pelille kuin se että olisitte saaneet Yarzothin hengiltä. Trust me on this one..

Halusin nostaa tämän hyvän pointin esille ja siitä muutaman sanan sanoa. Ihan vain jaan ajatuksia siitä mitä olen muutaman viikon ajan pohtinut roolipelaamiseen ja erityisesti valmiisiin seikkailuihin liittyen.

Kampanjassa missä on valmis juoni* ja sellaisissa missä sitä ei ole on valtava ero. Itse valmiisiin seikkailuihin tottuneena olen joutunut nyt Land of My Fathersiin valmistautuessa tekemään kovasti töitä sen eteen etten valmistele peliä liikaa. Tämä siksi, että haluaisin pelin tarinan muodostuvan siitä mitä pelaajat tekevät, tarina on se mitä pelikerralla tapahtui, ei mitään muuta. Ei mun valmiiksi pohtima tapahtumien sarja vaan se mitä tapahtuu kun hahmot ja elävä maailma kohtaavat. Tässä kampanjassa (ja kaikissa seikkailupoluissa) lähtökohta ei kuitenkaan ole tämä, koska meillä on olemassa valmis tarina, jonka Mikko tuntee ja haluaa meidän kokevan. Pelinjohtajan rooli on mahdollistajan ohella myös ohjauksellinen, pitää tarina kuosissa ja kasassa. Meidän onneksemme tapammme pelata on hyvin joustava, koemme että siinä on varaa joustaa ja venyä moneen suuntaan. Mutta Mikon lainaukseen tämä liittyy niin, että pelaajina meidän kannattaa luottaa Mikkoon, hän tekee asioita mahdollistaakseen meille mahdollisimman hyvän kokemuksen tästä seikkailusta. Tuollainen pakeneminen voisi tapahtua itse tehdyssä seikkailussa mutta en pystyisi sanomaan, että se on parempi ratkaisu pelille, koska en tietäisi mihin peli etenee. Karannut vihollinen voisi tulla uudestaan tai olla tulematta.

Aten Second Darkness-kommentti on tuossa siitä syystä, että siinä on myös PJ:n näkökulma omaan peliinsä, jossa sama on tapahtunut. Pelinjohtajalla on siis jotain tietoa pelistä mikä saa näkemään esimerkiksi vihollisen pakenemisen hyvänä asiana, jonain mikä tuo peliin uutta sisältöä. Pelaajana tätä on vaikeaa arvioida ennen kuin on kokenut mihin tarina tarvitsee pakenevaa vihollista.

Tässä kamppiksessa voimme luottaa siihen, että pakeneminen olisi ollut estettävissä (Mikko inhoaa itse GM BS:ää), vihollinen olisi ollut mahdollista saada kiinni mutta hyvät hämäyksen estivät sen (katso edellinen sulje) ja että pakeneminen palvelee suurempaa tarinan kaarta. Kaikkea ei kuulu saada heti, mun mielestä meidän isoin palkinto tulee olemaan saarelta pois pääseminen, tämän vihollisen voittaminen ei olisi nyt ollut mitään sen rinnalla. Uskon, että kohtaamme Yarzothin uudestaan ja silloin voittaminen tuntuu isolta voitolta, meillä on lisää syitä haluta hänet hengiltä. Tämän vuoksi kaverin pakoon pääseminen ei ole huono juttu, se palvelee peliä suuremmalla tavalla näin. Valmiiksi kirjoitetussa pelissä tällaiset panoksien korottamiset ovat mielestäni tarpeellisia, siksi itse haluan aina järkyttää pelaajia käsittelemällä heidän hahmojensa läheisiä kurjilla tavoilla. Isommat panokset ja mieleenpainuvia kohtauksia joista puhutaan vielä vuosien päästä.

Ymmärrän Atte sun ärtymystä eikä tämä kohdistu nyt vain siihen vaan halusin avata omaa näkemystäni tilanteesta sekä hieman valmiin seikkailun ja "itse tehdyn" seikkailun eroja.

*valmis juoni = pelaajien ympärillä tapahtuva tarina, johon otamme osaa mutta se ei ole meidän luomamme

//off
In War, Victory.
In Peace, Vigilance.
In Death, Sacrifice.

If the only thing that is good about the game is its license, it's a bad game.
Avatar
Blue_Hill
Hand of the King
 
Viestit: 1024
Liittynyt: 26 Elo 2011, 23:52
Paikkakunta: Kangasala

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Miksalvarez » 01 Huhti 2016, 15:43

Bluelta oivallinen summaus, olen aikalailla tismalleen noilla linjoilla :) Kertoisin mielelläni omia näkemyksiäni tarkemminkin, mutta se jäänee kamppiksen loppupizzalle, sillä ilman massivisia spoilereita sitä ei voisi tehdä.
Ja sanottakoon vielä, GM BS:ää tässä ei ollut, teillä on aina mahdollisuus onnistua asioissa jotka ovat mahdollisia, kuten tässä tapauksessa Yarzothin tavoittaminen.

Ryhmän dynamiikasta tahtoisin sanoa sen verran, että olen hieman PJ:n pallilla huolissani siitä ettei koko 1. kirjan aikana ainakaan meikäläisen näkökulmasta pelaajahahmojen välille ole muodostunut muita kuin taistelutoveruussiteitä. Kuitenkin olette selvinneet yhdessä saarella, joka on vihamielinen ja jopa hengenvaarallinen lähes poikkeuksetta, toistenne taitoihin turvaten ja jopa luottaen. Tietysti hahmojen persoonallisuudet ja erilaiset maailmankatsomukset saattavat tulla välillä väliin, mutta niistä keskustelemalla voidaan päästä eteenpäin, ainakin uskon niin. Nyt keskustelua ei juurikaan ole ollut, ja tilanne on ainakin mielestäni se, että hahmot ovat jopa ystävystyneet useiden NPC:iden kanssa, mutta eivät toistensa (Dorian&Arhys tietenkin toimii yhtenäisenä palikkana, mutta miten siihen saataisiin liitettyä myös Ametrine?). Ja tämä saattaa tulla seikkailun mielekkään jatkon kannalta ei välttämättä esteeksi mutta ainakin haasteeksi. Keskustelua ei voi tietenkään pakottaa jos siihen ei kaikilla osapuolilla ole halukkuutta, mutta myös tämä olisi hyvä kuulla ja jopa out-game hieman miettiä että miten tästä päästään eteepäin. Mitä ajatuksia tämä herättää teissä?

Kirjoittelen nyt kaiverruksista joita Gelikin avulla saatte käännettyä Zuran temppelissä (Azlantia, vie aikaa eikä suinkaan ole kömpelöä kieltä kummempaa ja nojaa enemmän kuviin, kuin tekstiin)

Veren temppelin kolmessa alkovissa on luettavissa tämän Zuran kultin historia kolmessa osassa.
Ensimmäinen alkovi kertoo kultin synnystä Saventh-Yhin kaupungissa, viidakon keskellä, mutta on harmittavan epämääräinen kaupungin eksakteista detaljeista muuten, paitsi varmistaen sen olevan Azlantien rakentama. Kaupungissa oli ilmeisesti monia jumalia, mutta kannibalismi, verenjuonti ja muut Zuran kauhut eivät olleet sen portfoliossa ja perversioidensa vuoksi kultti ajettiin pois Saventh-Yhistä. Kultti aloitti vaarallisen matkan joka päättyi kaukaisen saaren rannoille, kauaksi heidän kotimaastaan.

Toinen alkovi jatkaa tästä, kertoen kuinka kultti alkoi tutkimaan saarta (jonka voi tunnistaa Salakuljettajan Säiläksi) ja kuinka he löysivät sieltä käärmeskansan ryhmän joka oli piiloutunut heidän rotunsa kärsittyä tappion sodassa ihmisiä vastaan vuosia sitten, taistelun loppunäyttämönä niinikään Saventh-Yhi. Kultistit tappoivat (ja orjuuttivat) käärmeskansan jäsenet ja perustivat näiden jumaluuden päälle oman temppelinsä.

