Ryhmän tasoon (jos ny puhutaan mekaanisista tasoista as level 3) niin haaste oli perinteinen kirjan lopetus vihollinen. Sit jos kattoo ryhmän tasoa (miten ryhmä voi selvitä vihollisesta resursseillaan/taidoillaan) niin teitä kurmuutettiin etukäteen aika reippaasti ja kun ryhmä ei ole perus soturi+varas+velho+pappi niin näin saattaa käydä. Ensimmäistä kertaa siis joka tapauksessa kävi niin, että "loppuvihollinen" pääsee pakoon tai ylipäätään selviää hengissä. Soli hieno taistelu se vaikkakin haastava. ^^Pyry kirjoitti:Viimeinen taistelu... No joo, eipähän yhtä pahaa vastustajaa oo koskaan tullut vastaan suhteutettuna ryhmän tasoon. Kaikilta taju pois ja yhdeltä nirri. Eipä ole koskaan ennen tainnut näin päästä käymään.
Pyry kirjoitti:Taisin kuulla jotain kommenttia, että mun ei olisi kannattanut tehdä sitä mitä tein, mutta tahtoisin sen vain sanoa, että pyrin pelaamaan hahmoa hetkessä. En siis pyri mihinkään shakki pelaajien strategioiden suunnitteluun paikassa ja paikassa. Joka tapauksessa olihan se nyt saakelin siistiä! Vielä siistimpää jos olisin selvinnyt hengissä...
Ismo kirjoitti:Devianin kohtalon ratkeamisesta tykkäsin vaikkakin se jäikin tuntumaan vähän "helpoksi" ratkaisuksi, mutta mitäpä tuosta. Ihan jees.
Visa kirjoitti:Vai olenko ymmärtänyt Shin´rakorathin toiminnan ihan väärin?
hänen seurassaan olemme turvassa (?)
Jalakanen kirjoitti:Laivataistelu alkoi nostattaa tunnelmaa. Erilainen ympäristö ja kohtuullisella tasolla olevat vastustajat antoivat mahdollisuuden käyttää luovuuttaan - Orval kun ei ole mikään mättäjä. En kauheasti tykkää kaavalla taikuutta-boostausta-mättöämättöäjamättöä-lisää taikuutta-parannusta-mättöä lisää-loottausta-parannusta etenevistä taisteluista.
Visa kirjoitti:Ainoa miinuspuoli oli se demonitaistelu, joka uhkasi käydä sekä tylsäksi että koitua ryhmän kohtaloksi.
no soli miun moka
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa