Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]
Lähetetty: 23 Elo 2016, 19:04
Kuten sanottua, nyt on oikean merkkinen kissa pöydällä. Jos tästä päädytään johonkin muuhun lopputulokseen kuin mielipahaan niin hatunnosto Antille.
Kritiikkiä pitäis kyllä pystyä vastaanottamaan tällä yhteisten pelien (ja jossain määrin muun yhteisen) kokemuksella, luulen kuitenkin että se on juuri tämä sama syy miksi vitutus jää mutinoiksi. Koska kaikki ei vaikuta pystyvän kritiikin käsittelyyn. Mutta koitetaan nyt kirjotella jotain kaunistelematta. Yksi yhdistävä tekijä meidän keskenjääneistä hankkeista ja oikeastaan kaikesta tän porukan ropetoiminnasta erottuu mun silmään selvästi, nimeomaan ropeiltoja hajottava asia. Se on pitkään ollut Aten kiukuttelu johon en tiedä syytä (jos oikea sellanen on, kiinnostaa tietää mikä, esim jatkuva väsymys? jatkuvasti ailahteleva terveys? jokin muissa ihmisissä?) ja itsekäs, ajoittain pahansuopa pelityyli joka edustaa asioita, joita mun mielestä maailmassa on riittävästi muutenkin, niitä en tahtois nähä pelipöydässä koskaan. Tää johtuu siitä mitä haen ylipäätään koko harrastukselta: tunnelman nauttimista, yhessä puuhailua ja sankarointia johon ei todellisuudessa oo mahollisuuksia (vai kysyntää?), kevyttä irtautumista arjesta suosikkigenren parissa. Poikasina riitti jännää kun ei tiedetty liikaa ja huomio oli filosofian ja nippelitiedon sijaan tarinassa ja kaikissa uusissa jutuissa. Oltiin matkan päällä hienossa pirssissä kuin One night in Roxburyssa ikään. Nyt ollaan jääty rullailemaan samalla kotterolla pitkään alamäkeen osien ruostuessa irti ja kiinni ei pysty pitään enää kuin kaverin kurkusta. Ja kaverikin vieressä on alkanu näyttää pizza Pekulta tai muulta kummajaiselta. Ei olla hypätty kyydistä ja etsitty uusia keinoja uuteen nousuun. Siinä tuli muutama rivi paskaa mutta idea on tässä -> Sankari-antisankari medley ei vaan toimi jos porukalla on syy miksi pelaa tietynlaista hahmoa. Mulla on ja tiedän hyvin mitä haluun ropesta. Varkaiden Neuvosto, Hurskujen ropepuoli ja NuuskaHogge Co.n touhut on ollut hyvä esimerkkejä siitä, mutta En lähe avaamaan miksi ku se on toinen aihe!
Hauskaparametri on näyttänyt persettä otteeseen jos toiseenkin, sitä ei voi kieltää. Päivänpaistetta ja ajottaisia riemunkiljaisuja on kuitenkin tuonut pöytään Antin edesottamukset hahmo(je)nsa takana. Siellä on ollut aineksia jotka on sitoneet muuten repaleista pelaamista yhteen. Omasta positiivisuudesta ei ole kerrottavaa, se vähä mitä luonnostaan on annettavana karisee takuuvarmasti tiehensä käänteisnautinnollisen pelin seurauksena. Kiitollisuus siitä mitä on olis hyvä lähtökohta korjata ajattelua ja ohjata peliä siihen suuntaan mistä joskus lähettiin. Aikakin kultaa kyllä, mutta ei se järjenjuoksua himmennä. Semmosta meininkiä että "voi juku pojat, mul on taikamiekka" ois hienoo nähä enemmän. Peliä on kyllä nättiä ymmärtää paremmin ja paremmin, kun käsitys kaikkeudesta kasvaa ja asiat nivoutuu sitä myöten yhteen. Ymmärrettävä on kuitenki että liika tieto ilman kykyä soveltaa sitä oikein on roskaa.
Hyvä että aihe kunkin mieluisasta ropesta otettiin esiin. Nyt kun se on virkottu auki niin on ainakin mun rajallisella ymmärrykselläni helppoo leimata se pääsyyksi suurelle osalle hampaiden kiristelystä. -- En ehtiny kerralla kirjottaa loppuun, nyt harottaa sekä silmä että ajatus ja saattoi ajatuskin katketa/hukkua/heittää volttia jossain kohtaa.
