Katsoin juuri pimeyteen, ja pimeys katsoi minuun.
Kimin pyynnöstä osallistun Fantasiapelien Age of Sigmar-kamppikseen. Kyseessä on GW:n mandaatilla toimiva virallinen kampanja joka pelataan ympäri maailman storeja samaan aikaan. Niille jotka eivät tiedä, Age of Sigmar on Games Workshopin klassikon Fantasy Battlen korvannut peli joka on kuin Faban ja 40k:on äpärälapsi joka pyytää alati että se lopetettaisiin kärsimyksestään. Tähän mennessä peli tarjosi vain säännöt taisteluihin, ei minkäänlaiseen armeijan rakennukseen tai kilpailulliseen pelaamiseen. Tätä varten GW kuitenkin pisit pihalle säännöstön ja nyt sitten reiluuden nimissä sille on annettava mahdollisuus.
And that shit's chaotic.
Okei, AoS:in taistelusysteemi on oikeastaan aika mukavan simppeli eikä vaadi sinulta paljon mitään ulkoamuistamista. Osut aina samalla bonuksella ja haavoitat aina samalla. Poissa on WS, BS, S, T, I, W ja LD. On osumabonus, vahinkobonu ja moraali. Asioita on yksinkertaistettu ja tämä ei ole paha sinänsä.
Mutta ongelmat ovat silti lukuisia. Kierroksen jälkeen heitetään kenenkä vuoro on seuraavaksi- eri pelaaja saattaa saada toimia kaksi kertaa putkeen ja hakata entistä kovempaa. Rynnäköt heitetään 2d6:lla, ilman mitään lisäyksiä. Moraali ei aja yksiköitä pakoon vaan pieniä osia siitä poistuu pelipöydältä, mikä luontaisesti tukee isoja massa-armeijoita. Sankareilla on staattiset profiilit ja taikaesineet ja erikoiskyvyt arvotaan pelin alussa armeijan mukaan. Isoin kaaoksen ja taktisuuden viejä mielestäni oli silti se, että lähitaisteluun saa ampua ja sieltä saa ampua pois. On aika paha kun lähitaistelussa olevat saurukset saavat myrkkykaasua ja salamatykkiä niskaansa ja saavat siten takkiinsa rottamiehiltä. Lainatakseni Pingviiniä Batman Returnista: "Kaikki ovat tasa-arvoisia kun heidän suolensa on ammuttu taivaan tuuliin."
AoS on outo, sekava ja naurettavan kaoottinen peli jossa ei ole taktisuuden häivääkään ja siinä on suhteellisen simppeliin taistelumekaniikkaan verratuna naurettava määrä muuttujia pelissä. Mutta en oikeastaan voi sanoa että peli ei olisi ollut hauska. Meillä oli hauskaa, mutta se oli enemmänkin samaa luokkaa munchkinin tai muun kevythenkisen pöytäpelin parissa kuin Warhammerin taktista ja onnistumisesta nousevaa hauskuutta. Age of Sigmar lienee parhaimmillaan väsyneenä oluen kanssa, mutta kilpailullinen kampanjapeli se ei ole.