Kirjoittaja Miksalvarez » 09 Syys 2012, 13:11
Kuulisin mieluusti Rosgan perustelun, miten pelitahti ei vaikuta tunnelmaan?
Kauhu teemana missä tahansa viihteen muodossa on hyvin haastava. Tragikoomisia esimerkkejä löytyy elokuvista, musiikista, kirjallisuudesta, mistä tahansa, eikä pääosin puhtaaseen mielikuvitukselliseen visualisointiin perustuva roolipelaus ole todellakaan helpoimmasta päästä näistä. Tällöin jo ensiasetelma kauhuun ja pelottavuuteen nojautuvaan roolipelikampanjaan on haastava. Jo märehditty läpänheitto ja paskanjauhaminen on varmasti syöneet tätä tunnelmaa, mutta varmasti eniten syynä on ollut pelitahti, tai siis sen puute. Myös hahmoon on vaikea päästä sisälle taukojen jälkeen, ja vieraantumisen huomaa, puhumattakaan siitä jos mukaan tuo uuden hahmon mitä on parikin kertaa käyty. Ainakin omalta osalta jälkeenpäin ajateltuna se olisi kannattanut jättää tekemättä, sillä "irtohahmolla" koko loossi jäi vähän merkityksettömäksi paikaksi. Onko Juhani päässyt kiinni Eufratiin ollenkaan?
Pelikerroilla ollaan päästy ihan hyviin tunnelmiin useastikin, mutta ei siitä tunnelmasta joka pelikerralla saavutetaan jää paljoa pohjalle seuraavalle kerralle, jos se tulee kuukauden tai kahden päästä. Varmasti tätä ei kukaan tältä kampanjalta toivonut, vähiten varmasti PJ joka on panostanut "esikoiseensa" selvästi ja halunnut luoda vahvan pohjan nimenomaiselle kauhulle ja kampanjan tunnelmalle.
Ollaanhan me toisaalta oltu pelikerroillakin (viimeisimmillä erityisesti) aika saamattomia. Junnattu turhissa asioissa liian kauan. Polku on polkenut paikallaan.
Myös jokainen on varmasti kerroilla huomannut, kuinka nimet ja motiivit unohtuvat... EPH:t , jotka ovat oleellisessakin asemassa , eivät soita mitään kelloja, taustat unohtuvat ja toiminnan merkityksellisyys kärsii. Vaikka hahmo tietysti muistaisi, jos pelaaja ei muista niin se on paskempi juttu.
Mielestäni Juhanin turhautuminen on perusteltua, herra on meistä ainoa jolle tämä kampanja on ainoa meneillään oleva tällä hetkellä.
"Et sinä tule, viimein sen hyväksyn
mut kuinka yksin yöstäni selviydyn?
Et sinä tule, olkoon se päätös sun
on silti rikki, maailma tänään mun,,,"
san. Upi L.
säv. Pablo de R.