Mahtavuutta. Ismo onnistui ensimmäisen kirjan lopetuksessa loistavasti, iso paketti pitää kasassa kaiken kaikkiaan vaativihkoine roolipelikohtauksineen ja ascensioneineen.
Vaikka osa vihollisista, kuten tämä varjoisa minotauri-parka, jäi mestari Alvan nimeämänä märiksi lonereiksi vai miten se meni, niin ensimmäisen etapin kaikenkaikkinen tappelutaso oli korkeampi kuin minkään muun seikkailun alkupöhinöissä mitä muistan. Tästä tykkään ja tuskin olen ainut (: Viimeisen pelikerran alussa tosiaan hitaasti päästiin liikkeelle. Reissu linnaan hoituikin sitten hyvällä draivilla ja linnake itsessään oli ilahduttavan pieni. Päästiin nopeasti asiaan ja sitten tavoitteeseemme.
Joukko, joka sattuu yhteen ja sopivasti puhaltaa samaan hiileen muutaman päivän ajan voi sittenkin tehdä suuria asioita, joita heidän ei ollut tarkoitettu tekevän. Iomedae. Siis Iomedae käänsi katseensa meihin... Meihin?
"Kun tulin Kenabrekseen, minulla oli intohimo ja tehtävä. Työni oli intohimoni, uuden luominen ahjon kuumuudessa. Epätoivoiselta vaikuttavaan taisteluun demoniarmeijoita vastaan liittyminen oli tehtävä, jolle minut oli kutsuttu. Paljon on tapahtunut siitä lähtien ja se kaikki johti kunnian, oikeuden ja taistelutaidon jumalattaren huomionantoon meitä kohtaan. Tuntuu hyvältä sanoa 'me'. Jopa tietämättä jakavatko nämä kolme vielä hetki sitten tuntematonta toivettani siitä, että aseveljeytemme vain vahvistuisi. Mieleni tekisi sanoa "uskomatonta", mutta en tahdo ajatuksellakaan kieltää tapahtunutta. Tunnen sisälläni uuden palon - se minkä tiesin oikeaksi ei ole enää vain ohjenuora. Se tulee olemaan elämäntapani, jonka annan johtaa. Tarkoitukseni raivata tie läpi pahuuden ei ole enää vain tehtävä. Se on intohimo, joka polttaa rinnassani."
=> Khadonin alignment N -> NG
Hahmon niinsanottu teemamusiikki kertoo vähän lisää siitä minkä taustatarina saattoi jättää hämärään. Ehkä tässä on hyvä paikka
sille. Hienoa pelata tätä kampanjaa, boys !
"Couldn't swing a dead cat round here without hitting a giant spider... Maker!" - Old Barlin