Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

Keskustelut roolipeleistä ja pelatuista peleistä

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Blue_Hill » 28 Syys 2016, 00:05

LUKEKAA RAUHASSA JA LEVOSTA KÄSIN, koitin olla lyhyt sanainen ja tiivis mutta näinhän tässä taas kävi. Olisin voinut kirjoittaa paljonkin lisää monessa kohtaa mutta tässä nyt joku lisäys metapelaamiskeskusteluun.

Metapelaaminen on melkoinen vyyhti ylipäätään, eikä liity vain tämän kampanjan juttuihin. Oon tän vuoden puolella paljon miettinyt tätä, osittain sen vuoksi, että olen joskus puhunut metapelaamista vastaan, tapahtui se missä tahansa tilanteessa. Nyt taas suhtaudun siihen selvästi väljemmin kuin aiemmin. Siksi tähän keskusteluun on vaikeaa ottaa osaa, koska lähtökohta aiemmissa viesteissä on nimenomaan tähän peliin ja sen pelaajiin liittyen kun taas oma ajatukseni juoksee myös tämän ulkopuolella. Sanottakoon, että mun nykyisen näkemyksen mukaan Atella ei ole mitään anteeksipyydettävää, ainakaan metailun suhteen. Avaan alla muutamia metapelaamisen muotoja joidenkin esimerkkien kautta.

Metapelaaminen pelaaja-pelaaja -suhteissa: mielestäni meillä ei tässä ole ongelmaa. Yksi tekee hahmona jotain salassa mutta ääneen niin, että muut pelaajat tietävät asiasta. Asiaa ei nosteta heti seuraavassa keskustelussa esille. Tämä on ehkä helpoiten mielipahaa tuottavaa metailua (mikä on johtanut myös lippulappu-pelailuun) mutta mielestä tässä ei ole ongelmaa. Sen sijaan itsehän metailen tämän suhteen paljon ja koitan tarjoilla toisille pelaajille mahdollisuuksia kertoa omasta hahmostaan/hahmon ajatuksista/reagoida hahmossa johonkin. Juhani/Ametrine tykkää filosofisesta/uskontojen pohdiskelusta, muinaisten juttujen tutkimisesta ja mysteereistä, tarjoillaan siis mahdollisuuksia sellaiseen pelaamiseen. Atte/Roskva tykkää suorasta toiminnasta ja oman voiman näyttämisestä/todistamisesta, tarjoillaan jotain mikä johtaa noihin asioihin ja niiden tutkimiseen. Tämä on puhtaasti metatietoa, pelaaja-pelaaja -suhteissa. Minä (pelaajana) tiedän mistä kanssapelaajat ja heidän hahmonsa pitävät tai ovat kiinnostuneita, käytän tätä tietoa pelissä. Tämä lienee sitä hyvää metapelaamista mikä ylläkin mainittiin.

Metapelaaminen pelimekaniikassa: tätä käytetään koko ajan. Iso vihollinen, sen iskuilla on luultavasti kantama, kuljenpa siis aivan tätä rajaa pitkin ison kaverin takana olevan velhon kimppuun. Rotko on 20 jalkaa leveä joten ylihyppäämisen DC on 20, mutta en pysty ottamaan vauhtia tämän taistelun keskellä, joten turhaa edes yrittää koska DC tuplaantuisi. Vihollinen on lyönyt jo yhden tilaisuushyökkäyksen, joten on melko turvallista juosta sen tilan ohitse, koska sillä tuskin on combat reflexejä. Tämän kaltaisia oletuksia tehdään koko ajan, kaikki tekevät niitä. Tätä voisi kutsua myös "system masteryksi", tiedät miten pelin säännöt toimivat ja pelaat niiden mukaisesti. Hahmohan ei tiedä näistä asioista yhtään mitään mutta pelaamme hahmoja silti näiden sääntöjen mukaisesti, varoen vihollisen kantamaa, emme yritä hypätä DC 40 hyppyjä ja laskemme tilaisuushyökkäyksiä. Tästä metapelaamisesta tuskin pääsee koskaan eroon, ainakaan PF:ää pelatessa. Toisaalta tämän tiedon salaamisesta uudet pelaajat voivat pahoittaa mielensä, jos sääntöjä ei kerrota ("ai tällainen mekaniikka on olemassa"). Joten sääntömekaniikan suhteen metaillaan aina. Me pelaajat tiedämme aina, että kyseessä on peli ja se toimii näillä säännöillä. Ei välttämättä kovin hauskaa tai hyvää metailua mutta tämän tiedon käyttämisestä tuskin ketään syytetään koskaan missään.

Metapelaaminen tarinassa: hovimestari on syyllinen! Mies, jolla on pujoparta on pahis tai vähintään epäilyttävä. Prinsessa on tornissa vankina, sitä vahtii luultavasti lohikäärme tai noita (joka luultavasti on paha äitipuoli). Chekhovin ase, MacGuffin ja sankarin matka. Tarinallinen metapelaaminen on mun mielestä tarinan osien, tavoitteiden, keinojen ja "visuaalisten" juttujen tunnistamista ja käyttämistä pelatessa. Atte kirjoitti tästä yllä: hän pelaajana tietää Roskvan olevan Indiana Jones/Tie Eldoradoon-tarinan protagonisti, joten hän käyttää tätä hyödykseen pelatessa. Tästä harvoin on mekaanista hyötyä mutta voi aiheuttaa hämmentäviä hetkiä kanssa pelaajille ja ärsyttää pelinjohtajaa (pelinjohtajat ihmisryhmänä eivät inhoa mitään muuta niin paljoa kuin sitä, että pelaajat arvaavat mistä hänen suunnittelemansa tarina rakentuu, mihin se on matkalla ja sitten käyttävät sitä hyödykseen). Tästä metapelaamisen lajista voisi sanoa, että tällä voi niin rakentaa kuin hajottaa peliä. Jos tunnistat tarinan rakenteita tai arvaat mihin se on menossa, voit joko käyttää tietoa pelin hyväksi, omaksi hyödyksi tai haitaksi. Jälkimmäisestä hyvä (tai karmea) esimerkki on allekirjoittaneen metailu Aten liidaamassa moduulisetissä: pelaajana arvasin, että metsän olennot ja puut olivat tulossa apuumme taistelussa ja hahmona kutsuin heitä apuun jo ennen heidän dramaattista saapumistaan. (Atelle iso anteeksipyyntö näin vuosien jälkeen tuosta, en tajua mikä muhun meni.)

Metapelaaminen pelaajan tiedoilla: tämä tulee todella lähelle tuota pelimekaniikka kohtaa mutta nyt tarkoitan vähän erilaista tietoa: tieto maailmasta, ja tieto maailman&mekaniikan suhteesta. Tieto maailmasta on helppo määritellä: Golarion on tämän ikäinen, 10 000 vuotta sitten Taivaanputoaminen, Taldorin mennyt loisto, Aroden, Thassilon, rodut, politiikka, maiden historia. Listaa voisi jatkaa. Tämä tieto maailmasta syntyy pelaamalla samassa maailmassa pitkään tai muuten vaan maailman tuttuudesta muiden medioiden kautta. Tätä tietoa on pelaajilla eri määriä (verrattuna vaikka sääntötietoon) riippuen miten kauan on pelannut maailmassa tai paljonko siihen on tutustunut. Tästä on paljon hyötyä pelille: pöydästä löytyy tietosanakirja pelimaailman fiktioon. Toisaalta, jos tieto aiheuttaa muiden pelaajien ideoiden/ajatusten tyrmäämistä tai korjaamista ("ei mennyt noin"/"ei voi olla noin"), se on selkeästi ongelma. Oman tietouden pelimaailman fiktiosta voi tuoda esille rakentavasti, kaikki eivät tiedä kaikkea mutta lopulta on todettava, että PJ on oman maailmansa (vaikka pelimaailma onkin jaettu) viimeinen sana. Pöydässä on tietty hyvä neuvotella isoista muutoksista pelimaailmaan, koska yllätykset sen suhteen eivät tietenkään miellytä pelaajia ("Pelaamme Keskimaassa, Kolmannen ajan alkua mutta Rohan ja sen ratsastajat ovat olemassa"/"Cheliax on ystävällinen muukalaisia kohtaan ja ei palvo isoa A:ta"/"Paladiinit saavat valehdella"), koska olettamus pysyvästä maailmasta luo turvallisuutta, uskallan olettaa jotain maailmasta.

Toinen osa oli tieto maailman&mekaniikan suhteesta: peikkoja vastaan tarvitaan tulta tai happoa. Luurankoa vastaan tarvitset murskaavan aseen. Vampyyrit ja vaarnat. Taikojat ja niiden oma rauha. Hyvin isoja kilpiä kantavat sotilaat (ja ahtaat käytävät). Nämä kaikki ovat asioita, jotka pelaajat oppivat pelaamalla mutta tieto ei saisi siirtyä yhden pelaajan hahmolta toiselle, esimerkiksi kampajan vaihtuessa. Tiedon unohtaminen on lähes mahdotonta joten kysymys on siitä miten pelaan hahmoani. Pelaanko hahmoani tyhmemmin kuin voisin vai käytänkö omaa tietoani avuksi. Välimallin ratkaisu on tietty pyytää saada heittää tunnistamisesta ja saada "lupa" käyttää pelaajatietoa hyödyksi mutta tämän isoin ongelma syntyy jos tunnistamisheitto epäonnistuu. Nyt joudun pelaamaan tyhmemmin kuin mitä pelaajana pystyisin. Itselleni tämä on pelaajana kaikista rasittavinta. Tätä metailua, tyhmäilyä ja "luvan" kysymistä meillä on paljon. Tämä voi olla ongelma tai voi olla olematta. Aiemmin maailma&mekaniikka-tiedon käyttäminen oli mulle PJ:nä ongelma mutta en näe tätä kovin isona ongelmana. "Luvan" kysymisen ja nopan heittämisen sijaan tätä tietoa voitaisiin käyttää hahmon esittelyyn: "okei, hahmosi tietää, että peikot ja tuli ei sovi yhteen, miksi hän tietää sen? Onko hän kohdannut peikkoja aiemmin, missä olosuhteissa, mitä tapahtui?" Tässä tietty kuuluu käyttää hyvää makua; se että pelaaja on opiskellut Bestiaryn ulkoa ei tarkoita, että hahmo olisi kohdannut/tietäisi kaiken niistä tällä verukkeella.

lol nope, too long; didn't read: Metapelaamista on monenlaista ja useampaa erilaista lajia. Niistä osa ärsyttää/hyödyttää/haittaa/auttaa enemmän kuin toiset. Se miten metapelaamiseen suhtaudutaan riippuu täysin yksilöstä ja hänen suhtautumisestaan pelaamiseen. Yhdelle on OK metailla taistelussa, koska osaa taistelusäännöt, tietää mistä tilaisuushyökkäys syntyy ja miten taistelua "kannattaa" pelata (ja pahastuu jos viholliset eivät toimikaan yleisten taistelusääntöjen mukaan). Toiselle on OK käyttää omaa pelimaailman tuntemustaan omaksi ja muiden iloksi (ja saattaa pahastua jos maailma ei vastaa hänen tuntemaansa). Kolmannelle on OK ratkoa arvoitukset pelaajana vaikka oma hahmo on tyhmä kuin saapas (ja pahastuu jos arvoituksen ratkominen on INT-heittojen takana tai hänelle sanotaan, että hahmosi ei voisi keksiä ratkaisuja noin). Ylipäätään voisi sanoa, että kaikki metailevat ja (luultavasti) kaikkia ärsyttää tietyn tyyppinen metailu. Metailua pitää mielestäni pystyä sietämään MUTTA myös osata käyttää oikein.

Miten käytän metapelaamista oikein? Helpointa tämä on tunnistaa muiden pelaajien antamasta palautteesta. Eli avoimen keskustelun kautta opitaan tuntemaan mikä on toiselle epämiellyttävää metailua ja mikä taas ei. Se on kuitenkin hyväksyttävä, että metapelaamista on aina, jokaisella, kun pelataan roolipeliä. Siitä ei pääse eroon, pelaamme kuitenkin peliä ja meillä on aina sen ulkopuolista tietoa (kuten se, että pelaamme peliä).

KYSYMYS MUILLE: Juhani tuossa yllä kirjoitti "Aten metapelaamiseen perustuvasta pelityylistä". Olisi mielenkiintoista kuulla mitä metapelaamista kukin pelipöydässä istuva pitää pahana tai haitallisena. Millaisia näkemyseroja meillä tästä aiheesta on, jos se kerran aiheuttaa mielipahaa pöydässä? Itse toivoisin ystävällistä ja kunnioittavaa keskustelua, en halua lukea yhtäkään syyttävää viestiä täältä enää (alan puuttua niihin moderaattorin oikeudella, tämä ei ole Twitch- tai Dota-chat johon voi kirjoittaa mitä vaan toisesta).
In War, Victory.
In Peace, Vigilance.
In Death, Sacrifice.

If the only thing that is good about the game is its license, it's a bad game.
Avatar
Blue_Hill
Hand of the King
 
Viestit: 1024
Liittynyt: 26 Elo 2011, 23:52
Paikkakunta: Kangasala

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Rosgakori » 29 Syys 2016, 20:45

Itse en suosi taistelutilanteissa olevaa metapelaamista koska se tuntuu olevan meillä yleisempää. Siis sitä piiruntarkkaa ruutujen laskentaa ja lintuperspektiivista toimivaa taktista ajattelua. Tulee kartan mukana joo ja on osa Antinkin mainitsemaa system masterya mutta itse yleensä suosin sinne päin-metodia taisteluissa. Kinemaattinen ja eeppinen taistelu voittaa aina taktisen grid-taistelun. En oikeastaan osaa sanoa muuta koska itseäni ei ole peleissä (ainakaan tällä porukalla) häirinnyt muu metapelaaminen. Ja en tiedä onko tämäkään varsinaisesti metapelaamista vaan enemminkin juuri tuota systemin masterointia. Tämäkin on itseasiassa alkanut vähentyään rutkasti ainakin omien huomioideni osalta. Enemmän tätä näkee PFS:än pöydissä; "Miksi teet noin, tämä olisi taktisesti fiksumpaa". Myöskin toisten ääneenlausuttujen (OoC) suunnitelmien sabotointi oman hahmon (IC) liikkeillä on yleensä aika pyllystä, kuten esim liikkua eteen tai toimia täysin toisen taktiikkaa vastaan. Myöskin harvinaista mutta joka kerta alkaa kismittää.
Kuva
Avatar
Rosgakori
Atte the Gathering
 
Viestit: 549
Liittynyt: 27 Elo 2011, 01:32
Paikkakunta: Fantasiapelit Tampere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Miksalvarez » 09 Loka 2016, 18:04

Kiitokset analyyseistä osallistuneille, Yleisen Keskustelun puolella on muutama pointti Saventh-Yhiin liittyen :)
Odotan kovasti perjantaita, kyselkää jos jokin jäi tai on päässyt pimeän peittoon, sillä tässä tuli valitettavasti hieman taukoa pelikertojen väliin ja viimeksi pääsitte hyvin kiinni kaupungin tunnelmaan ja tutkimukseen. Monet asiat liittyvät Saventh-Yhissä toisiinsa ja muistakaa mahdollisuus tuottaa myös sisältöä tähän legendaariseen sivistyksen tyyssijaan, kaikki on Azlanti-ajalla mahdollista korkeakulttuurissa!
"Et sinä tule, viimein sen hyväksyn
mut kuinka yksin yöstäni selviydyn?
Et sinä tule, olkoon se päätös sun
on silti rikki, maailma tänään mun,,,"
san. Upi L.
säv. Pablo de R.
Avatar
Miksalvarez
Setlementti I
 
Viestit: 454
Liittynyt: 27 Elo 2011, 15:55
Paikkakunta: Tanpere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Blue_Hill » 13 Marras 2016, 23:47

Melkolailla kuukauden tauon jälkeen (edellinen peli pe 14.11?) oli hyvä päästä jatkamaan settejä Saventh-Yhissä! Mielestäni pelikerta rullasi kivasti eteenpäin, keskityttiin olennaiseen, päätettiin toimia ja kohdata vaaroja tuttuun tapaan niiden välttelemisen sijaan. Tämä piti pelikerran hyvässä liikkeessä ja palautteli hyvin mieliin menneitä tapahtumia. Myös lihasten ja taitojen esittely vihollislauman kanssa oli hauskaa, Aten kirjapito oli ihan mainio tapa piristää muuten aika helppoa taistelua (pomoukkoa lukuunottamatta). Myös itse seipään tutkimus oli hyvää settiä, varsinkin kun saatiin se oikeasti tutkittua eikä taas jäänyt sinne "to do"-listalle pyörimään. Tulevilla kerroilla pitää jatkaa tätä suoran toiminnan linjaa ilman sen erikoisempaa kumartelua (paitsi jos kohde sen jotenkin ansaitsee), pitää pelin hyvin liikkeessä.

Mielenkiinnolla odotan miten tilanne kaupungissa kehittyy, musta saat Mikko ihan reilulla kädellä pitää pyörät pyörimässä. Itse ainakin tykkään kun pitää tehdä selvästi valintoja sen suhteen mitä tehdään. Uskon, että tällaisia on tulossa vielä mutta annat mun puolesta ainakin palaa vaan. Tilanne kehittyi tälläkin pelikerralla mikä oli hyvä, samaan tahtiin vaan muita faktioita ja tapahtumia niskaan. ^^

Jatketaan!
In War, Victory.
In Peace, Vigilance.
In Death, Sacrifice.

If the only thing that is good about the game is its license, it's a bad game.
Avatar
Blue_Hill
Hand of the King
 
Viestit: 1024
Liittynyt: 26 Elo 2011, 23:52
Paikkakunta: Kangasala

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Miksalvarez » 15 Marras 2016, 11:51

Mun mielestäni ajankäytöllisesti yksi parhaiten kulkeneista pelikerroista! Menitte hyvin eteenpäin ja taklasitte koko alueen kerrasta, hyvää työtä josta palkkiona tasonousu!
Nightmare Dancer - psykoosihämähäkki on brutaali vihollinen jonka kuitenkin niittasitte hienosti, WIS-vaurio on niinkuin puhuttiinkin niin hauskan erilainen ominaisuuspuutos. Seiväs itsessään oli hauska näytösottelu jossa KillCountin pitäminen oli kyllä hauska idea, varsinkin kun joka hahmolta löytyy taisteluun erinäisiä temppuja. Kliboolya-Vegepygmypomo oli melkoisen kova luu kaikkinensa, ajattelin etukäteen että jos ette tapa sen Flank-buddyja (joka tiputtaa damagepotentiaalin 4d6 sneakeista vain 1d4+1 perusvaurioon) niin huonosti käy, mutta korkeasta AC:sta huolimatta saitte leviteltyä kaverin kuitenkin jo etunenässä. Russet Moldin välttäminen maastollisesti oli myös viisasta.

Koitan pitää kaupungin dynaamisena ympäristönä, joka tosiaan ei odota ainakaan loputtomiin :) Ainakin kaksi muuta faktiota ajavat omia agendojaan, mutta moniko voi selviytyä lopullisessa kilvassa voittajana?

Lootteja tulossa yleiselle puolelle, tärkeimpänä kuitenkin jo todettu Rod of Well-Deserved Rest
"Et sinä tule, viimein sen hyväksyn
mut kuinka yksin yöstäni selviydyn?
Et sinä tule, olkoon se päätös sun
on silti rikki, maailma tänään mun,,,"
san. Upi L.
säv. Pablo de R.
Avatar
Miksalvarez
Setlementti I
 
Viestit: 454
Liittynyt: 27 Elo 2011, 15:55
Paikkakunta: Tanpere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Rosgakori » 19 Joulu 2016, 19:41

Nyt oli kyllä erittäin hyvä pelikerta. Vaikka meillä on ollut viime pelikertoja välillä taukoa jonkin verran, ovat viimeiset kaksi pelikertaa olleet erittäin meneviä hauskoja sellaisia. Taistelu kimaroja vastaan oli hauska mättö. Elukat pisti kampoihin ihan kunnolla, ja olisi tuossa voinut tulla turpaankin aika hyvin. Mutta pelikerran paras puoli oli ehdottomasti boggartioraakkelin kohtaaminen ja....muodonmuutos. Tuli ihan puskan takaa ja oli erittäin hauska päästä pelaamaan loputtoman itsevarmaan, omaan voimaansa turvaavaa Roskvaa hennossa ja heleässä haltiakehossa. ("Onko Arhys oikeasti noin pitkä??") Boggartit ovat muutenkin mielenkiintoisen oloisia kavereita, ja on hauska nähdä mihinkä ja miten tämä subplot tulee loppumaan.

Tein mekanismiin statit hahmolle kokonaan pelikerralla saatujen stattien ja tietojen pohjalta. Bam. Mutta koska on uusia leluja, niilläkin pitää leikkiä:

Spoiler: show
Aelsa Aarnilehto

Kuva

Female Elf rogue 9
True Neutral Medium Humanoid

Init +5
Senses Perception +13; darkvision 60 ft.
AC 20, touch 15, flat-footed 15; (+4 armor, +5 Dex, +1 nat)
hp 61 (5d8+24)
Fort +4, Ref +11, Will +4
Special Defenses Mobility +4 AC, evasion, immunity to sleep, uncanny dodge
Speed 30'
Melee +1 Pistomiekka +12/+7 (d6+2 18-20)
Ranged Tikari +11 (d4+1)
Special Attacks Sneak Attack 5d6
Str 12, Dex 20, Con 12, Int 10, Wis 12, Cha 10
Base Atk +6/1; CMB +11; CMD 21
Feats Weapon Finesse, Agile Maneuvers, Improved Disarm, Dodge, Mobility, Spring Attack
Skills Acrobatics +17 (+27 Jump), Bluff +12, Disable Device +17, Escape Artist +17, Knowledge: Dungeoneering +9, Perception +13, Stealth +17, Sleight of Hand +17
Traits -
Languages Common, Elf
SQ elf magic, Rogue Talents: Finesse Rogue, Assault Leader, Bleeding Attack, evasion, uncanny dodge
On person Nahkahaarniska, Rapier, Hyppysormus, varkaan vehkeet, suunnannäyttäjä, sorkkarauta
In backpack Köysi, soihtuja, matkamuonaa, vettä, huopa
Kuva
Avatar
Rosgakori
Atte the Gathering
 
Viestit: 549
Liittynyt: 27 Elo 2011, 01:32
Paikkakunta: Fantasiapelit Tampere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Rosgakori » 22 Joulu 2016, 02:54

Ihan bueno pelikerta taas tänään. Päästiin eteenpäin ja pääsaari alkaa olla koluttu! Kreikkalainen vampyyri-tappelu oli hauska ja briiffi, ja oli ihan kiva päästä kikkailemaan jotain erilaista. Sammakot on todella poikkeava pikku heimo, joskin niilläkin on selkeästi synkempiä puolia. Purkissa asuva pirulainen vaikuttaa hauskalta tapaukselta. Saas nähdä onko se tosin vain yksi monista mahdollisista isommista tekijöistä joita ei välttämättä kerkeä/pidä käsitellä kokonaan. Tuntuu että siinä olisi mahdollisuus olla isompikin paha, mutta aika näyttää.

Saaren osuudet olivat myöskin hauskoja, ainakin aluksi. Vajavaisia Kärmesimmeisiä oli hauska pistellä turpaan, vaikka mentiinkin tajuttomuuden puolelle. Oli muutenkin tänään kiva vähän taktikoida taisteluissa; ei-taikovien soturien etu ajatella asioita eri tavalla. Sääli vain että viimeinen- ja tärkein-taistelu oli itselle täysi mahdottomuus. En sano että vihollinen olisi ollut huono, päinvastoin-Raksasat on hauskoja vihuja jossa on siistiä voimakkuutta. Mutta roguen kaltaisella one-trick ponylla ei ole paljoa nokan koputtamista DR15 edessä ellei saa sneakata...johonka en saanut mahdollisuutta koska koko ajan vihollinen joko väistää seinän viereen tai Arhys tai Winston tulee tielle. Koko taistelu oli paria kohtaa lukuunottamatta hyvin turhauttava minulle, vaikka muilla olikin hauskaa. I needed one strike to matter.

Kokonaisuutena Seitsemän Keihään Kaupunki on mielestäni ollut todella hyvä. Pidin tästä huomattavasti enemmän kuin edellisestä kirjasta, ihan ainoastaan vain rakenteen vuoksi. Hiekkalaatikko ei tuntunut lainkaan hitaalta tai sekavalta ja vaikka meillä oli vapaus tehdä mitä halusimme se ei karannut lainkaa käsistä. Kaikki paikat ja suunnat kartalla olivat todella mielenkiintoisia ja uniikkeja ja moniin vihollisiin/encountereihin saatiin paljon eloa ja uutta verta. Ja selkeästi Mikko olet tehnyt hyvää työtä tämän kanssa, varsinkin kun otetaan huomioon kaikki se paha puhe seikkailun alkuperäisestä muodosta. Pidin paljon.

Now to the less fun part.

Asia varmaankin nousisi esille jossain muodossa toisten kommenteissa: Loppu ei mennyt varmaan kenenkään mielestä ihan kuin olisi pitänyt. Koetin siinä tuoda esille Aelsan verenhimoista voitonriemua sen pitkän ja kivuliaan taistelun jälkeen jossa hän ei ollut kyennyt oikein tekemään mitään. Myönnän että en itsekkään toiminut fiksusti: lähinnä olisin voinut muotoilla toimintani toisella tavalla (ie "Aelsa menee tappamaan vihollisen") jolloinka olisin antanut enemmän muille pelaajille tilaa reagoida ja estää. Mutta toisaalta ei olisi ollut mahdotonta että muuta olisivat sanoneet nytkin jotain; ei olisi ensimmäinen kerta kun toisen toimintaan reagoidaan pienelläkin viiveellä, ja GM olisi voinut antaa mahdollisuuden tähän, kun asia oli selkeästi tärkeä. Ja tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun olimme tässä tilanteessa Nyt sain vain jälkikäteen kuulla kuinka tein virheen.

Toinen asia: Tämä muodonmuutos on jotain josta olen saanut paljon hauskoja ideoita pelata hahmoa erilailla ja on muutenkin hyvin erilainen kokemus. Olen innoissani mahdollisuudesta pelata hahmoani hyvin erilaisessa kontekstissa ja olen jopa keksinyt hyvän suunnan ja paremman selityksen miksi Roskva haluaa vielä olla Aelsa. Uusi keho, uudet kyvyt ja oudot uudet lihasmuistit ja outo hengellisyyden puute- nämä ovat kaikki teemoja joita on mielenkiintoista käydä lävitse.
Mutta välillä tuntui siltä että tätä koitetiin pöydässä sivuuttaa ja sen sijaan paukattiin vain eteenpäin. Selitin erikseen Mikolle mitä hain takaa että edes joku tietää mitä Aelsa/Roskva diilissä on meneillään. Ymmärrän että juonta pitää liikuttaa eteenpäin, varsinkin näillä lyhyemmillä pelikerroilla. Mutta se ei saisi mielestäni olla estona kehittää hahmoa eteenpäin rauhallisemmissa kohtauksissa ja väliaikoina. Vaikka tämä kirja on ollut hyvä, välillä tuntui siltä että seuraava lokaatio ja konflikti sielä oli tärkeämpi kuin se mitä hahmot ajattelevat eri tilanteista. Voin olla yksin tämän ajatuksen kanssa, ja tätä kannattaakin verrata siihen kontekstiin mikä on omat tavoitteeni roolipelaamisessa, jotka saatatte muistaa siltä sitdown-kerralta.
Kuva
Avatar
Rosgakori
Atte the Gathering
 
Viestit: 549
Liittynyt: 27 Elo 2011, 01:32
Paikkakunta: Fantasiapelit Tampere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Miksalvarez » 22 Joulu 2016, 18:14

Kiitoksia hyvistä kommenteista Rosgalle!

Ihan alkuun on mukava kuulla, että Seitsemän Seipään Kaupunki ei ole ollut sellainen fiasko kun se pahimmillaan voisi olla. Me ollaan porukkana tehty siitä elävä ja olette heitelleet hyviä ideoita ja agendoja mulle mihin tarttua, ja olen omasta puolestani koittanut elävöittää paikkoja jotta tämä Unohdettu Kaupunki vaikuttaa oikeasti siltä mitä se paljastuessaan on: Dynaaminen ympäristö jossa omat kansat elävät omaa elämäänsä Taikaseipäiden varjossa. Tämä kirja voisi olla pahimmillaan kaavaa : Skill check X, pääsette uudelle alueelle jossa kaksi paikkaa jossa tapatte 100 mookkia ja bossen, alue vallattu, rinse & repeat. Nyt ollaan saatu tuotua erilaisia hahmoja, esimerkiksi juuri normaalisti melko kyseenalainen (CE) Boggard- rotu joka tällaisessa tilanteessa osoittautuukin heimoksi jonka kanssa voi neuvotella koska haluatte niin.

Mahtavuutta myös miten hyvin otitte vastaan Ugimmo-oraakkelin kehonvaihto-temppuineen (+sen tematiikan keskustelut). Etukäteen jälleen täysillä päälle käyvä tappeluencounter (joka olisi teille ollut cakewalkkia) saatiin ikimuistoisemmaksi tällaisella suht nopeasti suunnitellulla hissatsulla johon pelaajien taito tuo syvyyttä. Todella nice! Etenkin upea homma miten kehonsa vaihtaneet pelaajat ovat myös pistäneet siihen ajatusta, ja tähän tahdonkin pahoitella Rosgalle että laitettiin liikaa vaihdetta silmään eikä aikaa ole vielä ollut asian miettimiseen. Kuten mainitsin, nyt alkaa toivottavasti smooth transitio 3. ja 4. kirjan välillä ja halusin päästä tähän vaiheeseen "joulutauolle" tultaessa, ja koin että pelaajatkin haluavat saavuttaa "edistymistä" osittain paikalla junnanneen aiempien osien sijaan. Sanonkin nyt, että lisää hektisyyttä on tulossa, mutta mahdollistetaan myös tämä hahmon "itsensä etsiminen", jos se erilaisten kohtauksien kautta halutaan tuoda esille.

Edelliset kaksi pelikertaa muuten ovat olleet kovasti mieleeni, tappeluihin en ota sen enempää kantaa kun että olette melkoisen tehokas porukka! Rakshasha DR 15:a kanssa on kyllä rouskalle melko röstinen vastus, vihollista ei voi syyttää (älykkäänä varsinkaan) väistöliikkeistä mutta kanssataistelijoille voi tietenkin aina pelissä ohjeistaa asiasta, että tarvitsee avun päästäkseen lyömään sinne missä se sattuu! Pelin sisäisesti se ehkä tekeekin järkeä ettei tästä ole vielä ryhmällä niin kokemusta jos ei katsota asiaa vaan figushakin kannalta, kun puhtaasti näitä paikkoja hyödyntävää hahmoa ei vielä mukana ole ollut.
Kohtauksen lopusta: Saatte tehdä tietenkin kuten haluatte ja ei ole huonompi/parempi ratkaisu surmata vihollista tai jättää sitä henkiin tekona sinänsä. Mielestäni ei ole reilua GM:ltä pakottaa tiettyjä ratkaisuja tyyliin "haluaisiko joku estää Aelsaa tekemästä tätä" vaikka toki olisin voinut niin tehdäkin, mutta nyt Aelsalla oli paikka surmata vihollinen juurikin turhautumisen jälkeen taistelussa eikä siinä mitään. Jos joku olisi halunnut sen estää, tyyliin Hurskaiden Raivon Khadden estetty oman hengen ottaminen, olisin toki sen sallinut. Palautteen jälkikäteen sai myös nimenomaan hahmo, ei pelaaja, ja se kannattaa tässä tilanteessa myös muistaa. Tämä vaan tapahtui niin lopussa, ja oli kiire lähteä bussiin jne. ettei jäänyt aikaa puida tilannetta sen enempää, mutta siisti kohtaushan se oli kaikkinensa, surma mukaan lukien! Meikäläistä ei PJ:nä harmita että asia meni niin, vaikka Gelik saattoi menetetyn tiedon vuoksi asiasta huomauttaa! Seuraamuksia tietenkin näistä asioista tulee esimerkiksi menetetyn tiedon muodossa, mutta toisaalta siinä saavutetaan voitettu ja vaaraton voimakas vihollinen. Eli ajatuksenani on että pidetään asia pelin sisällä koska sielä toiminnan ratkominen myös jatkuu, ei turhauduta siihen sen ulkopuolella! Tämä on itselleni myös oppimisen paikka PJ:n jakkaralla.

Ollaan hyvällä tiellä, kamppis puolivälissä ja hankalin osuus alkaa olla takana. Ensi kerralla aukeaa taustatarinaa melko lujasti ellei ihmeitä tapahdu, eli siihen kannattaa palautella menneitä tapahtumia mieleen.
Kiitoksia kaikille, itse lähden tästä oikein hyvillä mielin kamppisjoululoman viettoon !
"Et sinä tule, viimein sen hyväksyn
mut kuinka yksin yöstäni selviydyn?
Et sinä tule, olkoon se päätös sun
on silti rikki, maailma tänään mun,,,"
san. Upi L.
säv. Pablo de R.
Avatar
Miksalvarez
Setlementti I
 
Viestit: 454
Liittynyt: 27 Elo 2011, 15:55
Paikkakunta: Tanpere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Blue_Hill » 28 Joulu 2016, 00:55

Pari oikein hyvä0ä pelikertaa, saatiin taas asioita hoidettua ja selvästi vietyä stooria eteenpäin. Keskisaaresta kiinnostuminen selvästi nopeutti myös valmista tarinaa, kun ollaan jo siirtymässä neljänteen kirjaan. Nähtäväksi jää miten ehditään/miten tilanteet vielä tutkimatotmissa kaupunginosissa etenee. Boggardit oli ihan vänkä kohtaaminen, pelaajana tykkäsin kovasti kahden muun hahmon tarttumisesta oraakkelin koukkuun, itse en pystynyt sitä perustelemaan Arhysin näkökulmasta mitenkään: "hullu nuo näkyjä näkevä sammakko, antaa henkevistä jotain tietävien hoitaa". Erikoiseksihan se sitten meni. :P

Nii ja purkissa asusteleva hemmo! Siisti viittaus, en tiedä oliko Miksan kynästä vai valmiina kirjoitettu tuohon muotoon mutta siisti homma silti!

Taistelut on olleet kans hyviä, varsinkin kimeirat ja viime kerran rakshasa. Isot käärmemiehet tosin alkaa kovasti kaivata apuja rinnalleen meitä vastaan. Mikolle vinkki: etäisyyttä enemmän ja ampuvia vihollisia, ne on sellaisia mitkä haastaa meitä. Ja näemmä myös rakshasat. Niitä en tosin toivo lisää. ;)

Rakshasan voitosta ja Roskva/Aelsan ratkaisusta: pelaajana ei ongelmaa, ihan tilanteeseen sopiva ratkaisu, Arhys taas hahmona oli tilanteesta erimieltä (ainakin jäkikäteen). Tämän jälkitilanteen pohjalta toivoisin/vinkkaisin Atelle, että tule välillä vastaan hahmojesi kanssa; pahoittele/pyydä anteeksi/mitä tahansa mitä oikeat ihmiset tekevät kun joku loukkaantuu/pahastuu/vihoittelee jostain mitä toinen tekee/sanoo/toimii.

