Noctis Archleone, ihminen (26)
Musiikki kikkailuaTapan niistä jokaisen, aivan jokaisen. Ne saastat saavat kokea iskun, jollaista eivät ole koskaan tunteneet. Tuhoan ne kaikki maan päältä! Tämän vannon!Noctis Archleone on kotoisin Mendevistä ja oppinut tuntemaan jo nuorena läntisen naapurimaan aiheuttaman pelon. Vaikka Kenabreksen suojeleva vaikutus ylsi lähes aina Noctiksen kotikulmille, noin viidenkymmenen mailin päähän itse kaupungista, olivat demonit silti pelon aihe. Unohtuneen pelon, sillä eihän suojeluskivien läpi demonien kuulunut päästä. Noctiksen epäonneksi tämä ei poissulkenut demonien ihmisliittolaisia.
Kohtalokas yö kotitilalla muutti kaiken. Demonikultistit polttivat Archleonen talon maan tasalle, tappoivat ison osan perheestä sekä työväestä ja kaappasivat nuoren, pelokkaan pojan mukaansa synkkää rituaalia varten. Oman kodin palaminen ja yöhön pakenevien ihmisten huudot olivat pelottavinta mitä Noctikselle oli tähän ikään mennessä tapahtunut. Pelon seasta kuitenkin nousi esille myös uusi tunne,
viha.
Rituaali oli jo pitkällä ennen kuin kultistit huomasivat tehneensä virheen uhrin valinnassa. Oliko kyseessä nuoren pojan täysivaltainen viha kaappaajiaan kohtaan, rituaalin valmistelussa tehty virhe vai puhtaasti sattuma, sitä ei Noctis itsekkään tiedä. Kultistien työ jäi kesken pojan selviytyessä hengissä ja imiessään itseensä voimaa ja vihaa rituaalista. Noctis onnistui paeta paikalta ennen kuin kultisteillä oli mahdollisuutta tappaa häntä, kiitos apuun saapuneille ritareille.
Noctis oli muuttunut. Hänen sisällään kyti raivo, joka vaati päästä ulos. Aiemmin rauhallisena pidetystä pojasta oli tullut aggressiivinen, vihainen nuorukainen. Vihalle löytyi nopeasti kohde, demonikultistit ja näiden isännät rajan toisella puolella. Jos demoneita ei olisi, ei mitään tuon kaltaista olisi koskaan tapahtunut. Jos demoneita ei olisi, olisi Mendev kaunis, rauhallinen ja turvallinen koti kaikille kansoille. Jos demoneita ei olisi, ei olisi pelkoa.
Tästä alkoi uusi vaihe Noctis Archleonen elämässä. Hän värväytyi paikalliseen nostoväkeen, joka partioi ritarien apuna, lähinnä silminä ja korvina. Noctis halusi tarttua aseisiin ja taistella. Hän liittyi palkkasoturien joukkoon ja oppi taistelemaan ja toimimaan kuin sotilas. Ainoa mitä palkkasoturit eivät onnistuneet opettamaan oli rauhallisuus ja tyyneys. Raivo kumpusi syvältä. Vasta iän myötä raivo on hieman laantunut mutta tietyissä piireissä Noctis muistetaan edelleen ainoastaan raivostaan ja vimmastaan.
Nyt Noctis haluaa lopulta ottaa askeleen kohti aiempaa päämääräänsä. On tullut aika etsiytyä Kenabrekseen ja yrittää värväytyä mukaan seuraavalle retkelle Maailmanhaavaan. On tullut aika näyttää demoneille ja heitä palvoville saastoille, ettei Mendev ole kaatumassa.
Vastahyökkäys voi alkaa.--
Muutamia kuvaavia lauseita/ajatuksia/aspekteja/traitteja, joilla Noctista ja hänen persoonaansa/ajatuksiaan voisi kuvailla.
-
Kunnioitan sotilasarvoa, en välttämättä henkilöä arvon takana.-
Henkilökohtaisella kostoretkellä.-
Demonikultistit ovat saastaat ja ansaitsevat saastan kohtelun.-
Miestä ei ole luotu rauhaa varten.-
Aseet aina käsillä.-
Kun katsot Syvyyteen, Syvyys katsoo takaisin sinuun.--
Sellaista. Uskon, että pelikerrat opettavat hahmosta enemmän niin kanssapelaajille, PJ:lle ja itselleni kuin tämä varsinainen tausta. Päätin mennä ihan pääkohdittain läpi ja keskittyä tuohon traitin antamaan koukkuun ja siihen mitä siitä seurasi. Jätän osaavan PJ:n harteille sen keitä suvusta ja ystävistä selvisi tuosta kohtalokkaasta yöstä, joutuiko osa heistä kenties ensin rituaalin uhriksi Noctiksen silmien edessä vai oliko nuorukainen ainoa jonka kultistit halusivat elävänä rituaaliin. Oliko paikalla demoneita, Noctis ei ole varma. Itse painotin taustassa sitä muutoksen suuruutta,
mikään ei ole ollut entisellään tuon jälkeen ja siksi myöskään tekstissä ei puhuta enää menneistä vaan keskitytään siihen mikä on ajava voima hahmon takana.