Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

Keskustelut roolipeleistä ja pelatuista peleistä

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Waldo » 23 Elo 2016, 19:04

Kuten sanottua, nyt on oikean merkkinen kissa pöydällä. Jos tästä päädytään johonkin muuhun lopputulokseen kuin mielipahaan niin hatunnosto Antille.

Kritiikkiä pitäis kyllä pystyä vastaanottamaan tällä yhteisten pelien (ja jossain määrin muun yhteisen) kokemuksella, luulen kuitenkin että se on juuri tämä sama syy miksi vitutus jää mutinoiksi. Koska kaikki ei vaikuta pystyvän kritiikin käsittelyyn. Mutta koitetaan nyt kirjotella jotain kaunistelematta. Yksi yhdistävä tekijä meidän keskenjääneistä hankkeista ja oikeastaan kaikesta tän porukan ropetoiminnasta erottuu mun silmään selvästi, nimeomaan ropeiltoja hajottava asia. Se on pitkään ollut Aten kiukuttelu johon en tiedä syytä (jos oikea sellanen on, kiinnostaa tietää mikä, esim jatkuva väsymys? jatkuvasti ailahteleva terveys? jokin muissa ihmisissä?) ja itsekäs, ajoittain pahansuopa pelityyli joka edustaa asioita, joita mun mielestä maailmassa on riittävästi muutenkin, niitä en tahtois nähä pelipöydässä koskaan. Tää johtuu siitä mitä haen ylipäätään koko harrastukselta: tunnelman nauttimista, yhessä puuhailua ja sankarointia johon ei todellisuudessa oo mahollisuuksia (vai kysyntää?), kevyttä irtautumista arjesta suosikkigenren parissa. Poikasina riitti jännää kun ei tiedetty liikaa ja huomio oli filosofian ja nippelitiedon sijaan tarinassa ja kaikissa uusissa jutuissa. Oltiin matkan päällä hienossa pirssissä kuin One night in Roxburyssa ikään. Nyt ollaan jääty rullailemaan samalla kotterolla pitkään alamäkeen osien ruostuessa irti ja kiinni ei pysty pitään enää kuin kaverin kurkusta. Ja kaverikin vieressä on alkanu näyttää pizza Pekulta tai muulta kummajaiselta. Ei olla hypätty kyydistä ja etsitty uusia keinoja uuteen nousuun. Siinä tuli muutama rivi paskaa mutta idea on tässä -> Sankari-antisankari medley ei vaan toimi jos porukalla on syy miksi pelaa tietynlaista hahmoa. Mulla on ja tiedän hyvin mitä haluun ropesta. Varkaiden Neuvosto, Hurskujen ropepuoli ja NuuskaHogge Co.n touhut on ollut hyvä esimerkkejä siitä, mutta En lähe avaamaan miksi ku se on toinen aihe!

Hauskaparametri on näyttänyt persettä otteeseen jos toiseenkin, sitä ei voi kieltää. Päivänpaistetta ja ajottaisia riemunkiljaisuja on kuitenkin tuonut pöytään Antin edesottamukset hahmo(je)nsa takana. Siellä on ollut aineksia jotka on sitoneet muuten repaleista pelaamista yhteen. Omasta positiivisuudesta ei ole kerrottavaa, se vähä mitä luonnostaan on annettavana karisee takuuvarmasti tiehensä käänteisnautinnollisen pelin seurauksena. Kiitollisuus siitä mitä on olis hyvä lähtökohta korjata ajattelua ja ohjata peliä siihen suuntaan mistä joskus lähettiin. Aikakin kultaa kyllä, mutta ei se järjenjuoksua himmennä. Semmosta meininkiä että "voi juku pojat, mul on taikamiekka" ois hienoo nähä enemmän. Peliä on kyllä nättiä ymmärtää paremmin ja paremmin, kun käsitys kaikkeudesta kasvaa ja asiat nivoutuu sitä myöten yhteen. Ymmärrettävä on kuitenki että liika tieto ilman kykyä soveltaa sitä oikein on roskaa.

Hyvä että aihe kunkin mieluisasta ropesta otettiin esiin. Nyt kun se on virkottu auki niin on ainakin mun rajallisella ymmärrykselläni helppoo leimata se pääsyyksi suurelle osalle hampaiden kiristelystä. -- En ehtiny kerralla kirjottaa loppuun, nyt harottaa sekä silmä että ajatus ja saattoi ajatuskin katketa/hukkua/heittää volttia jossain kohtaa. :|
"Couldn't swing a dead cat round here without hitting a giant spider... Maker!" - Old Barlin
Avatar
Waldo
Setlementti II
 
Viestit: 171
Liittynyt: 27 Elo 2011, 23:01
Paikkakunta: Raumandello

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Rosgakori » 23 Elo 2016, 22:12

*Cracks knuckles*

I hear you all.

Olen jo parin pelikerran jälkeen iltaisin miettinyt kun olen pohtinut sitä mihinkä hahmot ovat menossa (hahmoina, ei maantieteellisesti) päädyn samaan lopputulokseen mihinkä päädyin miettiessäni vastaustani näihin viesteihin:

Dorian ei toimi tässä ympäristössä.

En tarkoita nyt taaskaan maantieteellistä tai välttämättä temaattista ympäristöä- alkuperäinen ideani hahmosta on sama mitä Anttikin selkeästi näkee, "konkistadori fantasia-afrikassa". Tähän ympäristöön ja ideaan jonka pelaajanopas antaa tämä hahmoidea tuntui todella hyvältä ja kun se saatiin vielä sidottua Antin hahmoon niin koko idea oli hyvä. Mutta ongelmaksi nousi sitemmin yhdistelmä erilaisia asioita.

1. Dorianin luonne. Tämä on täysin minusta kiinni. Visioni Dorianista on yhdistelmä Hernan Cortezin lyhyttä esiintymistä Tie Eldoradoon-elokuvassa ja Kuningasta Mirazta Prinssi Kaspian-elokuvassa. Ylpeä, määrätietoinen ja kunnianhimoinen mies jolla on selkeä tavoite. Taas jälleen, paperilla ja kampanjaohjeiden mukaan kuulostaa hyvältä. Mutta tämä kolahti vahvasti kampanjan todellisuutta kohtaan. Monessa kohtaa tapa millä halua pelata hahmoa joka kuuluu sen hahmon perusideaan kolahtaa pelin identiteettiin. Muut hahmot ovat paljon enemmän "happy go luck" seikkailijoita, antiauktoriteettisia rikollisia ja on vain pari hahmoa jotka ovat poikkeuksia tähän. Kaksi järjestöä jonka kanssa teemme yhteistyötä ovat merirosvoja ja tiennäyttäjiä, jotka varmasti yhdessä ovat ainakin jollakin asteella toimiva yhdistelmä, mutta ovat taas hieman kaukana Dorianin periaatteista ja ihanteista. Valinnat jotka olisivat olleet lähempänä omaani olivat suorassa ristiriidassa yhden tai useamman toverin kanssa. Ja Dorianin ura on tähän asti ollut kompromissien tekemistä- MIKÄ EI OLE HUONO ASIA, mutta Dorianin pelaamisesta hahmona kuten hänet visioin, noh, työtä. Se on asioiden ympärillä pyörimistä, tasaisin väliajoin hiljaista suostumista kaikkeen koska en vain jaksa väittää vastaan. Tai useammin se on vastaan väittämistä koska haluan koittaa pelata hahmoa jonka visioin päässäni. Tästä Antti kirjoittikin, ja olen teknisesti samaa mieltä. "Hahmon" pelaaminen ei saisi häiritä muiden pelaajien pelirauhaa ja pelifiilistä ja olen samaa mieltä. Kun Dorian kuoli viimeksi ja Mikko kysyi haluaako Dorian tulla takaisin, en aikaillut vain halvan draaman takia vaan koska en oikeasti tiennyt vastausta. Kerrankin mieltymykseni pelata hahmoa ei ole kiinni siitä etteikö se toimisi mekaanisesti, vaan siitä että olen luonut hahmon jota en itsekkään enään voi sietää. Mutta pidin kiinni Dorianista koska uskoin että tämä oli väliaikainen fiilis. Sitä se ei ollut.

2. Seikkailun luonne. Vaikka Golarion on sinänsä hyvin tietyllä tapaa klassinen fantasiamaailma trouppeinensa ja toimintatapoinensa, tuntuu että tässä kampanjassa Golarion (tai Sargava) on paljon mustavalkoisempi. Olet joko oikeassa tai väärässä, olet joko hyvä tai paha. Natiivit hyviä, siirtomaalaiset saatana. Walkenan alaiset pahoja, valtio myöskin. Saatan olla ainoa joka on huomannut tai ajattelee näin, mutta siinä missä Dorian on kovia valintoja tekevä, lain ja kaaoksen etiikkaa noudattava hahmo tuntuu hän auttamalta eksyneeltä kovien hyvä/paha tematiikkaan keskittyvien valintojen parissa. Autetaanko me näitä kalastajadudeja tappamaan mosasaurus? Ei, koskea se ei tee järkeä Dorianin päässä koska asia ei yksinkertaisesti kuulu hänelle ja liian iso riski. Otammeko neuvoja tältä natiivilta joka on ryöstänyt hautoja ja on noita? Kyllä, koska neuvot ovat tärkeämpiä erämaassa kuin etiikka. Mutta kun nämä vaihoehdot on kehystetty hyvä/paha-valinnoiksi niin tunnen oloni koko ajan häiriintyneeksi. Tähän lisätään sitten se mitä Dorianille tapahtui: Kun muumiodude Mzalista teki vaatimuksensa, rukoili Dorian Asmodeukselta apua ja saattoi lupailla vähän kaikkea vastineeksi rauhallisesta tiestä välietappiimme. Ja kun Dorian kuoli tämä lupailu lunastettiin ja Dorianista tuli kirottu, damned. Ja kun alettiin sitten PJ:in kanssa puhumaan mitä tämä käytännössä tarkoittaa, tuli taas mustavalkoisuus vastaan ja emme saaneet minkäänlaista kunnon konsensusta asiaan sillä ideamme siitä minkälainen Asmodeus on. Ja tämä päättyi kompromissiin jossa Dorian astui tielle josta en enään pidä, mutta toinen vaihtoehto oli vielä pahempi. Minun ja PJ:n visio maailmasta eroaa, ja tässä kohtaa Dorianin pitäisi muuttua ja palaamme taas kohtaan 1.


Yksinkertainen ratkaisu: Dorianin luonteen pitäisi muuttua radikaalisti, sotien kaikkea vastaan ja se ei tulisi toimimaan pitkällä tähtäimellä. Se olisi väkinäistä oli syy sitten pelin ulkopuolella tai sen sisäpuolella. Ja tämä voi olla syy siihen miksi homma on alkanut usein menemään itselläni turhautumisen puolelle. Kun hahmosi on koko ajan vastakkain lähes kaiken kanssa ja muut hahmot ovat koko ajan vastustamassa, kyseenalaistamassa tai kritisoimassa sitä mitä teet, katoaa ilo pelaamisesta.

Tähän päivään mennessä olen pelannut vain kolmea hahmoa joihinka olen uppoutunut täysin, joista olen pitänyt koko ajan ja jonka olemassaolo maailmassa ei ole aiheuttanut kokoaikasta kiistaa: Kraven, Halla ja Ocham (mikä on mielenkiintoista, koska Kravenin silloin perusidea oli vain että hän on ahne palkkionmetsästäjä ja Ocham on mielipuoli). Lumina ei kestänyt kolmekaan pelikertaa, Rhaegos oli hauskaa yolotusta mutta kaikki vihasivat häntä ja...sen paladiinin nimeä en edes muista enään. Neema oli ok, mutta taas kampanjan elinympäristö ja hahmon motiivit sotivat sitä vastaan + mekaanisesti Shamaani oli epäsopiva. Dorianin piti littyä Ochamin ja Kravenin kerhoon, mutta tämä ei nähtävästi ole enään mahdollista.

Kimin hauska periaate vilkuilla AP:ita aina hieman vaikka hän pelaisi siinä on auttanut häntä tekemään seikkailupolkuihin sopivia hahmoja, sillä hän on huomannut että pelkkä pelaajanvihko ei anna aina tarpeellisia ohjeita hahmoja varten, sillä teemat eivät aina näy pelaajanvihkosta jonka kirjoittaja voi erota AP:n kirjoittajista. En sano että näin pitäisi tehdä, mutta siinä on jotain fiksua.

Muuttuisiko tilanne jos pelaisin erilaista hahmoa? Hyvin mahdollisesti. Haittaisiko se nyt muodostunutta ryhmädynamiikkaa? Ehkä, en tiedä, ei välttämättä? Kenties vain hyvin kauan paikallaan junnanut juoni on ajanut näitä ajatuksia enemmän pintaan ja edellisen kirjan nerokkaampi peruspremissi on hemmotellut minut pilalle ja kakkoskirjan toisen puolen huomattava tasonlasku on aiheuttanut turhautumista kaiken tämän päälle. Mistä jälleen kerran, pahoittelen.

Mutta tuntuu että ongelma on paljon laajempi kuin tuo.
Kuva
Avatar
Rosgakori
Atte the Gathering
 
Viestit: 557
Liittynyt: 27 Elo 2011, 01:32
Paikkakunta: Suomen Turku

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Blue_Hill » 23 Elo 2016, 23:38

Juhani A kirjoitti://tunnelman nauttimista, yhessä puuhailua ja sankarointia johon ei todellisuudessa oo mahollisuuksia (vai kysyntää?), kevyttä irtautumista arjesta suosikkigenren parissa//

Tästä me kaikki ollaan varmasti samaa mieltä. Tätä halutaan. Ainoa ero tulee siinä, että me ymmärretään tämä kovin eri tavalla. Korjatkaa jos kirjoitan ajatuksia, jotka ei sovi teille: Juhani toivoo nimenomaan sankarointia siinä mielessä, että hahmot ovat niitä hyviä tyyppejä ("good guys"), jotka auttavat toinen toistaan, vastaantulevia ja pyrkivät kohti hyvää. Maailma on selvästi joko hyvä tai paha, mustaa tai valkoista. Atte taas toivoo vähemmän klassista fantasiakirjojen sankarointia vaan enemmän realistista selviytymis-/valloitustarinaa, jossa me emme ole niitä hyviä tyyppejä vaan tavoitteeseen pyrkiviä tutkimusmatkailijoita. Maailma on enimmäkseen harmaa ja jos muita värejä on, kyse lain ja kaaoksen taistelusta. Itse koen taas asettuvani tässä puoleen väliin: olemme nimenomaan tutkimusmatkalijoita, jotka etenevät synkkään, vieraaseen ympäristöön jossa tavalliset säännöt eivät päde mutta olemme silti vähintään toisiamme/liittolaisia kunnioittavia, se on sääntö joka ei muutu vaikka muut säännöt muuttuisivat. Maailmassa on hyvää, pahaa ja asioita joita ei voi määritellä selkeästi kumpaankaan.

Kaikki yllä mainitut odotukset ja lähtökohdat ovat yhtä tosia tämän kampanjan suhteen. Niistä mikään ei myöskään ole huonompi tai parempi asetelma pelille, vaan kaikki ovat yhtä mahdollisia. Käärmeen Kallon pelaajanvihko ei missään kohtaa kerro mihin tässä ollaan ryhtymässä, ainakaan tätä lukuunottamatta: Knowing that there are going to be elements of jungle exploration, the discovery of ruined lost cities, secret alliances, ancient magic, and the like should help you build a character that fits more organically into the campaign you’re about to join. Kaikki kolme lähtökohtaa sopii tuohon kuvaukseen. Okei, jotkut traitit antaa vähän kuvaa mitä voisi olla tulossa mutta ei niin paljoa että joku noista meidän lähtöasetelmista osoittautuisi suoraa vääräksi.