Hyvä meno, hyvä meno. Aten YV sisälsi hyvää settiä, ihan mielenkiintoista itsetutkistelua.
In War, Victory.
In Peace, Vigilance.
In Death, Sacrifice.

If the only thing that is good about the game is its license, it's a bad game.
Avatar
Blue_Hill
Hand of the King
 
Viestit: 1024
Liittynyt: 26 Elo 2011, 23:52
Paikkakunta: Kangasala

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Blue_Hill » 31 Joulu 2016, 19:38

Edellinen pelikerta oli oikein mainio. Hyvää settiä monessa mielessä; paluu levon alueelle ja lopulta temppelikortteliin hakemaan Ametrinea. Mielestäni tämä hoidettiin hienosti, Juhani vähän vihjasi Aerysin kautta että voitais käydä tilanne tarkistaan ja sitten mentiin. Itse pelaajana haistoin, että tästä voi seurata jotain siistiä ja näinhän siinä kävi. Kommandotyylillä vihollisen alueelle ja toveri turvaan. Kohtaus tähtitemppelissä oli hyvä ja tykkäsin myös veljeskuntaan liittyvästä paljastuksesta. Elederin tapahtumat on jääneet kauksi menneisyyteen ja sen vaikutuksia ei ole näkynyt pitkään aikaan joten oli hyvä, että niitä vähän palauteltiin mukaan tarinaan tällä tavalla.

Koko temppelikorttelin tilanteen eskaloituminen ja käsityöläiskorttelin taisteluista luo kuvaa elävästä maailmasta, joka ei odota sitä mitä me tehdään vaan liikkuu eteenpäin ihan itsestään, ilman meidän myötämielistä vaikutusta. Mikolta ihan oikea peliliike, en tiedä ootko tehnyt näitä perät frontsit Dungeon Worldin hengessä, siltä nää tapahtumat vähän tuntui!

Visiitti leirissä oli lyhyt mutta tarpeellinen taas kerran. Ruumiinvaihdossetistä olisi saanut siellä paljon irti mutta aikataulun ollessa mikä oli nopeus oli ihan ymmärrettävää. Sotaelokuvatyylin jatkuminen käsityöläisalueella oli tosi hyvä ja cliffhänger oli mainio. Sopiva käänne kun odotettiin hallituksen joukkojen ja käärmeen heimon välistä kahinaa, epäkuolema yhdistää yllättävätkin tahot toimimaan yhdessä. Odotan seuraavaa pelikertaa kovasti juuri tämän vuoksi.

Cheers, kiitokset yhteisestä vuodesta pelin parissa!
In War, Victory.
In Peace, Vigilance.
In Death, Sacrifice.

If the only thing that is good about the game is its license, it's a bad game.
Avatar
Blue_Hill
Hand of the King
 
Viestit: 1024
Liittynyt: 26 Elo 2011, 23:52
Paikkakunta: Kangasala

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Rosgakori » 28 Helmi 2017, 04:09

Väkivaltainen pelikerta! Taistelut olivat hienoja ja kovia, pari oikeasti tiukkaa tappelua ja höntsyilyä murhamakakien kanssa. Hauska nähdä johtaako sabosan-kohtaus johonkin myöhemmin, mutta oli kiva pohtia hrviö-olentojen elämänarvosta kesken pelin. Mitä lie oven toisella puolella, tämä näytää hyvin lupaavalta!

Tähän väliin: koska For Honor on tällä hetkellä siisteimmän oloisin peli ikinä- Ametrine, Roskva ja Arhys For Honor-hahmoluokkina!

Ametrine!

Kuva

Roskva!

Kuva

Arhys!

Kuva
Kuva
Avatar
Rosgakori
Atte the Gathering
 
Viestit: 549
Liittynyt: 27 Elo 2011, 01:32
Paikkakunta: Fantasiapelit Tampere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Blue_Hill » 28 Maalis 2017, 00:36

Kehuin autossa lauantai-iltana sitä, että meillä on nyt helmi-maaliskuussa ollut todella hyviä pelikertoja. Paljon naurua, monenlaisia siistejä hetkiä pelissä&pöydän ääressä ja peli on edennyt aika hyvällä temmolla koko ajan. Peli ei ole supervakavaa vaan voidaan heittää läppää ja soittaa vähän hassua musiikkia taustalle ja kaikki selvästi tykkäävät tästä lähestymistavasta. Sopivissa hetkissä (esim Amterine vs. Tneuve, tuhoutunut leiritukikohta) ollaan sit taas vakavammin ja annetaan tilanteelle sen tarvitsema arvostus. Myös mielenterveyden järkkymisestä on saatu hyviä, hauskoja hetkiä kun jengi flippailee oikein kunnolla. All in all, pöydän ääressä on ollut todella hauskaa.

Arvelin, että jotain pahaa leirille jossain kohtaa käy mutta oli siistiä, että meidän nopan heitto selvästi johti tähän tilanteeseen. Mulle jäi kuva, että epäonnistuttiin kolmessa puolustusheitossa, eli leiri tuhoutuu hyökkäyksessä ja seuraukset ovat tätä luokkaa. Onnistumisilla oltaisiin ehkä ehditty paikalle vielä taistelun ollessa kesken. Tykkäsin tästä, että pelimekaaniikka ja nopat vaikuttivat suoraa tarinan kulkuun ja siihen mitä saatiin nähdä. Pitkästä aikaa tuntui siltä, että mekaniikalla on merkitystä. Oikein hyvä. Toisena kommentoin sirkkamurhaajia, odotan mielenkiinnolla mihin sirkkajohtajan kanssa mennään. Odotan ja uskon, että siitä tulee tappelu mutta millainen, se jää nähtäväksi. Tykkäsin miten annettiin tilanteen kontrolli Ametrinelle tässä tilanteessa ja pelattiin sen mukaisesti.

Parin kerran taistelut on olleet mukavan vaihtelevia ja haastavia. Kuolemanportailta huutelen edelleen, että samanlaista settiä saa PJ heittää eteemme tulevaisuudessakin. Vaikeustaso tappiin ja sit mennään. ;)

En tiijä miten Miksa arvioi pelin etenevän mutta musta tuntuu, että ollaan nyt edetty hienosti verrattuna esimerkiksi kolmoskirjaan joka tuntui tosi pitkältä. Eli siis lisää pökköä pesään vaan.
In War, Victory.
In Peace, Vigilance.
In Death, Sacrifice.

If the only thing that is good about the game is its license, it's a bad game.
Avatar
Blue_Hill
Hand of the King
 
Viestit: 1024
Liittynyt: 26 Elo 2011, 23:52
Paikkakunta: Kangasala

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Miksalvarez » 29 Maalis 2017, 17:03

Kiitoksia kommentista!
Peli maistuu tällä hetkellä tosi hyvältä ja on mukava istua pöydän päässä :) Aletaan vihdoin olla kohdassa kun koko homman taustalla käynyt tarina pääsee esiin, hahmot alkavat olla voimissaan ja tosiaan pelin ilmapiiri on parantunut kouriintuntuvasti. Meikäläistä ei rennompi ote haittaa yhtään, sen verran hupiukko oon itsekin että tykkään kun voidaan mennä pilke silmäkulmassa ja hymyssä suin. Vakavia hetkiä toki unohtamatta, mutta tältä osin on pärjätty mun mielestä tosi hyvin eikä niitä ole kukaan lähtenyt "trollaamaan".

Heh, tuo leirihomma meni mielestäni aika siististi. Teidän Defence-checkeillänne oli ratkaiseva merkitys taistelun kuvan kannalta, sanotaan vain näin :). Muuten leirimekaniikka on jäänyt vähän taka-alalle, hieman samoin kun aikoinaan Säilällä. Tämä ei ole mielestäni huono homma, kun siihen ei alun pitäenkään ole keskitytty liikaa ja keskiössä pitäisi kuitenkin olla te (+ joskus vaihtuva sidekick). Hyvää hauskutusta myös mestari Myrskyn osalta (why do we even pay you, maan!) No, pääsittepä nyt itse sankaroimaan kunnolla ^^

Sankaroinnista ylipäätään pisteet ja kiitos pelaajille, on ollut hienoja "hahmojen omia" hetkiä, joista muutamia mainitakseni tämä koko hulluus jossa kukin hahmo&pelaaja käsitteli rooliaan mielestäni mahtavasti (vs. että koko homma olisi ollut vain hindrance+perseestä), tietenkin koko Ametrinen Spherewalker+Muinaisuus+Tneue - polku, Roskvan henkien kamppailu uuden ruumiin myötä- paluu vanhaan - rukous Gorumille ja suuren taistelun voitto (kahdesti). Arhys ja Winston taas loistavat jokapaikan höylinä, ylipäätään tuo iso apina on tuonut aika hienon (ja perhanan voimakkaan) lisän kamppanjaan. Näistäkin jutuista kuulen mielelläni palautetta, etenkin jos koette ettei oma hahmo saa tarpeeksi "parrasvaloaikaa".

Draivi on hyvä ja ensi kerralla pääsemme 4. kirjan loppuun! Tämä on tosi iso virstanpylväs ja olen siihen tyytyväinen. Sellainen kävi mielessäni että aina ennen pelikertaa muun jauhannan ohessa voidaan pitää pieni juonen osalta mieleenpalauttelu/kyselytuokio, sillä kuten mainittua nyt hiljalleen voi alkaa vetää asioita nippuun (niinkun tosin olette jo onnistuneesti tehneetkin). Saventh-yhi on osoittautunut kuitenkin mainettaan paremmaksi paikaksi ja mielestäni olemme yhdessä saaneet lihaa sen vanhojen luiden ympärille, toivon että teillä on edes osittain sama fiilis, ettei hiekkalaatikko ole vain tyhjä tila muutamalla lelulla :) Mitä Ilmurea kenties sitten tarjoaa onkin asia aivan erikseen..
"Et sinä tule, viimein sen hyväksyn
mut kuinka yksin yöstäni selviydyn?
Et sinä tule, olkoon se päätös sun
on silti rikki, maailma tänään mun,,,"
san. Upi L.
säv. Pablo de R.
Avatar
Miksalvarez
Setlementti I
 
Viestit: 454
Liittynyt: 27 Elo 2011, 15:55
Paikkakunta: Tanpere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Rosgakori » 23 Heinä 2017, 02:37

En tiedä mikä on, mutta nämä kaksi-kolme viimeistä kirjaa ovat menneet ihan törkeällä palolla. Joka toinen pelikerta on käytännössä kokoelma siisteistä jutuista:

Mustat Auringot valtaa meidän leirin, vie meidän kaverit vangeiks mut me pelastetaan ne ihan vitun siististi
WHAT
Kuva

Apinakuningas paukkaa kaupunkiin ja me onnistutaan estään sitä menemästä ihan banaaneiksi koko projektimme tuhoksi ja
WHAT
Kuva

Menemme maan alle etsimään kadonneita Tiennäyttäjiä ja matkalla morlokkien kylään tapamme rekka-auton kokoisia hämähäkkejä ja
WHAT
Kuva

Tapellaan käärmekansaa vastaan ja Winston kuolee ja Roskva hakkaa neljä käärmemiestä hengiltä ja
WHAT
Kuva

Me löydetään poluttajat mut vasta sen jälkeen kun otettiin pataan käärmeiltä ja Arhys kuoli mut sil ei ollut väliä koska se oli ihan hiton siistiä sit me palattiin ja vedettiin käärmeitä pataan että BÄM ja löydettiin mun veli ja
WHAT
Kuva

Ja sit me löydettiin joku labyrintti jossa oli daemoneita ja Astra vitun daemon ja se veti melkein Roskvaa pataan kunnes ROSKVA VETI SITÄ PATAAN ja löydettiin kyklooppi ja nostatettiin armeija ja avattiin tiet kuin jossain vitun scifi-indiana jonesissa
WHAT
Kuva


Ja tämä kaikki on ollut hauskaa, välillä harrasta, aina viihdyttävää. Nyt on pari kertaa jäljellä, ja suuri finaali lähestyy. Mitä vielä luvassa? Ainakin Seitsemän Sota, jota odotan ihan käsittämättömän innoissani ja sitten tuohon vielä lopputappelut päälle. Sitten ihan lopuksi kirjoitan vielä täydemmän palautekommentin, mutta sanon jo nyt että hyvin on mennyt!
Kuva
Avatar
Rosgakori
Atte the Gathering
 
Viestit: 549
Liittynyt: 27 Elo 2011, 01:32
Paikkakunta: Fantasiapelit Tampere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Rosgakori » 06 Elo 2017, 13:08

Minulta kysyttiin jokin aika sitten, millaista se oli. "Se" tarkoittaa aina samaa, sillä ulkopuolisilla on vaikea sanoa suoraan sitä ikinä. Millaista oli löytää kadonnut kaupunki täynnä toinen toistaan vaarallisempia olentoja, kamppailla vuosituhansia vanhoja käärmeihmisiä vastaan ja lopulta taistella jumalaa vastaan.

Yleensä vastaan tähän; "Se oli kunniakasta, se oli paras taistelu ikinä, se oli uskomatonta", tai jotain muuta ympäripyöreää. Tai ohjaan heidät lukemaan Gelik Aberwhingen teoksen aiheesta. Riippuu joskus kysyjästä. Mutta tällä kertaa, kun tapahtuneesta on kulunut yli neljäkymmentä vuotta, se sai minut miettimään vastaustani. Aikaisempi kirjani on toivottavasti vastannut jotenkin siihen millaista se oli tiennäyttäjän näkökulmasta. Savenith-Yhin ja Ilmurean löytyminen ovat yhä tämän vuosisadan merkittävimmät arkeologiset löydöt, ja vaikka kymmenet haudanryöstäjät ja yksittäiset faktiot ovat nyt käyneet koluamassa kaupungin, on sen löytymisen ja sieltä saadun tiedon kunnia tiennäyttäjillä ja Dorianin retkikunnan harteilla.

Millaista se oli kuitenkin minulle? Minä en tuolloin ollut vielä kummoinen tiennäyttäjä. Olin nuori, villi ja vapaa. Olin enemmän kiinnostunut taisteluista, verenvuodatuksesta ja veljeni Shakan löytymisestä. Muinaiset rauniot, salaisuudet ajan syövereistä ja muinaiset salaliitot eivät minua kiinnostaneet. Kunnes tapasin Ametrinen ja Arhys Martiksen, matkakumppanini ja taistelutoverini matkalla Savenith-Yhissa ja Ilmureassa. Heidän kiinnostuksensa ja tehtävänsä paino tarttui minuun, ja vaikka en omannut heidän kaunojaan käärmekansan johtajaa kohtaan, opin heidän kauttaan välittämään heidän tavoitteistaan. Tutustuin heidän ystäviinsä, taistelin heidän rinnallaan loppuun asti ja vuosin verta heidän kanssaan.

Olen sitemmin nähnyt monia ihmeellisiä asioita, mutta ne viimeiset hetket tässä unohdetussa kaupungissa ovat ikuisesti muistissani. Tajusin silloin, kuinka tärkeä tehtävämme oli, kuinka olimme aikakauden risteyskohdassa, ja meidän harteillamme oli ohjata tulevaisuus pois orjuudesta ja kuolemasta. Olen varma siitä, että tarinat, bardien laulut ja paikallaolijoiden tarinat kuvaavat meidät suurina sankareina, legendojen ritareina ja mystisinä sotureina jotka estivät maailmanlopun. Mutta vaikka tuohon viidakkoon marssi cheliaxilaisen kreivin johtama retkikunta, jossa oli mukana nyt-legendaarinen merirosvokapteeni ja menestynyt taivalkapteeni, emme me olleet mitään niin erikoista. Suuret sankarit tekevät suuria tekoja, niittävät kunniaa taistelukentillä ja kaatavat lohikäärmeitä luolastoissa.

Mutta muistan ikuisesti sen, millaista oli kun orja vailla tulevaisuutta, hylkiö vailla tarkoitusta ja palvelija vailla herraa tappoivat jumalan, ja pelastivat maailman.
- Tiennäyttäjien Kronikat vol. 69, tekijänä Roskva Rautakallo.

Kuva
Kuva
Avatar
Rosgakori
Atte the Gathering
 
Viestit: 549
Liittynyt: 27 Elo 2011, 01:32
Paikkakunta: Fantasiapelit Tampere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Blue_Hill » 08 Elo 2017, 23:56

Voisi luulla, että Krakenin linnassa kasvaneella olisi kaikki mitä voisi kuvitella haluavansa. On opettajaa Tiennäyttäjien killasta, erikoista asemestaria kaukaisilta mailta näyttämässä miten kunnon soturit taistelevat. On erikoisia esineitä ja aarteita kultaisesta kaupungista, asioita joiden olemassaolosta muut eivät edes tiedä. On uskollinen lemmikki ja seuralainen, joka on valmis mihin vain minun ja äitini puolesta. Sitten on vieraita, jotka saapuessaan iloitsevat yhdessä linnanherran kanssa, jakavat tarinoita takkatulen loimussa ja tervehtivät kuin he tuntisivat minut jostain. Heidän silmistään välittyy usein kuitenkin toinen tunne kuin minkä kieli kertoo. He ovat surullisia puolestani. Voisi luulla, että minulla on kaikkea mutta jotain tärkeää on puuttunut niin pitkään kuin jaksan muistaa.