Kritiikkiä pitäis kyllä pystyä vastaanottamaan tällä yhteisten pelien (ja jossain määrin muun yhteisen) kokemuksella, luulen kuitenkin että se on juuri tämä sama syy miksi vitutus jää mutinoiksi. Koska kaikki ei vaikuta pystyvän kritiikin käsittelyyn. Mutta koitetaan nyt kirjotella jotain kaunistelematta. Yksi yhdistävä tekijä meidän keskenjääneistä hankkeista ja oikeastaan kaikesta tän porukan ropetoiminnasta erottuu mun silmään selvästi, nimeomaan ropeiltoja hajottava asia. Se on pitkään ollut Aten kiukuttelu johon en tiedä syytä (jos oikea sellanen on, kiinnostaa tietää mikä, esim jatkuva väsymys? jatkuvasti ailahteleva terveys? jokin muissa ihmisissä?) ja itsekäs, ajoittain pahansuopa pelityyli joka edustaa asioita, joita mun mielestä maailmassa on riittävästi muutenkin, niitä en tahtois nähä pelipöydässä koskaan. Tää johtuu siitä mitä haen ylipäätään koko harrastukselta: tunnelman nauttimista, yhessä puuhailua ja sankarointia johon ei todellisuudessa oo mahollisuuksia (vai kysyntää?), kevyttä irtautumista arjesta suosikkigenren parissa. Poikasina riitti jännää kun ei tiedetty liikaa ja huomio oli filosofian ja nippelitiedon sijaan tarinassa ja kaikissa uusissa jutuissa. Oltiin matkan päällä hienossa pirssissä kuin One night in Roxburyssa ikään. Nyt ollaan jääty rullailemaan samalla kotterolla pitkään alamäkeen osien ruostuessa irti ja kiinni ei pysty pitään enää kuin kaverin kurkusta. Ja kaverikin vieressä on alkanu näyttää pizza Pekulta tai muulta kummajaiselta. Ei olla hypätty kyydistä ja etsitty uusia keinoja uuteen nousuun. Siinä tuli muutama rivi paskaa mutta idea on tässä -> Sankari-antisankari medley ei vaan toimi jos porukalla on syy miksi pelaa tietynlaista hahmoa. Mulla on ja tiedän hyvin mitä haluun ropesta. Varkaiden Neuvosto, Hurskujen ropepuoli ja NuuskaHogge Co.n touhut on ollut hyvä esimerkkejä siitä, mutta En lähe avaamaan miksi ku se on toinen aihe!
Hauskaparametri on näyttänyt persettä otteeseen jos toiseenkin, sitä ei voi kieltää. Päivänpaistetta ja ajottaisia riemunkiljaisuja on kuitenkin tuonut pöytään Antin edesottamukset hahmo(je)nsa takana. Siellä on ollut aineksia jotka on sitoneet muuten repaleista pelaamista yhteen. Omasta positiivisuudesta ei ole kerrottavaa, se vähä mitä luonnostaan on annettavana karisee takuuvarmasti tiehensä käänteisnautinnollisen pelin seurauksena. Kiitollisuus siitä mitä on olis hyvä lähtökohta korjata ajattelua ja ohjata peliä siihen suuntaan mistä joskus lähettiin. Aikakin kultaa kyllä, mutta ei se järjenjuoksua himmennä. Semmosta meininkiä että "voi juku pojat, mul on taikamiekka" ois hienoo nähä enemmän. Peliä on kyllä nättiä ymmärtää paremmin ja paremmin, kun käsitys kaikkeudesta kasvaa ja asiat nivoutuu sitä myöten yhteen. Ymmärrettävä on kuitenki että liika tieto ilman kykyä soveltaa sitä oikein on roskaa.
Hyvä että aihe kunkin mieluisasta ropesta otettiin esiin. Nyt kun se on virkottu auki niin on ainakin mun rajallisella ymmärrykselläni helppoo leimata se pääsyyksi suurelle osalle hampaiden kiristelystä. -- En ehtiny kerralla kirjottaa loppuun, nyt harottaa sekä silmä että ajatus ja saattoi ajatuskin katketa/hukkua/heittää volttia jossain kohtaa.