Ismo kirjoitti:1) Otetaan kerran kuukaudessa pelaaminen käytäntöön (joka omalla tavallaan on jo käytössä, mutta meh....) ja ne pelipäivät sovitaan juurikin ns.pitkän ajan päähän ja niistä pidetään kiinni. Silloin vastaukseksi ei käy muut menot kuten sähly tai sarjismessut.
Näin me sovittiin tämän päiväinen Manse Filesin kerta kun muutoin ei tahtonut saada pelipäivää aikaiseksi ja mielestäni tämä on toimiva ratkaisu. Elämänsuunnittelu muutaman viikon päähän ei pitäisi olla kovin vaikeaa, väki luultavasti tietää mitä edessä on. Jos siellä on sählyä/sarjismessut/korttipeliturnaus/synttärit/työpäivä niin se sanotaan ääneen ja siihen ei sovita peliä, vaan etsitään toinen päivä. Priorisointia saa ja kuuluu mielestäni tehdä. Jos meidän tähän astinen tyyli ei toimi niin itse olisin tämän kannalla.
Ismo kirjoitti:2) Jäädään puhtaasti ja rehellisesti tauolle kunnes aikataulut antaa "paremmin" myöden.
Itse mietin milloin tällainen aika mahdollisesti olisi. Itse olen nyt töissä ja teen työtä jossa on tavallisen ihmisen mielestä kummalliset työajat (iltoja, perjantaista sunnuntaihin töitä, leiriviikkoja, vapaalla maanantaisin ja tiistaisin?) ja haen töitä juuri tähän ammattiin. Esimerkiksi nyt kirjoittelen työhakemusta yhteen seurakuntaan, jossa aukeaa alkuvuodesta vakituinen nuorisotyönohjaajan pesti. Kyseinen seurakunta sijatsee 160km päässä Hämeenkyröstä ja Tampereesta. Eli jos tulisin valituksi, kolmen kuukauden päästä olisi vielä "huonommat" ajat pelata kun tämä sivarilöhöily muuttuu oikeiksi töiksi, virkavelvollisuuksineen ja -vastuineen. Totta kai mie täällä kävisin pelailemassa vielä työpaikan saamisen jälkeen mutta ymmärrätte näkökulmani. En sano, että meidän pitäisi nyt hosua kamppista kasaan mutta halusin sanoa tämän.
Enemmän kuin mitään muuta, näen tässä meidän tilanteessa ehkä hieman tahtotilan puutetta. Osa syynä on tietty elämänmuutokset ja pelaajien levittäytyminen isolle alueelle, mikä rajaa pelipäivät lähinnä viikonlopuille. Sitten kun lyödään samaan kasaan opiskelijaelämä, työajattomaa työtä tekevä, monet harrastukset ja muut pelit
(jotka eivät kyllä juurikaan ole tätä peliä kampittaneet, tämä sunnuntai on harvinainen poikkeus: Mansea on pelattu viimeksi kesäkuussa ja Riimuvaltiain Nousu ei ole mielestäni kertaakaan blokannut Raivoa) niin tämä on todellisuus jossa elämme. Tahtotilan puute näkyy siinä, että WhatsApp ja tämä foorumi ovat hiljaisia, ihmiset eivät juuri jaa omia aikataulujaan vaan jonkun ehdottaessa päivää, yleensä jotain osuu päälle. Itse syyllistyn tähän myös, esimerkiksi viikonlopun töistäni en juurikaan ole teitä varoitellut, eilinen hyvänä esimerkkinä.
Eli, pienellä asennemuutoksella ja avoimuudella me saadaan varmasti pelejä aikaiseksi. Jaetaan omaa elämäämme toisille vaikkei niin aktiivisesti nähdäkään kuin vaikka puoli vuotta sitten. Me kuitenkin ollaan tunnettu toisemme jo niin kauan, että uskoisin kaikkien voivan sanoa suoraa mikä tilanne omassa elämässä on. Tämän peliporukan tyypit on kuitenkin pisimpi aikaisia kavereita ja ystäviä mitä itselläni on ollut. Avoimuus, rehellisyys ja ymmärrys toisia kohtaan kuuluu tällaiseen toveruuteen jota meillä on.
Tuli paljon tekstiä mutta oli paljon sanottavaa. Antti out!