Peliporukka Saamattomat

Eilen saivat Puna-armeijan joukot tuta puolalaisten rakuunoiden raivon, mihin ei auttanut edes komentajan vaihtaminen. Kyseessä oli siis Szackin taistelu https://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Szack

Viikon tai kahden kuluttua olisi tarkoitus aloittaa Puola-kampanja, jonka osanen tuo yllä mainittu taistelu on. Yritän muistaa kertoilla tässä kuinka tuo Toisen Kovapanosammunnan aikaan saanut sotaretki etenee ja Andom ehkä kertoilee myös.

Nix nix! Ja kampanja lähti käyntiin. https://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Tuchola_Forest

Sujui kokolailla kuten oikiassa elämässäkin, nahkahousuilla ei kaikki mennyt kuten Strömsössä, mutta lopulta vokaalittomilla ei ollut mahdollisuuksia. Alku näytti kannaltani kehnolta: ei korttiakaan keskisektorille ja peljätyt rakuunat hyökkäsivät juuri siellä nuijien yhdestä jalkaväkiyksiköstä 3/4 hautuumaalla. Tilanne hoitui kuitenkin kortilla joka antaa luvan käskeä neljää mitä tahansa yksikköä missä tahansa, ja rakuunat eivät tehneet pelastautumisyrityksiä lukuun ottamatta enää mitään koko taistelussa. Lopputulos 5 - 1. Mainittakoon, että alun reserviheitossa sain kaksi tykistöä, mutta toisen korvasin panssareilla, koska figut eivät riittäneet. Puolalaiset saivat kaksi jalkaväkeä - tykistöä he eivät edes voi saada.

Seuraavana vuorossa onkin: https://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_the_Bzura

Puolan yritykset Bzurassa sekä pääkaupungissaan olivat urheita, mutta edes sisulla ei kyetty pysäyttämään kolmannen valtakunnan joukkoja.

Bzura oli suoranainen farssi. Komentaja ei saanut miehiltään ajoissa tietoja vihollisista, joten saksalaiset puskivat vain yli joukkojen istuessa paikallaan. (En saanut sopivia komentokortteja :C)

Varsovassa taistelu oli kiivas. Taistelu alkoi uljaalla rynnäköllä vihollisen tykistöä vastaan. Yksikkö suoriutui tästä tehtävästä esimerkillisesti ja palasi asemiinsa sankarina. Taistelu muuttui tämän tapahtuman johdosta kiivaaksi hyökkäysodaksi, ja Puolan joukot onnistuivat aiheuttamaan suuria menetyksiä Saksan panssarijoukkoihin. Kuitenkin kaikista uljaista saavutuksista huolimatta saksalaiset pääsivät lopulta puolustuksesta läpi, ja aiheuttivat lopulta Puolan joukkojen moraalin murtumisen. Tätä taistelua muistellaan vielä silti takkatulien ja nuotioiden äärellä hetkenä, jolloin suuri peto koki yllätyksen, kun saalis puri takaisin.

Viimeinen taistelu on edessä... Sen lopputulos määrittelee Puolan kohtalon.

Nää stoorit on hyviä. Jatkakaa ihmeessä niiden jakamista. Varsovan taistelu kuulostaa Sabatonin biisin mukaiselta menolta, 40:1 mutta Puola taistelee vastaan. ;) Mitä Ari tykkäät pelistä, sulle kuitenkin uudempi tuttavuus?

Noinhan se suunnilleen meni, Varsova oli kunnon mittelö - joskin nopea mittelö, mutta verinen. Puola ei voi voittaa kampanjaa ja pelasti ylpeytensä jo Varsovassa, joten voiton saavuttamiseksi viimeisestä taistelusta kannattaa jo ottaa hurjastikin riskejä. https://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Kock_(1939)

Koska kampanjakirja 1 ja britit eivät taida saapua ihan heti, emme ehkä voi edetä kronologisesti. Ajattelin, että voisimme hypätä Tyynen meren "pukkihyppysotaan", jossa USA valtaa alueitaan takaisin alkaen Guadalcanalilta aina Okinawalle.

Blue_Hill kirjoitti:Nää stoorit on hyviä. Jatkakaa ihmeessä niiden jakamista. Varsovan taistelu kuulostaa Sabatonin biisin mukaiselta menolta, 40:1 mutta Puola taistelee vastaan. Mitä Ari tykkäät pelistä, sulle kuitenkin uudempi tuttavuus?

Memoir '44 on omaan mieleen. Pelissä on tiettyjä ominaisuuksia, joista en ehkä aivat täysin pidä, mutta kokonaisuus on viihdyttävä ja pienellä mielikuvituksella taistelut ovat todella hauskaa viihdettä. Suosittelen kaikille joita toinen maailmansota kiinnostaa.

Linkkaamasi kappale soi kyllä itsellä päässä melkein koko kamppiksen ajan

Helöy! Käynnistimme suuren Tyynen meren kampanjan, jonka ensimmäinen osa kolmesta tapahtuu Guadalcanalin saarella. Ensimmäinen Tenarun taistelu https://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_the_Tenaru käytiin joen poikkisuunassa halkaisemalla kentällä, johon mahtui normaalin vihreän lisäksi myös viidakkoa ja hiekkaa. Allekirjoittanut pelaa japanilaisilla ja olisi halutessaan voinut valita yötaistelun, mutta koska ensimmäisen ja toinen taistelu eivät vaikuta kampanjan taistelujärjestykseen, päätin säästää sen myöhemmäksi. Jenkit siirsivät reserviheitollaan panssariyksikköään 2 heksaa eteenpäin, kun taas japanilaiset saivat kentälle panssariyksikön. Tykistöetu ameriikkalaisille 2 - 0, jalkaväkeä japanilla 3 enemmän kuin vastustajalla eli 12. Japanin aloittaessa lähes varmaan surman suuhun edennyt yksikkö oikealla siivellä (siis jenkkien vasemmalla) yritti tuhota toisen vastustajan tykistön banzai-chargella, mutta sai vain puolet yksiköstä tuhottua. Omalla vuorollaan jenkit saivat kyseisestä yksiköstä ensimmäisen mitalinsa helposti - olisiko sittenkin kannattanut vetää etummainen yksikkö odottamaan hyviä kortteja? Taistelu eteni samaan tapaan: japanilaiset hyökkäsivät aina panssarivaunuja lukuun ottamatta lähitaisteluun ja tulostakin tuli. Jenkkien panssariyksikkö suli ennätysajassa, koska ei päässyt omien läpi vetäytymään, ja kaksi japanilaista yksikkö murtautui keskeltä läpi aina jenkkien tykistön taakse. Japanilaisten ongelmaksi muodostui oikean siiven jämähtäminen paikalleen. Molemmilla oli loistavia heittoja ja oivia kortteja. 5 - 5 tilanteessa japanilaisten tankit eivät saaneet yhteen figuuriin supistunutta jv-yksikköä tuhottua, kun taas omalla vuorollaan jenkit onnistuivat vastaavassa jalkaväellään.

Mahtavan jännittävä ottelu, noin se ehkä oikeastikin meni. Ottelun jälkeen muistimme heittää What if-heitot, jotka olisi pitänyt heittää heti alussa, mutta eivät olisi kyseiseen skenaarioon vaikuttaneet. Heittojen ansiosta japanilaiset voivat saada amerikkalaisen hävittäjä-aluksen - mikäli sellainen skenaariossa on - tuhottua ennen pelin alkua; ja lisäksi he voivat joka skenaariossa muokata kaksi kukkulaa luoliksi, mikäli kukkulaa skenusta löytyy.

Tyynenmeren kampanjan jatkui toisella Cuadalcanal-mittelöllä: https://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Edson's_Ridge Alkuasetelma lupaili hyvinkin samanlaista taistelua kuin edellinen, mutta tällä kertaa joki ei halkaissut taistelukenttää. Japanilaisten 12 jalkaväkeä ja 1 tykistöä vastassa oli merijalkaväen 10 jalkaväkeä ja 1 tykistö, johon reserveistä kolisteli 1 telatykistö. (Japanilaisten reserviheitto olisi tuonut kentälle kaksi piikkilankaestettä, joilla hyökätessä tekeekin paljon, joten se optio jätettiin käyttämättä.) Edellisen taistelun vaikutukset unohdettiin heittää, joten tehtäköön niin myös seuraavan taistelun alussa...