Isä puuttui.

Linnanherra ja tämän ystävät kertoivat isäni antaneen henkensä taistelussa heräävää jumalaa vastaan. En tiedä enää uskonko tuota tarinaa, olen kuullut sen jo niin monesti, ja viime vuosina se on alkanut kuulostaa enemmän mahdottomalta. Tarina ei tuo häntä takaisin. Se ei vie pois äitini surua, eikä omaani. Se ei tuo takaisin menetettyä yhteistä aikaa, sitä ettei hän nähnyt minun kasvavan mieheksi. Hän ei tiedä mistä unelmoin, mitä halusin saavuttaa elämässä. Mahtaisiko hän olla ylpeä siitä mitä olen saanut aikaiseksi? Jos tarina on totta, miten voin koskaan saavuttaa oman elämäni aikana mitään vastaavaa? Ovatko omat saavutukseni aina isäni tekojen varjossa? Siitäkö vieraiden katseet kertovat, ilman isää kasvanut lapsi, joka ei voi ylittää isänsä perintöä vaikka kuinka yrittäisi?

Äitini ja linnanherran pettymykseksi olen päättänyt jättää linnan taakseni. Isän varjossa eläminen ei voi jatkua enää pidempään. Ryhdyn palkkasoturiksi ja luon oman polkuni. Ehkä joskus johdan omaa palkkamiekkakompaniaa ja kylvän kauhua sotakentillä. Ehkä pysäytän, tai aloitan vallankumouksen. Kenties tapan lohikäärmeen, haettuani miekan vuoren huipulta. Ehkä kuolen maantierosvon veitseen tai löydän kadonneen setäni. Kaikki ovat yhtä hyviä vaihtoehtoja menneisyyden varjon alla elämisen sijaan. Maailma tuntekoon minut omien tekojeni kautta, ei isäni uhrauksen vuoksi.

Palvele. Tottele. Suojele.

En ikinä.


- Emilio Lucius Martis, jättäessään Krakenin linnan taakseen ja aloittaessaan oman taipaleensa.
In War, Victory.
In Peace, Vigilance.
In Death, Sacrifice.

If the only thing that is good about the game is its license, it's a bad game.
Avatar
Blue_Hill
Hand of the King
 
Viestit: 1024
Liittynyt: 26 Elo 2011, 23:52
Paikkakunta: Kangasala

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Blue_Hill » 11 Elo 2017, 01:19

Jotain ajatuksia pelatusta pelistä, sen vaiheista ja muusta mitä mieleen pelin osalta nousee.

Viimeiset pelikerrat ja loppu
Viimenen kirja ja varsinkin loppurymistelyt oli mieleeni. Keskityttiin oikeisiin asioihin ja siihen minkä PF hoitaa hyvin eli taistelut ja siihen liittyvät asiat. Oli siistiä kahlata läpi veren ja sisäelinten kun joukkomme niputti kauhean kasan käärmeitä, proto-soggotheja ja muuta karmivaa. Homma eteni hyvällä tahdilla jka kun ei liikaa keskitytty miettimään onko tämä oikein/väärin/voidaanko hiipiä/vältellään taisteluja niin peli ei seissyt paikallaan. Joskus tuollaisille on tilaa mutta ei mielestäni tässä, tehtävä on tapa tai tule tapetuksi. Vika pelikerta sisälsi paljon hyviä juttuja ja lopputaistelu oli ihan mielekäs, Yarsoth oli vähän kesyn oloinen näin jälkikäteen mietittynä (vaikka sieltä destructionia/tms) satoikin niskaan). Epäjumaluus itse taas oli parempi, varsinkin kun siinä kohtaa tiesi että nyt haetaan vaan näyttävää loppua koko touhulle: tässä voivat vaikka kaikki kuolla jos niikseen tulee. Loppukohtaukset hahmmoille 5/5.

Kokonaisuus
Osaa kampanjasta muistelee lämmöllä ja hyvällä, osa taas on jo painunut unholaan. Monesti todetut ensimmäinen kirja oli erittäin hyvä kokonaisuus ja vaikka ehkä silta muuhun kampanjaan oli kevyt niin saaren tapahtumat ja ympäristöt oli erinomaiset. Riittävän suuri alue, eph:ta joista kannatti pitää huolta, vaaroja ja tutkittavaa, oikein hyvä. Kakkosessa taas ongelmat oli tuttuja muista matkustusseikkailuista, miten pidetään matkaaminen mielenkiintoisena, ettei vaan hypätä ajassa eteenpäin ja todeta, että ootte perillä. Alun kaupungissa hilluminen oli hyvää vaihtelua edelliselle kirjalle (vaikka meidän rivit alkoikin siellä jo rakoilla). Tykkäsin vapaudesta valita reittiä ja kohtaamiset tiellä oli hyviä. Uutiset vihollisen liikkeistä oli kans hyviä, elävä maailma ja sitä rataa. Walkena lapsikuninkaan kirouksesta ei lopulta seurannut mitään, mikä oli vähän pettymys. Tazion oli mainio tapaus, hyviä arvoituksia ja mättö, jota juostiin pakoon. Kolmonen ja nelonen linkittyy toisiinsa, kuten monesti on todettu. Kaupunkia oli kiva tutkia, paljon ihmeteltävää ja löydettävää. Isoin haaste ehkä siinä, että meni usein mähkimiseksi: "voidaanko tehdä näin tai noin, mikä on oikein/väärin". Hyvää pohdintaa kyllä muuten mutta ei tällaiseen seikkailupeliin joka olettaa, että me tutkitaan ja löydetään ratkaisuja. Paljon hyviä vihollisia, suosikkitaisteluni oli muumio ja 38 pistettä otettua ability dmg Arhysin ja Winstonin välillä (ehkä myös mun suunnittelema kartta saattoi vaikuttaa tähän). Vitonen ei ollut kovin erikoinen tapaus mutta löydettiin siitä kivoja juttuja itse, morlokit varmaan isoimpana hasukuutena. Otettiin ekaa kertaa myös tiiminä turpaan tässä kirjassa joten propsit siitä. Paljon taustoitusta ja sen sellaista eph:iden kautta.

Kaiken kaikkiaan Käärmeen Kallo-seikkailupolkuna on aika keskiverto. Ei suuria tunteita puolesta tai vastaan. Alku on hyvä, siitä eteenpäin aika tasaista ja muutamia hyviä yksittäisi osuuksia. Kirjoittajajoukossa on pari nimeä, jotka ei ole tämän AP:n jälkeen kirjoittaneet mitään Paizolle, en tiedä johtuuko tasosta vai jostain muusta mutta näitä on aina. Mitä koitan sanoa on, että taso vaihtelee aika paljon kampanjan aikana, niin paljon, että PJ:n on vaikeaa saada pidettyä settiä eheänä. Pääosin kuitenkin positiivinen kuva seikkailusta mutta ei ole itselleni sellainen "voisin lainata kirjat ja johtaa jollekin porukalle".

PJ ja pelaajat
Miksa teki hyvää työtä sillä mitä hänelle oli annettu. Varsinkin alkupeli, missä mekaniikka ja PF:n tappavuus ei ole aivan niin keskiössä, pääsit hyvin loistamaan eph:ina ja pelin ollessa nopeaa aikaa jäi myös kuvailla vihollisia/ympäristöä/jne. Seikkailussa oli paljon mielenkiintoisia eph:ita joiden kanssa oli ilo toimia ja jutella, koska tuntuivat eläviltä tapauksilta. Muutamia nimiä mainitakseni, muut haaksirikkoutuneet, varsinkin Gelik, Cheiton, Juliver ja lopun kyklooppi. Loppupeli, mikä haastaa tuolla mekaanisella puolella toi selvästi sellaisen haasteen mitä et (ehkä?) ollut joutunut miettimään aikaisemmin: mitä jos pelaajahahmo(t) kuoleekin kohtaamiseen mitä en ollut ajatellut tappavaksi. Muutama armopala saatiin, mikä ei varsinaisesti ole huono juttu mutta tässä tulee valmiin tarinan isoin heikkous. "Päähenkilön" (tai -henkilöiden) kuolema lopettaa tarinan tai pysäyttää sen. On kiva, että peli pysyy liikkeessä mutta itse koin, että on se ja sama miten me lähestytään taisteluita ja konflikteja, jos meidän kohtalo on kuitenkin selvitä elossa. Ei iso juttu ja sellainen jonka kanssa en itsekään ole aivan sujut vielä.

Pelaisin uudestaan Miksan alaisuudessa, muistelen että sun kynästä lähti hyvää itsetehtyä settiä. ;) Ehkä sellaista kannattaa harkita valmiin setin sijasta, oli peli sit Pathfidner tai joku muu. Sulla on osaamista hahmojen "oman puuhastelun" (eli omien tavoitteiden) huomioimiseen ja sitä varten kannattaa pelata jotain hahmovetoista, ei tarinavetoista settiä. Kuuntelet pelaajia ja heidän toiveitaan ja jaat valokeilaa hyvin. Vielä kun pelaajina oli kaksi paljon pelejä johtanutta tyyppiä niin ei varmasti ole helppoa olla skriinin toisella puolella.

Kanssapelaajat, mielestäni homma meidän kanssa toimi ihan kivasti. Käytiin välillä aikamoisia pelityylillisiä keskusteluja täällä forella ja siinä ehkä isoin asia mitä opittiin tämän kamppiksen aikana: sietämään erilaisia pelityylejä. En nyt hyppää tähän aiheeseen kovin syvälle mutta lukemalla tämän ketjun kilometriviestejä pääsee varmasti kärylle siitä mistä puhun. Loppua kohti mennessä oltiin löydetty hyvä tasapaino hahmojemme ja toistemme välille, naurettiin paljon ja pidettiin hauskaa. Siistiä, että tässäkin kohtaa peliuraa tulee vielä opittua ryhmädynaamisia juttuja ja haettua "pelisopimuksen" muotoja. Hahmot pelas varsinkin loppuvaiheessa kivasti myös yhteen, ei ollut ihan sama kuka siinä rinnalla seisoi. Se oli hyvä.

Mekaniikkaa ja sen sellaista
Pelasin mekaniikaltaan äärettömän tylsää hahmoa. En aivan varmaksi muista oliko Noctis näin tylsä pelattava, luultavasti ei koska Mythic mutta Arhys oli mekaanisesti hieman tylsä. Trikit oli siistejä, Winston sopivan ylivoimainen keskitasoilla mutta silti jotain jäi puuttumaan. Kun katsoi vierestä millaisia vaihtoehtoja ja taktiikoita kahdella muulla pelaajalla oli mekaanisesti käytössä, oli "full-attack ja toivo että selviät ensi kierrokselle" pidemmän päälle tylsää. Mielestäni Pathfinderin kaltaista peliä ei kannata pelata ellei pelaa mekaniikka ensin. Oli se sitten tasaisesti voimassa kasvava sotapappi tai vasta tasoilla 14-16 loistava ammatticombobordello, pitää pelata sellaista mikä on kiinnostava pitkään. Hahmona Arhys oli oikein mainio tapaus josta sai paljon hyvää irti (varsinkin kun pelaajan tavoitteena oli saada hahmo tyylikkäästi hengiltä) ja oli varmasti se kantava voima/johtaja meidän ryhmässä vaikkei sitä koskaan halunnutkaan olla. Hahmon loppu oli hyvä kuten taisin silloin jo mainita. Kaveri jolla olisi paljon mihin palata ei palaa kotiin (Atelle kerroin myös miten oivalsin vikojen kohtauksien kohdalla kuinka Noctiksen tarina tulee päättymään jos selviää tarinan loppuun, heheheh). Mekaanisessa puolessa otan vahingot takaisin seuraavassa kampanjassa, oppimiskokemus tämäkin.

Pathfinder tippui tämän kampanjan aikana (ei sen takia vaan aikana) alemmaksi omassa pelivalikoimassa, jopa niin että ilmoitin etten halua kyseistä peliä aivan heti johtaa. Tämä johtuu siitä, etten halua johtaa valmistaseikkailua vaan tulla itsekin yllätetyksi pelin tapahtumilla. Pelaajana taas haluaisin nähdä toisenlaisia tapoja ratkoa asioita kuin on-off -tyyppinen onnistuit/epäonnistuit. Voisiko epäonnistumisesta seurata silti jotain, mikä pitää pelin liikkeessä? Failing forward on musta siisti ajatusmaailma, mitä PF (tai mikäöän tämän tyyppinen d20-systeemi) ei ota huomioon. Noh, jotain peliväsymystä on ollut havaittavissa mutta se ei tosiaan ole tämän kampajan vika. Vuodesta 2009 asti kuitenkin pelattu enemmän kuin paljon Pathfinderia ja oma pelimaku kaipaa vaihtelua.

Lopuksi
Kiitos pelinjohtajalle ja pelaajille kivasti kamppiksesta. Pelattiin monessa paikkaa, monessa mielentilassa ja toisista oppian. Jatkan ajatuksia jossain kohtaa, jos jotain nousee esiin. Tältä osaa kiitos ja näkemiin.
In War, Victory.
In Peace, Vigilance.
In Death, Sacrifice.

If the only thing that is good about the game is its license, it's a bad game.
Avatar
Blue_Hill
Hand of the King
 
Viestit: 1024
Liittynyt: 26 Elo 2011, 23:52
Paikkakunta: Kangasala

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Miksalvarez » 29 Elo 2017, 15:09

Kammpiksen lopusta on nyt kulunut sen verran että on ehtinyt mutustella jo kamppiksettomuutta ja ylipäätään pelattua seikkailupolkua

Kaikkiaan oli hieno juttu päästä johtamaan tässä muodossa tätä peliä juuri tälle porukalle. Oma nostalgia-arvonsa tietenkin joukolla, jolla PF-touhut aikanaan aloitettiin, mutta muutenkin, puolivälin tienoilla käydyt keskustelut ja ylipäätään pelaamisesta puhuminen teki mielestäni kokonaisuudessaan hyvää ja puhdisti ilmaa, ja toivottavasti opimme jotain myös tulevaisuuden varalle. Pelinjohtajana meikäläinen on vielä lapsenkengissä, eikä varmasti valmiiksi kirjoitettu seikkailu ole seuraavaa mitä johdan. Mutta kokemus oli todella opettavainen, asioita tein väärin mutta jotain oikeinkin ja kaikkiaan olen tyytyväinen meininkiin joka parantui loppua kohden kuin se kuuluisa sian juoksu ja päästiin eeppisiin mittasuhteisiin josta itse diggailen kovasti.

Kamppis (Käärmeen Kallo) ylipäätään ei tosiaan nouse suurien ja myyttisten joukkoon. Hyvää perussettiä, niin sanotusti. EPH:iden voimakas rooli on mielestäni kamppiksen parhaimmistoa, tätä osaisi varmasti johtaa paremmin toisella kertaa, kehittää vielä persoonallisempaa settiä ja agendoja jne. mutta mielestäni homma toimi nytkin kivasti ja piditte porukassa mukavasti myös vaihdellen mukana EPH:ita joihin osaan kehittyi myös mukavia suhteita. Menneisyyden jumal-rodun uudelleennousu ja tuho on ihan siisti idea, mutta kääntyessään perus "maailmanpelastukseksi" vähän ennalta-arvattava, toivottavasti kuitenkaan ei tylsä. Ainakin liittolaisten ja muiden faunojen muodossa tulee melko erilaista settiä mihin "tyypillisesti" törmätään, olkoonkin että on vähän randomia että noin paljon pikkurotuja elää niin pienen alueen sisällä :D No, Saventh-Yhi on legendaarinen paikka.

Blue summasi hyvin kokonaisuutta, olen kaikkiaan melkolailla samalla linjalla. Mainittakoon Walkenan kirouksesta, että sen repercussioita käytiin kohdistuvan hahmon pelaajan kanssa lävitse, ja toivomus sieltä suunnalta oli erisuuntainen mitä olin itse ajatellut homman olevan. Tässä mentiin pelaajan toive edellä, hahmojen lopullinen kohtalo on kuitenkin mun mielestä hahmon omistajan kädessä kunhan suhteellisesti pysytään yhteisillä urilla. Tällainen cheat-death härdelli toki ei välttämättä ole kaikkien mieleen.

Päätöspizza oli kuitenkin aina päämääränä, ja muutamien kamppisten päätyttyä kuoppaan niin oli mahtavaa että tässä onnistuttiin hoitamaan homma nätisti kotiin. Antaa hyvää uskoa tulevaan, ja vaikka muutkin pelit kuin PF ansaitsevat varmasti valokeilaa, niin toivon myös seuraavaa kamppista kääntyvän tälläkin saralla :) Tästä onkin ollut jo alustavaa puhetta, joten kohti Talvea ja Reinoja !

Kiitos kaikille, lainaten Kotiteollisuuden uusinta "oli helvetin hieno matka", kiitos isännöinnistä joka suuntaan jossa sitä tehtiin, erityisesti KGHQ, sekä Rosqalle taulusta jolla KK ikuistuu työpöydälle muistuttamaan hyvistä hetkistä.
"Et sinä tule, viimein sen hyväksyn
mut kuinka yksin yöstäni selviydyn?
Et sinä tule, olkoon se päätös sun
on silti rikki, maailma tänään mun,,,"
san. Upi L.
säv. Pablo de R.
Avatar
Miksalvarez
Setlementti I
 
Viestit: 454
Liittynyt: 27 Elo 2011, 15:55
Paikkakunta: Tanpere

Edellinen

Paluu Roolipelit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron