Uuden vuoden alla, kun vietettiin peli-iltaa KNGHQ:ssa, Visa nosti esille nyt "vähän" tauolla olleen Stars Without Number-kampanjan ja sen jatkumisen. Lyhyen keskustelun jälkeen todettiin, että aikatauluttaminen on välillä "vaikeaa" ja mikä on jollekin sopiva tahti voi toiselle olla huono tahti, miten etäisyydet ja asuinpaikat vaikuttaa jne. Luvattiin jatkaa keskustelua foorumilla siitä mitä tehdään, olisiko esimerkiksi yksi ratkaisu vain pelauttaa peliä Visalle&Jalkaselle, jotka on tällä hetkellä vähiten roolipeleissä mukana olevia tyyppejä. Tilanne oli haastava ja itseäni kovasti pohdituttava.
Kunnes keksin perjantaiaamuna, huonosti nukutun yön jälkeen missä voisi olla ratkaisu: West Marches.
Mikä on "West Marches"?
West Marches on kampajamuoto, tapa pelata, jonka eräs pelisuunnittelija kehitti/nimesi 2007-2008 tienoilla, kehitettyään sen perusperiaatteet omaa, isoa peliporukkaansa varten. Perusajatus on, että pelissä voi olla mukana mikä tahansa määrä aktiivisa pelaajia, joiden ei kuitenkaan tarvitse sitoutua olemaan joka kerta mukana pelissä. Yksittäinen pelikerta on aina rakennettu niin, että seuraavalla pelikerralla hahmot voivat ottaa osaa taas uuteen seikkailuun. Joku voisi sanoa, että West Marches on hiekkalaatikko-kampanja, jossa eri pelaajat pelaavat eri kokoonpanoilla, tutkien samaa hiekkalaatikkoa. Kampanjatavan nimi tulee nimenomaan alkuperäisen West Marches-pelin lähtökohdasta: idässä on sivistys ja "läntisen rajamaan" reunalla on kaupunki, josta hahmot tekevät retkiä "läntiselle rajamaalle", tutkien sitä ja löytäen uusia alueita ja vaaroja. Jokaista pelikertaa ennen pelaajat valitsivat kartalta paikan, johon lähtivät seikkailemaan ja PJ valmistautua asianmukaisesti.
Joku minua fiksumpi kirjoitti:1) There was no regular time: every session was scheduled by the players on the fly.
2) There was no regular party: each game had different players drawn from a pool of around 10-14 people.
3) There was no regular plot: The players decided where to go and what to do. It was a sandbox game.
A secondary goal was to make the schedule adapt to the complex lives of adults. Ad hoc scheduling and a flexible roster meant (ideally) people got to play when they could but didn’t hold up the game for everyone else if they couldn’t. If you can play once a week, that’s fine. If you can only play once a month, that’s fine too.
Perusajatus on siis se, että pelaajilla ja pelinjohtajalla on peli, joka tukee tämän tyylistä pelaamista jossa ei tarvitse olla joka kerta mukana ja tutkimus-/seikkailubisnes onnistuu ilman isoa metajuonta joka tulee "ratkoa". Itse näen myös tärkeänä sen, että pelissä ei synny isoja eroja hahmojen välille kokemuksen karttuessa. Näin ollen Pathfinder Adventure Pathit eivät toimi West Marches-pelinä, niissä on juoni jonka voi "missata" jos ei pääse pelikerralle. Samaan tapaan PF/D&D5e on hankala hahmojen kehityksen suhteen, 1-tason hahmo ja 5-tason hahmo painii jo melko erilaisessa sarjassa. Näitä haasteita voisi kyllä kiertää mutta toisaalta on olemassa pelejä joissa näitä ongelmia ei edes pääse syntymään niin mieluummin itse pelaisin sellaista.
Mitä hyvää/huonoa/haasteita tästä voisi olla Saamattomille?
- + Pelikerta saadaan pystyyn kuhan pelaajapoolista löytyy useampi jolla käy sama päivä pelipäiväksi, pelit eivät jää seisomaan kun yhdelle pelaajalle neljästä ei sovi
+ Hiekkalaatikko-peli. pelaajilla paljon vaikutusmahdollisuuksia
+ Tiiviit sessiot, jotka sisältävät yhden seikkailun tai osan seikkailua (tästä lisää alempana)
+ Ei tarvitse sitoutua pitkään kampanjaan, tulet pelaamaan kun sinulle sopii
+ Sudeetti-saamattomat ja muut vaikutusalueeseemme kuuluvat pääsevät mukaan pelaamaan ja kokeilemaan pelaamista helpommin (esim. Termostatti, Sonja, Visan työkaveri Ossi ja Stadin Fantasiapelien Jarno)
- Pelaajien on kerrottava etukäteen mitä haluavat, ei vain voi ilmestyä paikalle
- Isoja, hahmoille henkilökohtaisia juonia tuskin tullaan näkemään (riippuu tosin pelistä)
- Hiekkalaatikko-peli, tarvitaan yhteistä näkemystä siitä mitä halutaan tehdä (onneksi ollaan aikuisia ihmisiä ja osataan kommunikoida)
Mikä peli sopisi tällaiseen?
Aiemmin hieman viittasin siihen, että ihan mikä tahansa peli ei tämän tyyppiseen peliin sovi. Itse näen tärkeänä, että peli mahdollistaa jollain tasolla tutkimisen, vaarojen uhmaamisen ja tehtävä-muotoiset seikkailut. Eli isosti tarinallisia työvälineitä antava peli ei sovi WM-peliksi (esim Fate-pohjaiset systeemit). Peli tarvitsee maailman tai maailmanosan, joka on tuntematon ja vaarallinen, jonne sankareita voi lähettää koheltamaan vaaroja vastaan. Kirjaimellisesti tarvitaan kartta, joka kertoo pelaajille mitä vaihtoehtoja heillä on seikkailemisen suhteen. Eli pelin tulisi tukea West Marchesin perusperiaatetta mahdollisimman hyvin: matkusta (explore), tutki (delve), palaa (return), toista (repeat). Kantava ajatus on, hieman kärjistäen, matka turvallisesta vaaralliseen, lähdetään esimerkiksi sivistyksen luota erämaahan, koska kaupungissa ei tapahdu seikkailuja. Jos hahmo ei enää halua lähteä "erämaahan", hän lakkaa olemasta pelattava hahmo.
Muutamia pelejä, joita itse ajattelin kun tämän tyyppisen kampanjan perusperiaatteita pohdin:
- - FFG:n Star Wars: perusajatuksena olisi, että hahmot ovat kapinaliiton operatiiveja, rakentamassa uutta tukikohtaa planeetalle ja sieltä sotimassa Imperiumia vastaan. (Star Wars)
- The One Ring RPG: perusajatuksena on seurata Järvikaupungin ympäristön kehitystä Hobitin ja TSH:n välisenä aikana ja katsoa voivatko sankarit vaikuttaa asioihin alueella. (Taru Sormusten Herrasta)
- Stars Without Number: perusajatuksena on avaruustukikohta/-laivasto, josta tutkimusmatkaajaseikkailijat lähtevät etsimään ja raivaamaan uutta kotia aluksissa asuvalle ihmiskunnalle. (scifi)
- Blades in the Dark: pelaajahahmot ovat pikkurikollisia Doskwolin kaupungissa ja jokainen keikka vie heitä lähemmäksi isompaa vaikutusvaltaa ja mainetta. (steampunk-ish urban fantasy/ industrial fantasy)
- Runners in the Shadows: pelaajahahmot ovat Shadowrunneita, likaisen työntekijöitä synkässä lähitulevaisuudessa. Jokainen keikka vie heitä lähemmäksi isompaa vaikutusvaltaa ja mainetta. (cyberpunk/techno fantasy)
- Zweihänder: perusajatuksena on katsoa miten pitkään melko tavalliset ihmiset kestävät armotonta ympäristöä, korruptiota ja ylipäätään paskaa elämäänsä. (dark fantasy/Horror fantasy)
Iso osa peleistä löytyy ihan omasta hyllystäni/jonkun muun saamattoman hyllystä tai melko helposti myös pelikaupasta (Runners in the Shadows on vain digitaalisena tai 145 sivuisena tulosteena jkos lähden tulostamaan). Näistä peleistä kaikki ovat itselleni sellaisia pelejä, että olen kiinnostunut niitä johtamaan tämän muotoisessa kampanjassa.
TL;DR?
Haist.. Viesti on pitkä kuin nälkävuosi mutta uskon West Marches-pelin tuovan hyvää liikkuvuutta meidän pelikulttuuriin. OneShotit ei ihan lähtenyt pelittään toivotulla tyylillä, ehkä johtuen siitä että ne on aina riippuvaisia mun jaksamisesta, miten hanakasti rekryän tai mainostan peliä ja miten mahdolliset pelaajat sitten reagoivat mainostamiseen. Mun oletus onkin tätä projektia varten se, että jokainen Saamaton (ja sudeetti-saamaton) on pelaaja, joka voi toivoa pelikertaa mun kalenteriin laittamaan ajankohtaan ja kun pelaajia on riittävästi koolla sekä pelaajat kertovat mitä aikovat pelikerralla tehdä, meillä on pelikerta. Eli lue yllä olevat osiot ihan rauhassa, sulatele ja postaa kommenttia.
Olen tästä melko innoissani, en ole tämän tyyppistä settiä teille tarjoillut ja pelattuani hyvää hiekkalaatikko-ideaa käyttävää lautapeliä, haluaisin päästä kokeilemaan samaa roolipelin muodossa.