Neljäs peli, vastassa tosiaan Örkit taas kerran. Vastaan asettui Mäntylän Janin "Hiisien Kuolontähti". Porukasta löytyi gobbolordi, gobbohero lipulla, gobboshamaani ja örkkishamaani johtopuolella, pump wagon, kaksi doom diveria, jättimäinen mangler squig, 15 örkki big'unia possujen selässä täydessä varustuksessa ja armeijan kiintotähti 57 yöhiittä keihäillä yhdessä ryhmässä, mukanaan kolme fanaatikkoa ja joukko verkonheittäjiä. Myös kaikki sankarit ovat mukana tässä ryhmässä. Ongelmallisen tästä matosta teki pari asiaa. Heitä on niin paljon että he saavat hävittyään combatinkin heittää leadership-heittonsa muuttumattomana (Steadfast), Gobbolordilla on erikoiskyky nimeltä
Green Tide mikä antaa kerran pelissä ylimääräisen rankin mistä lyödä, eli neljä riviä hiisiä saisi lyödä yhtä aikaa ja ryhmän lippu antaa rerollia LD-heitot käyttäen kenraalin LD:tä. Sanalla sanoen, ryhmä on lähes murtumaton. Tämän lisäksi possuratsuväki iskee myös kova jos heidän antaa rynnäköidä. Varovaisuus olisi siis päivä sana.
Ja sitä se hemmetin peli olikin! Molemmat pelaajat pelkäsivät toinen toisensa yksiköitä sen verran että molempien armeijoiden isoimmat ryhmät liikkuivat vain pelin alussa hieman, antamatta suoraa mahdollisuutta rynnäkköön kummallekkaan. En halunnut antaa sauruksiani possuratsuväen rynnäkön armoille, enkä halunnut vielä ryhtyä taisteluun 57 hiidenkään kanssa, mutta Jani ei myöskään uskaltanut käydä heti keihäsliskojeni kimpuun, sillä "keihäät on suhteellisen vittumaisia välineitä", eikä hän halunnut hyökätä hiisilläkään koska omasin suhteellisen hyvät flänkki-optiot Stegadonillani. Mangler Squig kävi luontonsa mukaisesti hurjaan hyökkäykseen mutta bastiladonin aurinkotykki ja skinkkien keihäät puhkaisivat tämän ilmapallon ennen kuin se ehti kovinkaan pitkälle. Sankarini ratsasti isolla liskolla eteenpäin, mutta joutui heti alusta doom diverin pippuroinnin kohteeksi. Sankarini kävi tekemässä pumppuvaunusta haketta mutta valitettavasti menehtyi liikaan doom diver-hiisien pommitukseen.
(Tästä tulikin vitsi pelin aikana miksi armeijamme eivät juurikaan liikkuneet. Saurukseni odottivat liikkumiskäskyä innosta pihkuen ja keihäitään purren, mutta Scar-Veteranin saatua hiidestä naamaan ei etenemiskäskyä kuulu. Toisessa päässä hiisikomento päätti odottaa meidän tulemista heidän luoksensa, ja sitten he alkoivat riidellä pitäisikö pikku hiljaa tehdä jotain. Fanaatikoille tungetaan sieniä naamaan "KOHTA MENNÄÄN!" )¨
Taikapuolella sain vihdoin käyttööni Call of the Cometin, Heavens-loitsujen klassikon. Valitettavasti Jani heitti dispelistä aina tehokkaasti ja komeetta tuntui pysyvän taivaalla. Vihernahkojen velhot eivät saaneet buffeja kummallisempia loitsuja, mutta niiden avulla 57 hiittä oli vielä pelottavampi ilmestys. Skinkkini kävivät härväämässä sivustoilla, mutta hekin saivat Doom Diveristä osansa ja kärsivät. Tilanne alkoi näyttää huonolta: en ollut onnistunut surmaamaan kuin manglerin ja joitain yksittäisiä örkkejä ja hiisiä kaukotaistelussa, mutta oma kallis kenraalini oli menehtynyt. Pisteet eivät olleet puolellani, ja jotain olisi tehtävä ja pian. Lopulta päätin tehdä yhteisrynnäkön keihässauruksillani ja bastiladonilla possuihin, ja koettaa muuttaa pistetilannetta edukseni. Ja näin peli ratkesi kahden viimeisen kierroksen aikana. Saurukset saivat keihäillään surmattua vahvasti panssaroituja örkkejä ja Bastiladonin voima oli tarpeeksi kaataakseen poikia maahan tehokkaasti. Kahden taistelukierroksen jälkeen possut saatiin tapettua viimeiseen mieheen asti. Skinkit tekivät uhkarohkean rynnäkön doom diverin kimppuun ja tappoivat sen miehistön, tuhoten koneen samalla vaivalla. Ja lopulta sain myös komeetan tiputettua taivaalta hiisien niskaan, tappaen 7 hiittä. Tämä ei tietystikkään tuntunut missään siinä massassa, mutta eipähän mennyt hukkaan. Viimeisenä gambiittinaan hiidet liikkuivat lähemmäksi että saivat vapautettua fanaatikkonsa, jotka voisivat pahimmillaan ajaa saurukseni käpälämäkeen- mutta randomisoitu liike oli puolellani ja fanaatikot jäivät matkalle. Peli päättyi, ja pisteet laskettiin. Nämä viimeisen kierroksen rynnäköt toivat minulle voiton, ja numeroin 12-8 lunastin paikkani jatkossa.
Peli olisi varmaan ollut ehkä turhauttavin faba-peli ikinä seurata, koska vasta viidennellä kierroksella päästiin oikeaan taisteluun kiinni, ja suurimman osan ajasta armeijat seisoivat paikallaan, viskoen keihäitä, loitsuja ja hiisiä toistensa niskaan. Mutta varvovaisuus on valttia, varsinkin niin odottamatonta armeijaa vastaan kuin örkit.