Japanilaisten korteissa ei koko pelin aikana ollut valittamista, sen sijaan noppatuuri takkuili alussa, toisin kuin jenkeillä, mutta loppupuolella asetelma muuttui. Taistelun pääpaino oli keskisektorilla, jossa japaninpoikia oli eniten ja jonne sain korttejakin parhaiten. Ei siis muuta kuin kahden liikkeen ja yhden lisänopan banzaita täysilukuisilla yksiköillä, jenkkien pyrkiessä samaan mahdollisimman monesta yksiköstä ainakin yhden figun pois eliminoidakseen lisänopan. Jenkit saivat ensimmäisen lisnopan ja työnsivät teenpäin pyrkineen japanilaistykistön kentän reunaan, jossa pysyikin loppupelin ammuttuaan vaivaisen yhden kerran. Japanilaisten yksiköt kuluivat hyökätessä ja lisänoppia saatiin entistä harvemmin (pelin lopussa kentällä oli japanilaisilta vain 1 4:n figun jv ja peräti 4 1:n figun jvtä), mutta silti kuin huomaamatta tilanne oli 4 - 1 japanilaisille. Huononevan noppatuurin lisäksi huono korttionni rajoitti USAn peliä, jonka lisäksi japanilaiset saivat sisäänmurron kohti kahta jenkkien puolustamaa mitalikukkulaa. Lopputulos 6 - 3 Japanille.

Guadalcanalin kohtalon ratkaisua jatkettiin Matanikau-joen taistelulla: https://en.wikipedia.org/wiki/Actions_a ... _Matanikau, jossa japanilaiset yrittävät ylivoimaisella jalkaväellä, alivoimaisella tykistöllä sekä parilla panssariyksiköllä päästä Usan merijalkaväen läpi. Tehtävää ei helpota se, että rintamalinjat ovat joen molemmin puolin, ja merijalkaväen asemat viidakossa hiekkasäkeillä vahvistettuna. Tosin japanilaisten etuna on läpimurtoalue USAn puoleisessa päädyssä, eli alueelta läpi päässyt japanilainen yksikkö = mitali. Reserviheitoissa molemmat onnistuivat: Usa sai kentälle eliittipanssariyksikön (4 modelia) tai liekinheitinvaunun, joista Andom valitsi ensimmäisen. Oma heittoni salli ottaa mitä tahansa, päädyin valinnoissani tykistöön ja jalkaväkeen.

Päädyin kuin vahingossa rynnimään keskellä päin seinää kaikilla keskustan yksiköillä kaksi kertaa peräkkäin ja vastustaja teki saman counterattackilla yhtä monesti. Yhden merijalkaväkiyksikön tuhouduttua neljä japanilaista yksikköä toikkaroivat joen molemmin puolin pahoin kuluneina lähitaistelusta ja tykkitulesta eliittitankkien liittyessä taisteluun. Kaksi japanilaisayksikköä kirmasi syvemmälle tykkiasemien kimppuun, onnistuen kuitenkin tuhoamaan vain yhden tykin. Yksi japanilaisyksikkö jäi paikalleen ja yksi yhteen modeliin supistunut lähti takaisin kohti mamman sushipatoja. SPLÄÄT! Tilanne merijalkaväelle 3 - 1. Yhden modelin japanilaisyksikkö sinnitelee tykkiaseman luona juostakseen läpimurtoaueen kautta selustaan, mutta keskisektorin kortteja ei ole: LÄISKIS! 4 - 1. Pian joenuomassa mönkivälle eliittitankkiyksikölle käy kehnosti, japanilaisyksikkö pääsee läpimurtoalueen kautta Washingtoniin Behind enemey lines-kortin avulla (kiitos Andomin tarkkaavaisuuden ) ja yksimerijalkaväen yksikkö tuhotaan tykistön ja jalkaväen yhteistyöllä. 4 - 4 tilanteessa peli muuttuu varovaisemmaksi, ja toisaalta keskisektorilla ei ole edes mitään ammuttavaa. Japanilaisilla ei kuitenkaan ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää lähitaisteluun, minkä tekevätkin oikealla sektorillaan. Merijalkaväen yksikkö nuijitaan yhden modelin vahvuiseksi. Omalla vuorollaan jenkit tekevät saman tempun ja tykistöllä on vielä kahden nopan heitto, joka .......................................................... epäonnistuu. Vuoro vaihtuu, kuuluu banzai ja peli päättyy.

Seuraava, viimeinen ottelu käydään saman joen varrella, mutta alkuasetelma on päinvastainen.

Yhdysvaltain merijalkaväen on aika tehdä loppu Guadalcanalin taistelusta ja varmistaa ensimmäinen suuri voitto maailmansodassa. Hyökkäyssuunta on joen yli kohti japanilaisten viidakkoon ja kukkuloille hiekkasäkein vahvistamia asemia. Jokainen japanilaisten selustaan ulos laudalta merkityllä alueella saatu jenkkiyksikkö toisi yhden mitalin. Jenkit yrittävät ensin oikealla sektorillaan, mutta heidät ajetaan takaisin ja muistaakseni yksi yksikkö tuhottiinkin, mutta sama kävi japanilaillekin. Kummankin tykistö on sen verran kaukana, ettei se pääse pahimpaan tuhovoimaansa, vaikka taistelua onnistuneesti tukeekin. Merijalkaväki aloittaa todellisen iskun keskellä ja onnistuu hiljentämään barragella japanilaisten keskisektorin tykistön. Joella pysähtymään joutuvia jenkkiyksiköitä perääntyy ja osa kärsii kovia tappiota japanilaisten täysilukuisten yksiköiden huutaessa bonsai--- banzaitaan. Vastaavasti joelle pistimin hyökänneet keisarin palvelijat saavat joen takaa pahoja iskuja. Tilanteessa 3 - 3 merijalkaväellä on kolme yhden modelin vahvuista yksikkö, mutta kaikki japanilaisten saavuttamattomisaa. Kolmen modelin vahvuinen japanilaisyksikkö kuumottelee oikealla sektorillaan syvällä usan alueella tykistöyksikköä, saamatta kuitenkaan mitään aikaan. Japanin asema vaikuttaa vahvalta, mutta merijalkaväki on päässyt joen yli. Lisäjännityksen tuo se, että molempien keskisektorin kortit alkavat loppua. Komentaja Andom saa puristettua viimeisen voimanrippeen joukoistaan BLÄTSH! Kaksi japanilaisyksikkö tuhotaan ja peli päättyy. Ensimmäinen kampanja neljän kampanjan kokonaisuudesta japanilaisille niukasti 18 - 19, kampanjapisteet 1 - 0. Seuraavana vuorossa Marshallin saaret. Minä kiitän.

Pääsimme jatkamaan Tyynen meren kampanjaa reilun puolen vuoden tauon jälkeen. Nyt Usa karkottelee japanilaisia pukkihyppytaktiikalla ja vuorossa oli edellisessä viestissä mainittu Marshallin saaret https://en.wikipedia.org/wiki/Gilbert_a ... s_campaign ja siitä Roin taistelu. Namur-Roi olisi voitu pelata yhdessä overlord-kartalla, mutta pidemmän tauon jälkeen lienee parempi pelata ne erikseen. Jenkkien merijalkaväki hööki maihin kohtuullisella jalkaväen ja hirvittävällä panssarien ylivoimalla. Japanilaisten yhtä tykistöä vastasi maavoimia tukeva sotalaiva. Taistelu alkoi verisesti molempien osapuolten menettäessä melkein heti yhden jv-yksikön. Sen jälkeen usan joukkojen pääosan toimimattomuus vasemmalla sivustalla sekä japanilaisten kuolemaa halveksuvat pistinhyökkäykset hyvillä nopilla käänsivät taistelun kulun Nipponin eduksi. Molempien puolien ilmavoimat osallistuivat tehokkaasti taisteluun, mutta ainoastaan joukkoja harventaen. Roin taistelu päättyi Japanin voittoon pistein 5 - 2.

Lauantain kunniaksi sunnuntaikenraalit Visa ja allekirjoittanut johtivat joukkojaan Pohjois-Afrikan aavikolla. Kyseessä oli Sidi Rezeghin taistelu osana brittien ensimmäisiin voittoihin lukeutuvaa Operaatio Ristiretkeläistä https://en.m.wikipedia.org/wiki/Operation_Crusader. Sidi Rezegh sen sijaan oli saksalaisten voitto niin historiallisesti kuin pelilaudallakin. Molemmilla pelikerroilla brittien yritykset kaatuivat panssarien huonompaan liikkuvuuteen, hankalaan maastoon sekä kortti- ja noppasäkään.

Aloitimme Visan kanssa Memoir 44-kampanjan Bicycle Bltzkrieg, jossa mallinnetaan Japanin ja Britannian alkusodan taisteluja, joissa krikettipojat ottivat kuonoonsa ja oikein kunnolla. Ensimmäisenä oli suhteellisen pieni Ban Sadaon taistelu, joka käytiin saman nimisen kylän läheisyydessä, ja josta en löytänyt wikipedia-artikkelia. Japanilaislla oli 9 jalkaväkiyksikköä, 2 panssariyksikköä ja yksikkö tykistöä, erikoisuutena perääntyväksi thai-yksiköksi naamioitunut kommandoyksikkö. Briteillä koostumus oli muuten sama, mutta jalkaväkeä 6 yksikköä, joista 2 kommandoja, ja panssariyksisöissä vain kaksi vaunua. Lisäksi heitto antoi reserveiksi ykskön kommandoja, mutta se ei lopulta päässyt tositoimiin.

Pelin alkuun tullut brittien väijytys ja ilmahyökkäys olivat shokki tiheästi keskikaistalle ryhmittyneille japanilaisille, ja muutenkin tuuri tuntui olevan gininlipittäjien puolella. Keskisektorilla Japanin joukot harvenivat, kun taas sivustoilla eteneminen näytti liian riskaabelilta. Lopulta sivustoilla käytiin melko pieniä kahinoita osapuolten teurastaessa toisiaan keskisektorilla lähinnä jalkaväen ja tykistön voimin. Taistelu näytti välillä ratkeavan brittien hyväksi helpostikin, mutta korttien puute keskisektorilla tasoitti tilannetta. Lopulta voitto poolopojille 5 - 3, mikä muutti historiaa.

Japanin vyöryminen kohti Singaporea jatkui alkuvaikeuksien jälkeen tänään Kota Bharun maihinnousulla. https://en.m.wikipedia.org/wiki/Japanes ... _of_Malaya

Taistelu eteni hyvin samankaltaisesti kuin historiallinen esikuvakin. Bunkkerit, piikkilanka ja miinat tekivät etenemisen rannalla vaikeaksi ja veriseksi. Britit onnistuivat sinnittelemään 3 - 3 tilanteeseen, mutta bunkkerit kukistettuaan japanilaiset etenivät vastustamattomasti 6 - 3 voittoon.

Kyllä, veristä hommaa on sota mutta kyllä ne japsien jopot vaa vyöryvät. Ban sadaossa kohtaloksi koitui jalkaväen hidas ryhmittyminen kohti kylää kun britit ehtivät iskemään ennen kuin joukor olivat hyökkäysasemissa.

Maihinnousu oli odotetun verinen, japanilaisten onneksi brittitykistö oli asemoitunut toiselle laidalle taistelukenttää, mikä mahdollisti kouklauksen oikean kautta kohti lentokenttää.

Tänään vuorossa oli Slim-joen taistelu. https://en.m.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Slim_River Kartalle tuli paljon maastoheksoja eri lisäosista, joten valmistelu kesti kauan, ja kalustopuolellakin oli monenlaista erikoista härpäkettä kuten brittien ensiaputeltta, komentopaikka ja panssarijuna sekä japanilaisten täydennyskuorma-auto ja panssariosaston sankarikomentaja. Voimasuhteet olivat Japanille voitolliset jalkaväessä 10 - 4 ja panssareissa 6 - 2, mutta tykistössä tappiolliset 5 - 2 (koska panssarijunan tykkivaunu kestää 3 osumaa). Molemmat menettivät ensimmäiseltä kierrokselta yhden komentokortin ja briteiltä meni muutenkin alitehoinen panssariosasto, jonka tilalle saatiin kuitenkin uusi reservistä. Japani ei käyttänyt reservejä vaan alkoi ohjailla joukkojaan yhden kortin ylivoimalla. Ensimmäinen rynnistys keskisektorin kaikilla joukoilla päättyi brittien kannalta varsin onnellisesti: viiden japanilaisyksikön hyökkäyksen kohteeksi joutunut jalkaväki menetti vain kaksi miniatyyria. Seuraavalla vuorolla brittitykistö sai vähennettyä sankarikomentajan panssariyksiköstä kaksi vaunua, toisen siksi että perääntymistie oli tukossa. Japanilaiset täydensivät vaunut huoltoautolla ja jatkoivat etenemistä pääasiassa keskisektorilla, jossa sekä tie että rautatie tarjosivat hyökkäysuran hankalan maaston läpi. Tappioita alkoi tulla molemmille, mutta briteille ne tietenkin olivat kriittisempiä. Ensiaputeltta oli sijoitettu idioottimaisesti niin alas kuin mahdollista, joen taakse, joten siitä ei ollut apua, vaikka se toimiessaan olisi ollut japanilaisten huoltoautoa tehokkaampi. 2 - 2 tilanteessa brittien asema vaikutti vielä tyydyttävältä pääasiassa hyvin sijoittuneen tykistön ja panssarijunan ansiosta, vaikka puolustautuminen tuntuikin siltä kuin olisi yrittänyt pitää laivaa pinnalla maalarinteipin avulla. Sitten muutama hyvä heitto ja kortti japanilaisille, ja vastaavasti vähemmän hyviä briteille - tilanne 5 - 2, voitto Japanille. Seuraavaksi vuorossa kampanjan viimeinen skenaario, Singapore.

Ja niin me marssittiin kohti Singaporea...