Kolmas alkovi kertoo kultin tulevaisuudensuunnitelmista, joissa he toivovat Zuran antavan heille vampirismin lahjan kunhan tämän doktriinia, laajoja ja brutaaleja rituaaleja, seurataan tarpeeksi pitkään ja antaumuksella. Kun tämä lahja on heidän, suuntaa matka takaisin Saventh-Yhiin jonne kultti aikoo levittää(tartuttaa) Zuran siunauksen (vampirismin).

Nämä yhdistettyinä tietoon, jota Ametrine ja Gelik kirjoittivat kirjoitushuoneen seinistä, voitte laskea yhteen tapahtumia. "Kovat todisteet" Saventh-Yhistä ovat arvokkaita, sen ollessa kenties etsityin kadonnut kaupunki Garundissa, puhumattakaan jos tämän "kultaisen kaupungin" sijainnin vain jotenkin voisi määrittää.. Yarzothin muistiinpanot (sivu kaupalla) määrittävät kaiverruksia & tietoja vielä tarkemmin, mutta niiden tulkitseminen vaatii Aklon puhujan. Kenties kuivalta maalta voisi löytyä tulkki auttamaan?
"Et sinä tule, viimein sen hyväksyn
mut kuinka yksin yöstäni selviydyn?
Et sinä tule, olkoon se päätös sun
on silti rikki, maailma tänään mun,,,"
san. Upi L.
säv. Pablo de R.
Avatar
Miksalvarez
Setlementti I
 
Viestit: 454
Liittynyt: 27 Elo 2011, 15:55
Paikkakunta: Tanpere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Blue_Hill » 02 Huhti 2016, 00:35

Miksalvarez kirjoitti:Ryhmän dynamiikasta tahtoisin sanoa sen verran, että olen hieman PJ:n pallilla huolissani siitä ettei koko 1. kirjan aikana ainakaan meikäläisen näkökulmasta pelaajahahmojen välille ole muodostunut muita kuin taistelutoveruussiteitä. Kuitenkin olette selvinneet yhdessä saarella, joka on vihamielinen ja jopa hengenvaarallinen lähes poikkeuksetta, toistenne taitoihin turvaten ja jopa luottaen. Tietysti hahmojen persoonallisuudet ja erilaiset maailmankatsomukset saattavat tulla välillä väliin, mutta niistä keskustelemalla voidaan päästä eteenpäin, ainakin uskon niin. Nyt keskustelua ei juurikaan ole ollut, ja tilanne on ainakin mielestäni se, että hahmot ovat jopa ystävystyneet useiden NPC:iden kanssa, mutta eivät toistensa (Dorian&Arhys tietenkin toimii yhtenäisenä palikkana, mutta miten siihen saataisiin liitettyä myös Ametrine?).

Itse näen, että sunnuntain pelikerta antaa paljon kuvaa siitä, miten kolme viikkoa saarella on vaikuttanut hahmoihin ja heidän suhteisiinsa. Olettaen tietty, että päästään sieltä pois tavalla jolla oletan meidän pääsevän sieltä pois. Musta on tosi hyvä, että saadaan tuollainen selkeä pelikerta, jossa solmitaan lankoja yhteen ja saatetaan asioita loppuun (vaikka siellä vielä onkin selvää tekemistä, kuten harmaa saari ja päätös siitä mitä sille ghuulille tehdään). Itse näen, että pelaajilla on nyt iso vastuu siitä, että pelin sisällä tapahtuu asioita joita pelaajat ja pelinjohtaja toivovat. Aina ei kuulu suojautua "mun hahmo ei tekisi noin tai näin"-kilven taakse vaan ottaa askelia hieman hahmon ulkopuolelle ja varmistella tarinan jatkuvuutta. Oikean maailman esimerkki: mä en koskaan lähtisi Näsineulan ulkotasanteelle viettämään aikaani mutta jos joku tarjoaa ravintola Näsineulassa ruuat ja kahvit tasanteella, hyvin voisin lähteä! Korkeanpaikan kammo ei määrittele mun toimintaa koko ajan, voin toimia sen ulkopuolella ja tehdä asioita ilman sen tuomia rajoituksia. Karkea esimerkki mutta saatte ehkä ajatuksestani kiinni paremmin.

Mutta PJ:mme on oikeassa ja vastuu ryhmän syntymisestä kuuluu erityisesti meille pelaajille. Mehän ollaan se ryhmä, PJ on sitten se kaikki muu. Mun ja Aten hahmojen yhteinen historia ja kirjoitettu ryhmäytyminen näkyy meidän pelissä paljon ja siksi Ametrinen huomioiminen on mun ja Aten vastuulla, varsinkin silloin kun Ametrine tekee jotain siistiä/tehokasta/huomioimisen arvoista.
In War, Victory.
In Peace, Vigilance.
In Death, Sacrifice.

If the only thing that is good about the game is its license, it's a bad game.
Avatar
Blue_Hill
Hand of the King
 
Viestit: 1024
Liittynyt: 26 Elo 2011, 23:52
Paikkakunta: Kangasala

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Rosgakori » 04 Huhti 2016, 23:07

Ja näin on ensimmäinen kirja phuketissa!

Ehdottomasti samaa mieltä monien kanssa jotka kutsuvat tätä yhdeksi Paizon parhaimmista kirjoista. Tämä oli täynnä yllätyksiä, käänteitä ja mysteereitä, erilaisia vihollisia ja uhkia sekä paaaaljon mahdollisuuksia ropetukseen ja omiin valintoihin. Ja Mikolle iso hatunnosto että onnistui pitämään langat käsissään ja kiskot piilossa. Jopa paljon karttamani ja sivuseikalta vaikuttanut harmaa saarikin paljastui yhdeksi mielenkiintoisimmista ja haastavimmista paikoista saarella.

Kaikilla EPH:illa oli oma ääni, puhetapa ja jopa välillä ryhti jonka PJ onnistui tuomaan esille hyvin. Aerys jäi lopulta itselle kaikkein etäisimmäksi, mutta Dorian koetti pitää tervettä hajurakoa muutenkin koko porukkaan, mutta mielestäni onnistui löytämään pari kaveria porukasta loppujen lopuksi. Harmitti ettei Ametrinen kanssa tullut sitten loppujen lopuksi enempää jutusteltua ja luotua suhdetta, mutta ehkäpä tälle on vielä aikaa?

Tulevaisuudessa painotan vielä ympäristön kuvailun tärkeyttä. Meille kolmelle sademetsät ja trooppiset sääilmiöt ovat kuitenkin suhteellisen vieraita ilmiöitä ja niiden kuvailuun voisi panostaa enemmän. VIidakot ovat myös hyvin eläväisiä paikkoja jossa rasahtelee, murisee, vinkuu, rääkkyy ja kohisee ties mitä ja näiden nostaminen esille on tulevaisuudessa yksi asia johon voi painostaa. Tosin saarella veikkaan kirouksen vieneen ylimääräistä elämää hiljaisemmille teille...

Eleder odottaa, mielenkiinnolla halua kyllä nähdä mihinkä matka tästä jatkuu. Pitänee kaivella esiin Dorianin alkuperäiset suunnitelmat siitä mitä piti tehdä Elederiin saavuttaessa :P
Kuva
Avatar
Rosgakori
Atte the Gathering
 
Viestit: 549
Liittynyt: 27 Elo 2011, 01:32
Paikkakunta: Fantasiapelit Tampere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Blue_Hill » 05 Huhti 2016, 00:04

Ensimmäinen osa seikkailusta oli mukavan vaihteleva. Paljon tekemistä ja tutkimista ja haaste kasvaa sopivasti eteenpäin liikkuessa: ensin saari vaikuttaa melko tyhjältä mutta yhtäkkiä onkin elämää ja selviä vihollisia luonnon ohella. Hienoa oli myös se, että monet asiat oli hoidettavissa puhumalla tai ohitettavissa halutessaan (kuten vaikka harpyija). Tässä PJ teki myös hyvää työtä kun tarjoili vaihtoehtoja erilaisille lähestymistavoille. Myös mysteerien tiputteleminen matkan varrella (punaiset silmät, kuiviin imetyt eläimet jne) toimi hienosti. Veikkaisin, että vielä jopa säästeltiin mysteerien kanssa, jään odottamaan kutistettuja päitä ja sen sellaisia maastossa. ^^

EPH:t toimi hienosti. Tarjosi erilaisia mahdollisuuksia roolipelaamiselle ja meidän ryhmän Know-taitojen puutteelle myös hyvä tuki. Aerys pääsi onneksi enemmän ääneen tällä viimeisimmällä pelikerralla, mikä oli tosi hyvä koska ihan alkua lukuunottamatta jäi vähän varjoon. Gelik ja Sasha sai ehkä eniten ruutuaikaa tai sit äänekkäät hahmot jäävät paremmin mieleen. Ishiroun ja Dorianin kohtaamista odotan kyllä erikoisella mielellä, en ihan pelaajanakaan ymmärrä miten se eteni noin pitkälle pelkästä sananvaihdosta ja jo melkein asian sopimisesta. Tulevaisuutta pohtien (ja Aten suunnitelmaa tuntematta) Dorianin ylpeys-säädintä kannattaa tuoda hieman alemmaksi, koska tuo voi hajottaa peliä enemmän kuin rakentaa (ja mun on vaikeaa Arhysilla perustella se, että annan Dorianin vaarantaa itsensä olemalla noin "ylpeä" ja järkkymätön. En haluaisi alkaa kolkkailemaan pelaajahahmoa täyttääkseni suojele-käskyn). Ihan vain pohdittavaksi.

Hyviä vihollisia ja vaikeita valintoja viimeisillä pelikerroilla! Tykkään. Laivan saapuminen ja Pezockin juoksu mukaan oli nimenomaan se iso voitto mistä viime pelikerran kommenteissa puhuin. Se tuntui tärkeältä ja isolta asialta, jopa tengun saaminen mukaan. Odotan kovasti ensi pelikertaa, missä päästään ehkä hetki elämään myös laivaelämää mutta kaupunkiin pääseminen on myös hauskaa, uskon meillä kaikilla olevan jotain maneereja/pakollisia juttuja mitä halutaan tehdä kun lopulta ollaan sivistyksen parissa. Matka on myös tärkeä siksi, että saadaan meidän ryhmää vielä enemmän kasaan ja yhdeksi, ehkä joku saattaa todeta, että meidän yhteistyö näytti saarella pelittävän ainakin kohtalaisesti ja puhutaan vähän hahmojen omista tavoitteista. Tämä on ajankohtaista kun meitä tähän asti yhdistänyt tavoite, selviytyminen, katoaa.

Mutta mä viihdyn tän kamppiksen parissa. Se ei liene yllätys kenellekkään, en ole vielä törmännyt kampanjaan minkä parissa en viihtyisi. Jatkan ajatuksiani kunhan keskustelua syntyy lisää. ^^
In War, Victory.
In Peace, Vigilance.
In Death, Sacrifice.

If the only thing that is good about the game is its license, it's a bad game.
Avatar
Blue_Hill
Hand of the King
 
Viestit: 1024
Liittynyt: 26 Elo 2011, 23:52
Paikkakunta: Kangasala

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Miksalvarez » 05 Huhti 2016, 16:22

Kas niin, selvisitte kuin selvisitte Saaren kirouksesta ja pääsette suuntaamaan kohti Elederiä. Atelta jo hyvä pointti, miettikää vähän mitä hahmonne haluaa kaupungissa tehdä, ja onhan jo kylmästä olusestakin nauttiminen kuukauden saarella olemisen jälkeen kokemus. Viimeinen pelikerta oli hyvä wrap-up niinkuin ajateltiinkin. Tykkäsin siitä miten handlasitte Aycenian kanssa hommat ja että Arhys vielä palasi kiittämään Dryadia. Kirjoitettuna ei ehkä tämän ollut määrä olla taikuudeltaan ihan niin voimakas, kun mistä nyt ryhmänne hyötyä sai, mutta näitte vaivaa niin roolipelillisesti kuin siinä mitä teitte lähtiessänne vielä Harmaalle Saarelle, joten saitte siinä hieman lisäpalkkiota (ja tyylikkään kohtauksen).
Harmaa saari osoittautuikin sitten yllättävänkin haastavaksi Vegepygmijohtajan nopan myötä, ja "Sienijumaluuden" mädättävän kosketuksen kautta, mutta nekin tuli puhdistettua ja Gelikin personal quest täytettyä. Me likey.

Dorian & Ishirou kohtaus taas meikäläisen mielestä melko odottamattomaan suuntaan ja varmaan seuraukset näemme viimeistään maassa. Komppaan Bluen sanoja, pyritään kaikki teoillamme rakentamaan peliä, ei hajottamaan. Tulevaisuudessa tulee varmasti tilanteita jossa itse kutakin koetellaan, kun päästään toimimaan Mwangin natiiviväestön ja muiden kanssa joille teidän tapanne ovat tuntemattomia ja päinvastoin. Toivon myös, ettei tilanteissa joissa tapaamiltanne henkilöiltä on mahdollista saada tietoa, hätiköidä. En salli sitä että mahdollinen tietolähde tapetaan/pakotetaan taisteluun ennen kuin kaikilla jotka haluavat on ollut mahdollisuus sanoa toivottavasti sanottavansa, ainakin jotain (Yarzoth) mutta nämä ovat tietenkin myös ratkaisuja joissa pelaajien on toimittava mikäli haluavat saada tietoa/käyttää omia tapojaan sen saamiseen. Noitakohtaukseen ei olla vielä(kään) palattu roolipelillisesti, mutta siinä on esimerkki sinänsä kyllä hienosta kohtauksesta, mutta kuitenkin tilanteesta jonka johdosta osa saaren asioista jää teille pimeyden peittoon (esimerkiksi mikä rituaali sielä autiolla mökillä oli ). Ihan näin huomiona, en kaikkea tietoa tule lahjoittamaan mikäli niiden lähteet tuhotaan. Muuten ryhmä tuntui viimeisellä kerralla lähtevän kiinteytymään mikä oli ilo nähdä. Propsit siitä kaikille, huomasin kyllä miten aktiivisesti otitte toisianne huomioon ja vaikka tämä oli ehkä hieman "pakotettua", se on tarpeen siihen että saadaan teistä lopulta kaulittua kasaan ryhmä. Toivottavasti tosiaan laivamatka viimeistelee tämän ^^

Mahtavaa että jaksoitte myös välittää poloisesta Pezockista. Oli käydä meikäläisen moka ajanlaskullisesti, laskin että Pezockin oli saavuttava vasta seuraavana päivänä, mutta toimihan se noinkin lopulta cinemaattisesti suorastaan :) Majakan korjaus itsessään on suhteellisen No-brainer vaihtoehto poispääsyyn saarelta, mutta sen valloittaminen on sinänsä haaste ja saavutus, joten onkin sopivaa että se toimii symboliikan lisäksi todella pelastuksena.

Ylipäätään, on mukava ollut johtaa peliä ja palkitsevaa kuulla että se on ilmeisesti myös onnistunut. Koitetaan elävöittää viidakkoa, kun todella elävään viidakkoon joskus ehkä saavutaan ;) EPH:t ovat isossa roolissa jatkossakin jos niin haluatte, tosin heidän läsnäolonsa ei tule olemaan niin "pakotettua" kun nyt ymmärrettävistä syistä on ollut. Miettikää kenen kanssa haluatte mahdollisesti jatkaa ja kenen ei, teidän teoillanne on mahdollista vaikuttaa kaikkeen!

Mainittakoon vielä taisteluista, pidän siitä että osan taisteluista voi halutessaan välttää, kuten on tehtykin ja ilmeisesti tapa on hyvä ja sillä jatketaan :) Onko muuten taistelut jotka ovat tapahtuneet olleet tarpeeksi monipuolisia? Kunnon massa-combatia ei saatu kuin kerran (kannibaalit) mutta sillä hetkellä tietenkin sitä oli sitäkin enemmän.

Siinä päällimmäisiä mietteitä, kiitos 1/6 ja jatketaan kohti Elederiä!
"Et sinä tule, viimein sen hyväksyn
mut kuinka yksin yöstäni selviydyn?
Et sinä tule, olkoon se päätös sun
on silti rikki, maailma tänään mun,,,"
san. Upi L.
säv. Pablo de R.
Avatar
Miksalvarez
Setlementti I
 
Viestit: 454
Liittynyt: 27 Elo 2011, 15:55
Paikkakunta: Tanpere

Seuraava

Paluu Roolipelit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron