Onpas nyt jäänyt kommentointi vähälle. Paikataan. parhaat ja huonot jutut viime pelikerroilta:
-Elementtitemppeli. Oli kiva nähdä vähän tätä Sarkorilaista perintöä ja löytää vähän uutta tarkoitusta itselleni. Luulabyrintin tempalrit oli hauskoja vihollisia, ja varmaan oli Zanedrakin (siihen hirveästi ehtinyt tutustua). Harmittamaan jäi se, että en saanut oikein siinä tappellussa tehtyä mitään kiitos mihistun ja Khadonin. I was robbed of my own battle! Muuten eri hauska pelikerta.
-Matka tulivuorelle. Sumu oli ihan hauska, mutta kun kaikkiin ongelmiin ratkaisu on
hallow, alkaa ne turhauttamaan. Tulivuoritaistelu oli suorastaan epärehellisen mahtava. Siinä lenteli taas lelu, ja Khadon oli hilkulla kuolla. Vähän mua rasitti se Vorimeraak, mutta siitä lisää kohta. Loppu pelasti paljon.
-Eilinen: Omasta mielestäin pelikerta alkoi vasta kun laavasaari räjähti. Kaikki ennen sitä oli sellaista semiturhaa paskaa. Taistelu rotkossa söi aikaa pelikerrasta aika hitosti ja emme edes voittaneet kaikkia vihollisiamme. Durotanin aivottomuus söi minun takiani aivan liikaa aikaa, paloi hermot siinä aika tehokkaasti.
Pahoitteluni tästä. Nothing ventured, nothing gained- teema jatkui Delameren haudalla. Ainoa oikea asia mitä sillä keikalla hyödyttiin oli se Delameren hengen lahja, joka pelasti pelikerran- samoin keeämmän oikein mainio kuvailu saaren räjähtämisestä, siitä approve pisteet. Mutta kun se Jeskerin pullamössöpappi päätti seota ja ei saatu edes mahdollisuutta napata sitä kiinni uudestaan, tuli kyllä sellainen fiilis että fuke juu. Toki oli ihan hauska että riivaamista oteta kevyesti ja että siitä jää arpia, mutta tuo "katoaa näkyvistä ettekä löydä sitä lol" on aika ärsyttävää.
Mutta onneksi tästä eteenpäin oli ihan hauskaa. Metsä oli tunnelmarikas mesta, ja heimolaisten kylä myöskin. Vähän ne glabreut mua ihmetytti, että mikä niiden funktio oli mutta menköön. Samoin se naikkonen hämmensi, varsinkin kun se ei seurannut meitä. Barbaarit oli ihan muikeita, vaikka mulla kestikin hetki tajuta kaikki warcraft-viittaukset. Murhavokki oli aika jyrä, ja kuten Antin kanssa puhuttiin, aika hazardi vihollinen noin duelissa. Jos sitä ei olisi ollut tarkoitus taistella vastaan yksin, niin se olisi voitu tehdä selvemmäksi jollain tapaa, maybe? Mutta onneksi kävi tuuria ja selvittiin siitäkin.
Yöllinen kohtaaminen naisen kanssa (mitä) toi taas mieleeni saman asian mistä Antti tuossa yllä mainitsikin:
Katsotaan milloin tulisi vihollinen, joka ei ylimielisesti myhäile saavutuksiaan ja/tai aliarvioi meitä turvallisesta pesäkolostaan vaan vetäisi herneen nenään ja ottaisi asiat henkilökohtaisesti. Vorineraakin hetkeksi sortui tähän omahyväiseen myhäilyyn, onneksi nokka meno solmuun suhteellisen nopeasti. Vinkkinä vaan PJ:lle, monet viholliset tuntuvat tekevän tuota ja niiden puheet alkavat kuulostaa toistolta.
THIS. Koska mulla oli polttaa aika kovaa kiinni viime pelikerralla. Juhanin kommentti siitä että "Annetaanko me tällekkin monologi" oli ihan osuvahko. Kun kaikki puhuu tollaiselle ylimielisellä äänensävyllä ja eivät ikinä murru tai evät ikinä lipsu tai pelästy tai mene hiljaiseksi niin alkaa sapettamaan ja ei hirveästi tee mieli puhua niille. Ollenkaan. Sitä ei ehkä tajua itse kun pelaa niitä, mutta se käy hyvin äkkiä ärsyttäväksi.
Mielenkiintoista on se, että mitä ne helkkarin tontut on sössineet taas sielä Drezenissä? Eikö lippu ole esillä vai sattuiko joku muu onnettomuus?