Ainoa ongelma mun mielestä on se, että me ei pelata tällä hetkellä samaa peliä, varsinkaan Aten ja Juhanin lähtökohdat eivät toimi yhtä aikaa. Atte ja varsinkin alkuvaiheessa (eka kirja, toisen kirjan alkupuoli) myös minä, pelattiin selvästi tuota selviytymis-/valloitustarinaa, jossa etsitään parasta vaihtoehtoa selviytymisen ja voittamisen kannalta. Miten selviämme synkimmän viidakon halki ja takaisin, seurauksilla ei juurikaan väliä. Juhani taas pelasi enemmän tuollaista romantisoitua tutkimusmatkaa, ehkä hieman Indiana Jonesin hengessä ("that belongs to the museum!") missä huomioidaan vähemmistökulttuurit ja matka on tärkeämpi kuin palkinto lopussa. Itse tulin Juhania vastaan ihan tietoisesti Elederissä, koska näytti mahdottomalta yhdistää näitä. Mä olen eksynyt oman hahmoni luonteesta, tavoitteista ja lähtökohdista jo todella kauas tämän tasapainoilun vuoksi. Mun hahmo voi olla hauska seurattava mutta Arhys on ottanut todella monta askelta pois siitä, mitä alunperin suunnittelin ja vain siksi, että sillä homma on pysynyt jotenkin toimivana. Enkä nyt sano, että tämä olisi jonkun vika erityisesti, tämä on ihan kaikkien pelaajien vastuulla että ollaan tässä tilanteessa.

Eli jos jotain pitää muuttaa, se on kampanjan asetelma: millaista peliä me ollaan pelaamassa? Tästä meidän täytyy olla samalla sivulla paremmin kuin mitä ollaan nyt oltu. Ollaan vain lähdetty tekemään ja tutkimaan viidakkoa aarteiden toivossa mutta ajatus siitä mitä tämä sisältää on ollut pelaajien välillä erilainen, mikä vaikeuttaa yhteen pelaamista.

Rosgakori kirjoitti:Vaikka Golarion on sinänsä hyvin tietyllä tapaa klassinen fantasiamaailma trouppeinensa ja toimintatapoinensa, tuntuu että tässä kampanjassa Golarion (tai Sargava) on paljon mustavalkoisempi. Olet joko oikeassa tai väärässä, olet joko hyvä tai paha. Natiivit hyviä, siirtomaalaiset saatana. Walkenan alaiset pahoja, valtio myöskin. Saatan olla ainoa joka on huomannut tai ajattelee näin

Voi olla. Eniten tähän vaikuttaa totta kai pelinjohtaja ja se miten hän näkee fiktionsa ja sen toimintatavat. Aten, mun, Ismon ja Mikon lähestymiskulma pelinjohtajana on kaikki erilaisia keskenään mutta taas, kaikki on yhtä oikeita. Täytyy vain tietää missä raja kulkee, että niiden sisällä voidaan pysyä ja voi pelata niin ettei koe kokevansa koko ajan juoksevan päin seinää. Tässäkin auttaa se, että käydään läpi mitä PJ haluaa tai ei halua nähdä ja miten hän näkee maailman jossa tarina tapahtuu. Hyvä on tietty myös muistaa, että loppujen lopuksi PJ päättää miten maailma ja sen säännöt toimii, PJ:llä on aina viimeinen sana pelin sisäiseen fiktioon ja pelin sääntöihin (sääntö nolla).

Rosgakori kirjoitti:Valinnat jotka olisivat olleet lähempänä omaani olivat suorassa ristiriidassa yhden tai useamman toverin kanssa // "Hahmon" pelaaminen ei saisi häiritä muiden pelaajien pelirauhaa ja pelifiilistä ja olen samaa mieltä.

Toisaalta, kaikille pitäisi antaa mahdollisuus pelata hahmoaan niin, että se ei ole vain jatkuvaa kompromissien tekoa. Pitäisi olla tieto siitä millaisesta pelistä on kyse, että voi pelata hahmoaan niin, että se toimii omasta ja toisten mielestä asiallisesti suhteessa pelin fiktioon. Arhys on laittanut Dorianille vastaan lähinnä siksi, että pelaajana olen halunnut tarinankerronnan välineitä välillä myös muille hahmoille kuin Dorianille. Tämä on näin jälkikäteen katsottuna ollut väärä tapa toimia, pahoittelut siitä.

Jos jotenkin tiivistän kahden pelaajatoverini viestiä ja heidän esiin nostamia ongelmakohtia niin näen nämä kaksi:
Juhani A kirjoitti:Yksi yhdistävä tekijä meidän keskenjääneistä hankkeista ja oikeastaan kaikesta tän porukan ropetoiminnasta erottuu mun silmään selvästi, nimenomaan ropeiltoja hajottava asia. Se on pitkään ollut Aten kiukuttelu..

En tätä väittämää en pysty allekirjoittamaan itse oikeastaan mitenkään mutta Juhani nostaa sen esille. Toisaalta Atte antaa hyvän vastauksen siihen, miksi on voinut olla ikävää pelata/on ollut "kiukuttelua":
Rosgakori kirjoitti:Kun hahmosi on koko ajan vastakkain lähes kaiken kanssa ja muut hahmot ovat koko ajan vastustamassa, kyseenalaistamassa tai kritisoimassa sitä mitä teet, katoaa ilo pelaamisesta.

Tämähän oli nähtävillä jo Vanhurskaiden Raivossa, mielestäni. Toisaalta, ilon puuttuminen pelaamisesta kuulostaa kauhean tutulta. Hmm..
Juhani A kirjoitti:Hauskaparametri on näyttänyt persettä otteeseen jos toiseenkin, sitä ei voi kieltää.//Omasta positiivisuudesta.. se vähä mitä luonnostaan on annettavana karisee takuuvarmasti tiehensä käänteisnautinnollisen pelin seurauksena.


En halua lähteä ylitulkitsemaan mutta kirjoitettujen viestien perusteella näyttäisi tältä: Juhanin peli-iloa syö muiden pelaajien olotila pöydän ääressä, Aten peli-iloa taas se, ettei voi pelata sellaista hahmoa kuin toivoisi voivansa pelata, mikä näyttäytyy ulos taas turhautumisena, joka syö taas Juhanin peli-iloa. Karkea yleistys mutta olkoon.
In War, Victory.
In Peace, Vigilance.
In Death, Sacrifice.

If the only thing that is good about the game is its license, it's a bad game.
Avatar
Blue_Hill
Hand of the King
 
Viestit: 1031
Liittynyt: 26 Elo 2011, 23:52
Paikkakunta: Kangasala

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Rosgakori » 24 Elo 2016, 00:37

Blue_Hill kirjoitti:En halua lähteä ylitulkitsemaan mutta kirjoitettujen viestien perusteella näyttäisi tältä: Juhanin peli-iloa syö muiden pelaajien olotila pöydän ääressä, Aten peli-iloa taas se, ettei voi pelata sellaista hahmoa kuin toivoisi voivansa pelata, mikä näyttäytyy ulos taas turhautumisena, joka syö taas Juhanin peli-iloa. Karkea yleistys mutta olkoon.


Ja se että suunnitelemani hahmo paljastui hyvin erilaiseksi kun luulin. Painotan, kyse ei ole kokonaan siitä että "wää wää miksi en saa pelata rauhassa" vaan että "I have created a monster", kärjistetysti.
Kuva
Avatar
Rosgakori
Atte the Gathering
 
Viestit: 557
Liittynyt: 27 Elo 2011, 01:32
Paikkakunta: Suomen Turku

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Miksalvarez » 24 Elo 2016, 11:41

Jatketaan aiheesta tänään kasvotusten, luin kaikki viestit Bluen avaamaan keskusteluun liittyen ja yritän saada PJ:n asemassa homman jiiriin illalla.

Tahdon kuitenkin korostaa tässä, että mulle tärkein asia tässä koko harrastuksessa on se, että koko pöydällä on mukavaa pelikerralla (avauksessa paskapuheineen, pelissä ja lopetuksessa) ja vielä mielellään siinä määrin että sen jälkeenkin seuraavaa kertaa odotetaan oikeasti hyvällä mielin ja korkealla motivaatiolla. Tässä kuitenkin pelataan sillä porukalla mistä ne kaikista (vaikka muistojen kultaamatkin) parhaat pelimuistot ainakin omalla kohdalla ovat. Ei se kemia niiltä ajoilta ole voinut kokonaan hävitä vaikka lisää ollaankin opittu ja ihmisinä kasvettu.
Kokemattomuus PJ:nä näkyy ja en ole tätä tasoa onnistunut pitämään. Tärkein sääntö on jäänyt toteutumatta. Ja se edellä tätä tilannetta onkin lähdettävä ratkomaan, vaati se sitten pelin osalta mitä ratkaisuja tahansa. Pyydänkin sen suhteen avointa mieltä ja tiedän että meidän ropekokemuksella löytyy mukautumiskykyä, jos nyt tilanne vaatii että pelin fiktiossa/tarinassa/muussa mekaanisessa homma hieman kyykkää tai tapahtuu jotain epäloogista ja/tai tai mennään ajassa johonkin suuntaan muuttamaan asioita järkevämmäksi.

Miettikää jos ehditte iltaan mennessä onko joitain tällaisia asioita mitkä voisivat mielestänne edesauttaa tilannetta.
"Et sinä tule, viimein sen hyväksyn
mut kuinka yksin yöstäni selviydyn?
Et sinä tule, olkoon se päätös sun
on silti rikki, maailma tänään mun,,,"
san. Upi L.
säv. Pablo de R.
Avatar
Miksalvarez
Setlementti I
 
Viestit: 455
Liittynyt: 27 Elo 2011, 15:55
Paikkakunta: Tanpere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Miksalvarez » 28 Elo 2016, 14:00

2. kirja lähenee loppuaan! Hieman yleiskatsausta liittyen nimenomaan siihen ja sitten viime pelikertaan.
Aikaa on kokonaisuudessaan kulunut ehkä enemmän kuin olisi saattanut etukäteen ajatella. Sosiaalisen hiekkalaatikon leikkimahdollisuudet tulivat kosolti laajemmiksi kuin etukäteen osasin ennustaa, osaksi faktioihin liittyvän jutun suhteen, osaksi muista syistä. Joskus Juhanin kanssa totesimmekin yksituumin, että "oma puuhastelu" on ropepöydässämme lisääntynyt huomattavasti jos verrataan wanhoihin kultaisiin aikoihin. Tämä ei ole mielestäni mitenkään huono asia, mutta sellainen mihin kannattaa kiinnittää huomiota etenkin jos "etenemisen hitaus" alkaa joskus mietityttää/turhauttaa. Huonoja pelikertoja kas kun ei mielestäni meillä ole ollut, joka kerralla tapahtuu siistejä asioita eli siltä osin joka kerran tavoitteeseen päästään. Toivottavasti tykkäsitte kaiken kaikkiaan matkasta Tazioniin, vaan jos ette kertokaa sekin! Omia suosikkikohtauksia matkalta olivat omalla kohdallani mystinen suolakaivos kummallisene lasikehräneen, AivonsyöjäkarhuChemositit ja Henkitanssijat, vaikka paljon muutakin mahtui mukaan. Noissa mielestäni tavoitettiin kuitenkin siistiä ja vaarallista tutkimusmatkan eksoottista tunnelmaa ja jonkinlaista mystiikkaakin.

Kirjaan mahtui myös ensimmäinen hahmokuolema ja sitä seuranneet (ja edeltäneet) tapahtumat jotka johtivat uuden hahmon, Roskvan, sisääntuloon. Ainakin eilisen pelikerran perusteella uskallan väittää että tämä on kaikkiaan hyvä ratkaisu joka oikaisee pelistä muutamia mutkia, ja lisälihas mättöpuoleen ei ikinä ole pahitteeksi ;)
Tazion itsessään on suhteellisen pieni ja osittain jopa autiohko raunioalue jonka aikalailla saitte kartoitettua kuten oli tarkoitus. Vielä yksi kortti on katsomatta, onko Ziggurat nimenomaan alueen päänäyttämö (vai kenties maanalaiset tunnelit ;))?
Eilisessä tykkäsin jämerästä etenemisestä, joka ei kuitenkaan ollut hoputettua. Saatiin tuotua Roskva hyvin sisään ja Dorianin siirtyminen taustajoukkoihin onnistui mielestäni sopivalla määrällä draamaa. Pelaajilta hyvää kommunikaatiota ja roolipelausta myös tähän liittyen (Arhys haluaa jättää tehtävän kesken jne.) ja tunnelma saatiin pidettyä hienosti ja tarkoitus säilytettyä. Taistelussa perinteinen kuoleman lähellä tanssi jatkuu kun lähdetään puolilla hipareilla humppaamaan Bossea vastaan :D Tyylikästä raivomättöä puolin ja toisin. Siitäkin selvisitte ilman suurempia hätiä, ja Käärmettä palvovat apinamiehet ovat vähentyneet lukumäärässään. Kohti seuraavaa pelikertaa, josta etsimme vastauksia kysymyksiin, vaaraa ja kenties Valon Pilarit.
"Et sinä tule, viimein sen hyväksyn
mut kuinka yksin yöstäni selviydyn?
Et sinä tule, olkoon se päätös sun
on silti rikki, maailma tänään mun,,,"
san. Upi L.
säv. Pablo de R.
Avatar
Miksalvarez
Setlementti I
 
Viestit: 455
Liittynyt: 27 Elo 2011, 15:55
Paikkakunta: Tanpere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Waldo » 29 Elo 2016, 15:56

Hyvää kynää. Eväitä oli paljon, ne oli hyviä, Atte toi hahmonsa tyylikkäästi sisään (keep it up Clarence) ja edettiin härkäsen voimalla. Kujasin aika kovasti läpi tulen ja liekkien, oli muutama ropehetki joissa olis ollut potentiaalia antaa ajatusta omistaan mutta ne ny valui sormien välistä. Ensi kerralla paremmin? Nyt oli joka tapauksessa yhteistä puuhastelua joka oli sangen mukavaa.

Taso tasolta hahmon olemus selkiytyy paremmin itellekin, "pikku" hakua mutta matkalla eteenpäin. Tähän kun saadaan say 5 tasoa lisää niin viimeistään on odotukset omasta suoriutumisesta luokkaa törssis törö. *Clap Clap* Tämän strabulaissävytteisen välipalatortun tarjosi meille iltapäiväkahve, Oghren ja snowballaava univelka. Lepo.
"Couldn't swing a dead cat round here without hitting a giant spider... Maker!" - Old Barlin
Avatar
Waldo
Setlementti II
 
Viestit: 171
Liittynyt: 27 Elo 2011, 23:01
Paikkakunta: Raumandello

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Blue_Hill » 30 Elo 2016, 00:50

Kiitos jämäkästä pelikerrasta. Selvästi huomasi, että keskiviikkoisen juttutuokion pääpointit oli kaikilla mielessä ja peliä myös haluttiin kuljettaa eteenpäin ihan uudella tavalla kuin mitä aikaisemmin. Tämä siis varsinkin pelaajien puolelta (vähemmän "mähkimistä" kuin aikaisemmin) kuin myös pelinjohtajan puolelta (eteneminen oli nopeaa ja tilanteet kehittyivät). Hyvä esimerkki jälkimmäisestä oli se tunneli: astuimme sinne ja pian olimme siellä missä tapahtuu, matkalla ei kyselty jatkatteko matkaa 100 jalan, 200 jalan jälkeen vaan luettiin hyvin pelaajaa, joka sai idean kartasta ja näytettiin mihin tämä idea vie. Oikein hyvä. Ehkä itsekin löysin uuden vaihteen pelaajana kun Dorian oli sivussa, ehkä oma roolini pelaajana on enemmän peliä eteenpäin vievä kuin mitä Arhys aikaisemmin on antanut mahdollisuuksia.

Juhani kirjoitti:Kujasin aika kovasti läpi tulen ja liekkien, oli muutama ropehetki joissa olis ollut potentiaalia antaa ajatusta omistaan mutta ne ny valui sormien välistä. Ensi kerralla paremmin?

Itse en huomannut pahaa kujailua tai tiedä mistä hetkistä kirjoitat. Ensi kerralla ollaan skarppeina mutta mielestäni oli hyvä pelikerta Ametrinen osalta. ^^

Roskvalla oli aika rankka ensimmäinen päivä mutta mukavan oloinen hahmo kaikin puolin. Atesta näki, että oli hauskaa pelata tätä hahmoa. Esittely hoidettiin hienosti, kuten livenä jo kehuin.

Jotain huomioita ja toiveita: taisteluissa kaipaisin edelleen enemmän kuvailua ja tunnetta. Tää on sellanen mihin palaan aina ja en sano, etteikö tätä puuttuisi mutta kaipaan aina enemmän ja enemmän. Atte näytti hienosti mallia ketjukuulailun kanssa, ehkä vähän saman kaltaista kaipaisin esimerkiksi vihollisilta. Miltä hyökkäys näyttää, miltä apinamiesten raivokas hyökkäys tuntuu ja näkyy päälle päin (äänet tuli tosin hienosti selville pelikerralla, hyvää työtä!). Ametrinen tyyli on varmasti myös erikoisen näköinen ja siksi kuvailun arvoinen. :) Myös noihin tilojen ja paikkojen kuvailuihin kaipaisin Mikolta ehkä enemmän terävyyttä. Itse PJ:nä lähden usein tilan koosta liikkeelle (pieni, keskikokoinen, suuri, valtava jne.) ja sitten kuvaillaan se mihin katse kiinnittyisi luonnollisesta ensimmäisenä, ehkä myös käyttötarkoitus jos se on ilmiselvä. Onko sotkuista, siistiä. Myös kaikkien aistien käyttäminen tuo heti lisää fiilistä: värit, tuoksut, äänet, kuuma/kylmä, ummehtunut, raikas jne. Tälläset pari rakentavaa sanaa.

Kiitokset vaan, oli hauskaa. Seuraavaksi zigguratin ja pohjoisen tien kimppuun, ei unohdeta että sinne se Yarsoth oli matkalla! ;)

Miksalvarez kirjoitti:Joskus Juhanin kanssa totesimmekin yksituumin, että "oma puuhastelu" on ropepöydässämme lisääntynyt huomattavasti jos verrataan wanhoihin kultaisiin aikoihin. Tämä ei ole mielestäni mitenkään huono asia, mutta sellainen mihin kannattaa kiinnittää huomiota etenkin jos "etenemisen hitaus" alkaa joskus mietityttää/turhauttaa.

Tämä tulee paljolti siihen, että uskoisin meidän pelaajamateriaalin olevan valmis pelaamaan paljon avoimenpaa peliä, jossa tuo "oma puuhastelu" on nimenomaan keskiössä valmiiksi kirjoitetun tarinan sijasta. Tämä liittyy taas vahvasti niihin odotuksiin ja oletuksiin joita pelistä/kampanjasta on. Roolipeleissä tärkeää on "vapaus tehdä mitä haluaa" mutta AP:ssa tämä usein voi tarkoittaa sitä, että juonen seuraaminen kärsii siitä kun oma tekeminen on hauskempaa kuin juoni. Vanhoina aikoina peli oli enemmän PJ vetoista, PJ sanoi että jotain tapahtuu ja pelaajat seurasivat sitä ja jossain kirjojen välissä vähän puuhattiin omaa. Nyt ehkä pelaajille annetaan enemmän tilaa puuhata (koska aiemmin mainittu vapaus) ja tähän tilaan syntyy tuota omaa puuhastelua herkemmin.

Tämän lisääntyneen "oman puuhastelun" vuoksi haluaisin tämänkin kampanjan pelaajien ja PJ:n kanssa päästä pelaamaan jotain ei-valmiiksi kirjoitettua settiä. Muissa peleissä se on tuottanut hienoja hetkiä ja ratkaisuja.
In War, Victory.
In Peace, Vigilance.
In Death, Sacrifice.

If the only thing that is good about the game is its license, it's a bad game.
Avatar
Blue_Hill
Hand of the King
 
Viestit: 1031
Liittynyt: 26 Elo 2011, 23:52
Paikkakunta: Kangasala

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Rosgakori » 02 Syys 2016, 12:51

Eka päivä töissä meni aikalailla yhtä hyvin kun saattoi odottaa. Tervaa, tulta ja turpaan. Mutta onneksi oli hauskaa! Pelikerta oli loistava. Hommat liikkui eteenpäin mukavasti, charau-kat on hauskoja vihollisia joita saatiin hakata aikamoiset låjät. Temppeli oli hauska lokaatio tervahautoineen päivineen. Ja saatiin olla luovia ongelmanratkaisussamme. Vesielementaali too op plese nerf.

Roskvasta sai otteen aikalailla heti, vähän tuollainen hitaan puoleinen ja pragmaattinen kaveri. Vähän pitää vielä löytää touchia tiettyihin tilanteisiin ja reaktioihin mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa.

Josko sitten saatais tämä kirja loppuun :P
Kuva
Avatar
Rosgakori
Atte the Gathering
 
Viestit: 557
Liittynyt: 27 Elo 2011, 01:32
Paikkakunta: Suomen Turku

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Blue_Hill » 05 Syys 2016, 00:59

Oikein eeppinen Tazionin päätyskerta. Zigguratti oli sopivan haastava taisteluiltaan; jos edellisellä kertaa tuli paljon pientä apinaa päälle niin nyt meno oli ihan toisenlaista ja uudessa ympäristössä. Tästä tykkäsin kovasti. Taistelut myös eteni hyvällä tempolla ja vaikka ensimmäisessä makasin aika kauan lattiassa, ei seuraaminen ollut tylsää. Verkko-loitsukaan ei hidastanut peliä ihan mateluksi vaan tempo pysyi hienosti. Kokonaisuutena sellainen perushyvä kirjan päätös ja ymmärrän Mikkoa hyvin sen suhteen, että kirja on vähän hajanaisen/irtonaisen oloinen kun ensin matkataan kauhea matka perille mutta loppuhuipennus ei niinkään liity perille pääsemiseen vaan tutkimukseen. Joskus tulevaisuudessa voisi harkita, että tämän flippaisi jotenkin toisin päin: ehkä jokin isompi haaste/taistelu ennen Tazionin tutkimista ikään kuin tähän asti kuljetun matkan "finaalina" ja Tazion onkin jo ikään kuin osa seuraavaa kirjaa. Ajatuksena vain, mielestäni toimi näinkin mutta jos haluaa pitää kirjan teemasta enemmän kiinni.

Arvoitukset oli hyviä. Tykkään niistä aina pelaajana vaikken usein pelaa hahmoa joka osaisi niitä oikeasti ratkoa. Mielestäni tässä onkin hyvä erotella pelaajaa ja hahmoa toisistaan, ettei tarvitse itseään tiputtaa hyvistä jutuista pois vain koska "ei mun hahmo". Sopivan haastavia arvoituksia, jotka hienosti taas toi uusia teemoja ja mielikuvia esille historiasta. Erityisesti se symboli-huone oli mainio: kauhea määrä infoa mistä piti löytää oikeat vaihtoehdot. Pikkupatsaat ja jalokivet oli myös mainio mutta pidin tästä jälkimmäisestä enemmän. Kovasti odotan mitä kaikkea infoa tiennäyttäjät paikasta saakaan revittyä irti: naisen nimi kiinnostaisi ja jos jotain vinkkejä löytyy Dorianin tilaan niin nekin tietty (ainakin hahmoa).

Hahmot tuntuivat pelikerralla vahvasti tiimiltä, mistä totta kai tykkäsin kovasti. Arhyksen olin taas tapattaa kahdesti pelikerralla, tällä kertaa en edes tehnyt mitään kovin tyhmää (kuten kävellyt 5 hiparin kanssa, tarjoten viholliselle AoO:n). Saa nähdä miten samoojalle vielä käy..

Sotatribuuni on täällä, lähdetäänkö sotimaan? ;)
In War, Victory.
In Peace, Vigilance.
In Death, Sacrifice.

If the only thing that is good about the game is its license, it's a bad game.
Avatar
Blue_Hill
Hand of the King
 
Viestit: 1031
Liittynyt: 26 Elo 2011, 23:52
Paikkakunta: Kangasala

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Rosgakori » 08 Syys 2016, 16:47

Blue_Hill kirjoitti:
Sotatribuuni on täällä, lähdetäänkö sotimaan? ;)


And I quote:
Yes. Wes we will.

Krhm.

Oli oikein mainio pelikerta. Huomasin myös että Maisteri GM panosti huomattavasti enemmän taistelukuvailuun mikä teki koko hommasta kivan elokuvallista. Roskvaakin oltiin viedä kuin litran mittaa pariin ootteeseen, iso osa parannustaioista kului omaan nahkaan. Käärmemutantit oli hienoja vihollisia, vähän variaatiota ja varjopuolta niiden ylimielisyyteen. Ja arvoitukset on aina kivoja. Lopussa meni homma mukavan Indiana Jonesiksi suuren arvoituksen kanssa ja hienojen efektien saattelemana. Oikein mainiota kamaa ja mukava payoff koko hommalle. Ich like.
Kuva
Avatar
Rosgakori
Atte the Gathering
 
Viestit: 557
Liittynyt: 27 Elo 2011, 01:32
Paikkakunta: Suomen Turku

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Miksalvarez » 09 Syys 2016, 10:37

Mukavan mehukasta kuulla jos Tazion muutoksineen maistui herroille!
Perinteinen front door assault toimintatapana on aina yhtä sankarillinen ja siinä laitettiin turpaan talossa ja puutarhassa. Itse tuo Ziggurat on jännä paikka koko astrofysiikallisine olemuksineen. Patsaat&Puzzle oli lisättyä settiä, ja tykkäsin siitä kuinka ensin laitettiin eeppiset taistelut pystyyn ja sitten hieman hiljennyttiin älyn nystyröiden äärelle. Samanlaista tarvitsee tehdä jatkossakin, teidän päättelykyky on kyllä priimaa!
Rosgakori kirjoitti:Huomasin myös että Maisteri GM panosti huomattavasti enemmän taistelukuvailuun mikä teki koko hommasta kivan elokuvallista.

Heh, yritän ottaa palautteesta opiksi, toivottavasti tämä tarttuu mukaan jatkokerroillakin! Toisaalta, mukava myös kuvailla noita Hulk-Liskoja jotka rouhivat lähes voima 30 menemään :D

Dominate Monster, Will savet ja unohtuneet torstai bonukset. Enempää ei ehkä tarvitse sanoa, mielestäni oikein siisti kohtaus sinänsä mutta toivottavasti Juhanilla ei ollut tylsää asian vuoksi. Onneksi tuli särjettyä se nodachi..

Dikkaan myös nykyisestä ryhmädynamiitista kovasti, hyvää tiimipeliä ja kaverin auttamista.

Eli Sotatribuunia vastaan sotaan, vaikuttaa hyvältä ;) Odotan innolla mihin pääsemme ensi kerralla, sillä Saventh-Yhi odottaa!
"Et sinä tule, viimein sen hyväksyn
mut kuinka yksin yöstäni selviydyn?
Et sinä tule, olkoon se päätös sun
on silti rikki, maailma tänään mun,,,"
san. Upi L.
säv. Pablo de R.
Avatar
Miksalvarez
Setlementti I
 
Viestit: 455
Liittynyt: 27 Elo 2011, 15:55
Paikkakunta: Tanpere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Rosgakori » 25 Syys 2016, 13:32

Ooohhh yiiis Saventh-Yhi

Erittäin hieno alku uuden paikan tutkimiselle! Saventh-Yhissä on tunnelmaa vaikka millä mitalla ja hienoja paikka aukesi koko ajan eteen kun katseli hieman pidemmälle. Apinaskene oli todella hyvä ja gladiaattoritappelu oli mahtava ja jännittävä spektaakkeli, ja siinä oli semmonen fiilis että olisi voinut käydä huonostikkin. Pidin paljon. Pidän Roskvan työn raakuudestan. "Ei ihme että se edellinen kaveri halvaantui..."

Hatunnosto hyvästä juonenpätkien pudottelusta ja pienistä teasereista sisällön suhteen. Savunoro sielä, humanoidin hahmo täällä- nämä ovat oivia pieniä maistiaisia kaikesta mitä paikassa on. Ehkä itse kaipaisin vähän lisää ehkä faunan ja flooran kuvailua: molemmat tuppaavat viidakoissa olemaan hyvin monimuotoisia, värikkäitä ja mahdollisesti aggressiivisia, olisi hauska nähdä näitä lisää.

SItten asiasta kukkaruukkuun:

Ainoa asia mistä pelikerralka jäi huono maku suuhun oli nopa ja naurettava Detect Magic-banni. Tiedän että et pidä taikuudesta ja PF-taikuuden minutia on vähän hukassa, mutta se ei pitäisi olla tarpeeksi syytä siihen että yksinkertainen cantrip jonkä käytössä on paljon rajoituksia rajoitetaan pois käytöstä kokonaan. Toki ilkeä paha munchkin voi käyttää voimiaan pahaan ja väärinkäyttää loitsuja, mutta jotenkin luotan että me pystytään pitämään itsemme aisoissa. Jos Detect Magicin poistaa, miten taikuutta havaitaan? Jos pelkkä Spellcraft riittää, se vie kaiken idean pois taikojien tarpeellisuudesta arkaanisten salaisuuksien tutkijoina mikä köyhentää maailmaa. He tuntevat taikuuden värit, sen kahdeksan suuntausta ja koulukunnat ja tunnistavat ne koska jopa taikuuden maailmassa on sellainen asia kuin rakenne.

Yksinkertaiset guidelinet tällaisiin tilanteisiin:

- Jos et tiedä mikä taikuuden aura siinä on, sano ettei sellaista a) voi havaita kunnolla tai b) se ei ole tarkkaa. Varsinkin kun kyseessä on taikuutta Azlantin/Thassilonian ajalta. Tuolloinen taikuus ei ollut samanlaista kuin nykyinen taikuus eikä sen tarvitse seurata samanlaisia standardeja. Teimme tätä viime pelikerralla mutta uskontojen kanssa.

- Antin mainitsema: Et saa selvää sillä se on liian vahva, heitä Fort save koska all the colors. Varsinkin jos on kyseessä tämänkaltaiset artefaktit muinaisilta ajoilta.

- Ja jos vieläkin tuntuu että Detect Magicia käytetään väärin, yksinkertainen muutos: Sinun täytyy koskettaa kohdetta. Näin ei Detect Magicia voi käyttää huoneiden skannailuun tai näkymättömien taikuuden lähteiden löytämiseen ellei GM anna erikseen siihen mahdollisuutta. Taiankäyttäjä voi yhä hyötyä Detect Magicista tutkiessaan taikaesineitä kosketusetäisyydeltä, löytäen sen salaisuudet koskettaessaan sitä.

Eikä ne taikuuden koulut ole kovin monimutkaisia oppia. Tutkiva taikuus= divinaatio, suojaava taikuus= abjuraatio, kutsuva ja korjaava taikuus= konjuraatio, voimaa käyttävä ja luova taikuus= evokaatio, mieliin vaikuttava taikuus= lumoustaikuus, aisteja hämäävä taikuus= illuusio, olemassa olevaa muokkaava ja luova taikuus= transmutaatio ja elämää ja kuolemaa kontrolloiva taikuus= nekromantia.
Kuva
Avatar
Rosgakori
Atte the Gathering
 
Viestit: 557
Liittynyt: 27 Elo 2011, 01:32
Paikkakunta: Suomen Turku

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Miksalvarez » 25 Syys 2016, 15:32

Helou helou!
Avataan peli vastineella tuohon Detect Magic - gateen. Paljon vähemmän relevanttia puhetta, oleellinen löytyy summauksesta alta Taustasta sen verran, että ei taikuus itsessään PF-maailmassa ole ongelma / se etten pitäisi siitä, mutta tosiaan sen suhteen kokemattomuus ja puhdas tiedon puute on se mikä hommaa rajoittaa. Dispel Magic itsessään on yksi inhokkejani kuten ilmi on saattanut käydä (ja alun alkaenkin aloitusistunnossa linjattiin, että sen käyttö toimii vain koskettaessa, ei "skannaamalla"). Itse tein tilanteesta pahemman mähkeen ja turhaitumisen kun olisi tarvinnut (vilpittömät pahoittelut siitä), mutta siihen on olemassa syynsä. Kun kyseessä on "helppo" tilanne, loitsuefekti tai muu joka on selvästi kirjattu niin auran sanominen on tottakai helppoa, senkun lukee kirjasta loitsun kohdalta mikä se on. Vaan tällaiset tilanteet jossa efektejä on useampia, eikä niihin ole selkeää loitsua, niin määrittäminen käykin huomattavasti hankalammaksi. En haluaisi käyttää GM-bs tyylillä "et pysty havaitsemaan" mutta en toisaalta halua antaa väärääkään tietoa siltä osin että nimeän auran, pelaaja tekee siitä omat johtopäätöksensä ja jossain kohtaa kun esineestä/asiasta paljastuu uusi puoli, se yllättää koska ei sovi aiemmin esitettyyn auraan. Mun mielestä siinäkin pannaan pelaajaa halvalla. Toisaalta, te selvititte esimerkiksi juuri paljon seipäiden taustoja, tiedätte mihin hallinnon aihepiiriin ne liittyy ja minkälaista toimintaa ne ovat hyödyttäneet. Sitten Detect-Magicilla / muulla saat tietää että siinä on vielä taikaa (duh). Mitä muuta siinä kohtaa enää tarvitaan? Onko enää merkitystä että mikä aura siinä on, jos mitään, voi olla että enemmän loitsijaa pelaava voi olla sitä mieltä että kyllä, mutta taas meikäläisen maailmassa Detect Magic kirjoitetussa muodossaan ei ole vaatimus minkään mysteerin selvittämiselle. Eli homma ei ratkea auroihin.
Mun mielestä Spellcraft taitona riittää taikuuden tutkimiseen, koska taidon osaamiseen ei ole vaatimus että pitäisi osata loitsia. Detect Magicin poistaminen ei mun mielestäni korreloi mitenkään taikuuden tarvitsemiseen, ja jotenkin on kummallista että arkaanisten salaisuuksien tutkijan vaatimus olisi loitsujen osaaminen. Haltioilla esimerkiksi on rodullinen luonnollinen ominaisuus taikuuden kanssa toimimiseen. Mutta jos et osaa loitsia = tämä yhteys on turha? Loitsijat saavat kuitenkin hyötyä salaisuuksien löytämiseen/määrittämiseen, esimerkkinä vaikkapa matalan tason loitsu Identify. Mä olenkin mielessäni ja Juhanin kanssa pyöritellyt taikaesineiden tunnistussysteemiä joka ei pohjaisi loitsuihin, vaan Spellcraftin ja Appraisen yhdistelmään, noin niinkun taiattomalta puolelta, joka ei tietenkään syrjäyttäisi taikojen osuutta vaan tulisi pikemminkin sen rinnalle. Sen mekaniikasta kenties tuonnenpana.

Huh, tulipa maratonviesti (ja edit kerrat lisääntyy). Summataan jotain konkreettista siitä,Detect Magicin olemuksesta ja miten se tässä kampanjassa jatkossa toimii (hyviä ajatuksia kummaltakin veli Timoselta tähän liittyen):
- Sillä havaitaan onko taikuutta koskemassasi asiassa vai ei, aura näyttäytyy tässä loitsijalle havaittavassa muodossaan. On mahdollista myös, että mä passaan pallon takaisin ja kysyn minkä auran hahmo näkee, olettaen että taustatietoa on olemassa kyseisestä asiasta.

- Onnistuneella pyydetyllä Skill Checkillä (Spellcraft, Arcanus, joku muu knowledge jne.) saat tietoa siitä mitä tämä taikuus asiassa tekee.
Nuija pöytään tältä osalta.

Palaan Saventh-Yhiin kun kuulen vähän lisää ajatuksia muiden kokemuksien suhteen, mutta lyhyesti sanottuna olin todella tyytyväinen siihen henkeen mikä tavoitettiin ja odotan jatkoa kovasti ^^
Viimeksi muokannut Miksalvarez päivämäärä 25 Syys 2016, 16:12, muokattu yhteensä 4 kertaa
"Et sinä tule, viimein sen hyväksyn
mut kuinka yksin yöstäni selviydyn?
Et sinä tule, olkoon se päätös sun
on silti rikki, maailma tänään mun,,,"
san. Upi L.
säv. Pablo de R.
Avatar
Miksalvarez
Setlementti I
 
Viestit: 455
Liittynyt: 27 Elo 2011, 15:55
Paikkakunta: Tanpere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Blue_Hill » 25 Syys 2016, 15:36

Hyvät pari pelikertaa! Tazionin jättäminen taakse sujui hienosti ja tribuunin joukot oli juurin niin isot kuin pelättiin, ettei niihin uskaltanut koskea niin yhtään. Tää palkkasoturijoukko on siisti, vaikka luultavasti tappeluksi meneekin niiden kanssa. Palavien vankkurien luona käyty keskustelu oli supersiisti, paljon parempi kuin tämä varoitus/yhteistyötarjous keskustelu, joka tarvittiin tosin enemmän näitten palkkasoturien (Musta Aurinko?) esittelyyn kuin mihinkään muuhun. Kunnon Diablo/Dark Souls-vibat, tykkäsin. Saapuminen kaupunkiin meni kans mainiosti, Geralthan se siellä. Katsotaan miten aaveen käy, luultavasti heikosti. :P

Kaupungin tutkiminen oli kivaa ja mukavasti oli myös toimintaa, ettei ihan vaan tyhjiä saleja ihmetelty. Paljon tilaa oivalluksille ja sen sellaiselle pohdinnalle. Yllättäen tykkäsin, vaikka Arhys ei voikaan kaikeka tajuta mitä pelaajaa, johtuen paljolti pohjatietojen määrästä. Pelaajalla aivan sairaan kivaa. Apinasakki meni ihan mukavasti ja kivasti mutta mun osalta homma alkoi niiden pylväiden tutkimisesta ja kaupungin luoteen selvittämisestä etukäteen, sen sijaan että vaellettaisiin sattumalta jonnekin. Oikein hyvä. Kauppa-alueen tutkiminen oli muutenkin kivaa, ne varaston hiipijät oli hyviä ja lepakko aivan hervoton. *kättä lippaan*

Seipäiden käyttötapojen ja olemassa olon syyn selvittäminen tulee olemaan mielenkiintoista. Paratiisikaupunki sai heti synkemmän varjon ylleen.

Rosgakori kirjoitti:Detect magic ja taikuuden lajit

Olen Aten kanssa samoilla linjoilla pelaajana, tämä tuli jotenkin ihan puskista todella kummallisella hetkellä. Siksi koitin siirtää keskustelun pelikerran jälkeiseen aikaan mutta jäi sitten puhumatta siinä kaiken muun siistin lomassa. Itse en näe loitsussa mitään ongelmaa, kuhan pelaajat tietää, ettei se ole kaikkivoipa (vrt. identify on olemassa) ja se on hidas (kierros 1: alueella (60 jalkaa) on taikuutta, kierros 2: kuinka monta auraa, kierros 3: aurojen vahvuus ja mitä taikuutta, dc 15+loitsun taso tai 15+ ½ CL jos ei ole loitsu effecti). Enkä sano tätä sillä, että tuossa spellcraft-riittää olisi mitään isoa ongelmaa, se on toiminut hienosti. Ehkä enemmän siksi, että joskus tuosta on hyötyä ja tarinallista riemua kun voi suht nopeasti selvittää onko taikuutta läsnä tai käytetty lähiaikoina. Voitte uskoa miten hauska loitsu detect magic on Riimuahjossa, vaatii melkoista keskittymistä jotta voi käyttää ilman migreeniä eli loitsun käyttö kertoo tarinaa paikasta missä ollaan. Loitsun muuttaminen kosketusta vaativaksi on ihan hyvä ajatus jos Miksa pelkäät, että aletaan googlailla sillä näkymättömiä vihollisia (mitä tuskin tapahtuu koska Winston ja hajuaisti tekee saman mutta nopeammin ja tappavammin).

Myös pelaajien apua saa käyttää taikuuden aurojen kanssa: "mikä tällasessa vois olla?" "No tää tekis järkeä, jos jotain on ees löydettävissä".

Ei tehdä yhdestä cantripistä ongelmaa. Jos taas cantrippien määrää haluaa rajoittaa, niin meillä oli Riimuvaltiaissa sääntönä että valmisteltuja cantrippejä saa loitsia 4+loitsimisstatin bonus per päivä. Sillon detect magicin/create waterin käyttöä tulee rajoitettua kun niitä ei ole loputtomasti käytössä (ja vedesn loppuminen voi olla ongelma).
In War, Victory.
In Peace, Vigilance.
In Death, Sacrifice.

If the only thing that is good about the game is its license, it's a bad game.
Avatar
Blue_Hill
Hand of the King
 
Viestit: 1031
Liittynyt: 26 Elo 2011, 23:52
Paikkakunta: Kangasala

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Waldo » 26 Syys 2016, 01:02

Rosgakori kirjoitti:Ainoa asia mistä pelikerralka jäi huono maku suuhun oli nopa ja naurettava Detect Magic-banni. Tiedän että et pidä taikuudesta ja PF-taikuuden minutia on vähän hukassa, mutta se ei pitäisi olla tarpeeksi syytä siihen että yksinkertainen cantrip jonkä käytössä on paljon rajoituksia rajoitetaan pois käytöstä kokonaan. Toki ilkeä paha munchkin voi käyttää voimiaan pahaan ja väärinkäyttää loitsuja, mutta jotenkin luotan että me pystytään pitämään itsemme aisoissa. Jos Detect Magicin poistaa, miten taikuutta havaitaan? Jos pelkkä Spellcraft riittää, se vie kaiken idean pois taikojien tarpeellisuudesta arkaanisten salaisuuksien tutkijoina mikä köyhentää maailmaa. He tuntevat taikuuden värit, sen kahdeksan suuntausta ja koulukunnat ja tunnistavat ne koska jopa taikuuden maailmassa on sellainen asia kuin rakenne.

Mahtuu paljon myrkkyä muutamaan riviin. EIkä tää kappale oo pelkästään täynnä paskaa vaan siihen on pakko ollu sisällyttää varmuuden vuoks ansaitsematonta vittuilua. Kirjottaja toivottavasti itekin tajuaa kuinka tyhjän päällä on väite taikojien täydestä rampautumisesta arcanan tutkijoina yhen kantripin saadessa hammeria. Mitä naurettavuuteen tulee niin Atte sun jatkuva metatietoon perustuva pelityyli saa väkisinkin varpailleen erityisesti tällästen valmiiksi kyseenalasten asioiden kohalla ja samalla tyylillä ilman omien touhujen tiedostamista sä tekisit ittes naurunalaiseksi jossain muussa kun pitkäaikasessa kaveriporukassa (jossa metailu tekee muiden pelistä let downia). Tiedonharavointi- yms. kyvyt toimiikin normaalina osana Pathfinderia, ihan niinkun peli kaikkineen vois toimia kaiken tiedon (esimerkiksi hahmokohtanen informaatio, sekä subjektiivinen että interaktioista maailman kanssa syntyvä, poislukien salaisuudet, spoilerit ja tyyliseikat) ollen avointa jos kaikki tajuais metailun rajat. Nyt voi kuitenkin melko pitkällä silminnäkijän kokemuksella suositella olemaan luottamatta ittensä aisoissa pitämiseen jonka nimeen jo vannottiinkin.

Oon aeva hullaantunut Kultasesta kaupungista, hahmo on päässy saapumisen myötä elementtiinsä ja sneakkailtavaa riittää niin ettei tiiä mihin lähtis. Vai tietääkö 8-)
"Couldn't swing a dead cat round here without hitting a giant spider... Maker!" - Old Barlin
Avatar
Waldo
Setlementti II
 
Viestit: 171
Liittynyt: 27 Elo 2011, 23:01
Paikkakunta: Raumandello

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Rosgakori » 26 Syys 2016, 02:38

Miksalvarez kirjoitti: (ja alun alkaenkin aloitusistunnossa linjattiin, että sen käyttö toimii vain koskettaessa, ei "skannaamalla").

- Sillä havaitaan onko taikuutta koskemassasi asiassa vai ei, aura näyttäytyy tässä loitsijalle havaittavassa muodossaan. On mahdollista myös, että mä passaan pallon takaisin ja kysyn minkä auran hahmo näkee, olettaen että taustatietoa on olemassa kyseisestä asiasta.

- Onnistuneella pyydetyllä Skill Checkillä (Spellcraft, Arcanus, joku muu knowledge jne.) saat tietoa siitä mitä tämä taikuus asiassa tekee.
Nuija pöytään tältä osalta.


Näin varmaan sovittiinkin alun perin, ei ole vain jäänyt mieleen koska nyt vasta on PC jolla on kyky loitsia Detect Magic. Ja nämä ground rulet kuulostavat todella hyvältä tavalta jatkaa, ässä kiteytys. Ulkoistaminen 5/5, ja sitoutuu kivasti viime pelikerran lopun keskusteluihin kuvailusta.

En sinänsä vastuta ideaa taikaesineiden tunnistamisesta ilman detect magicia, ainakin tietynlaisten esineiden tunnistaminen varsinkin jos taikuuden teoriat (spellcraft, knowledge arcana tms) on hallussa. Mutta sitten on asioita kuten ambient taikuus, taikuus joka on iskostunut alueeseen tai erikoisiin objekteihin (rakennuksiin, monumentteihin, patsaisiin) eli esineisiin jota on vaikea käännellä ja kopeloida tarkasti (vrt miekat, kypärät, haarniskat, korut tms) tällöin varsinkin koen detect magicin käytön olevan olennaista nidien tutkimisessa. Yhä voi koskea tutkiessaan mutta kokoluokka tekee ns. mundaansita taikuduen tutkimisesta hankalaa. Tällä tavalla mundaanit tutkijat ja taika-alan harrastajat saavat tutkittua taika-esineitä ilman yhtä class-ominaisuutta, mutta detect magic ei myöskään menetä merkitystää loitsuna koska isommat projektit tarvitsevat sen ja esim velhot ja noidat pysyvät arkaanisten asioiden mestareina (koska elävät ja hengittävät taikuutta koko elämänsä).

Antti oli siinä oikeassa että vähän tyhmää hajoilla cantripista, mutta tämä sattuu olemaan cantrip josta pidän ja jonka käytössä on olemassa hauskoja persoonallisia elementtejä.
Kuva
Avatar
Rosgakori
Atte the Gathering
 
Viestit: 557
Liittynyt: 27 Elo 2011, 01:32
Paikkakunta: Suomen Turku

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Miksalvarez » 26 Syys 2016, 11:18

Tässä mennään taas ketjun tarkoituksen ulkopuolella, mutta palataanpa vielä "kriisipalaveriin" jossa mietittiin pelin syitä ja tavoitteita.
Päätavoite edelleenkin on pitää hauskaa, saada elämyksiä ja saada yksi kampanjamuotoinen tarina koettua ja omalta osaltaan kirjoitettua.
Tähän ei pystytä jos peliin tulee sitä rikkovia tekijöitä niin ylimäärin ettei sitä rakentavat seikat enää kompensoi kasassa pitämisessä. Yksi pahimpia rikkovia seikkoja on jo joskus mainittukin pahansuopuus, niin hahmojen välillä mutta myös ja nyt pelaajien (ja pelinjohtajan). Kaikesta ei tarvitse eikä voikaan olla samaa mieltä mutta näistä asioista meidän on kyettävä puhumaan rakentavasti, jos toisen pelaamisessa jokin hiertää tai meikäläisen johtamisessa harmittaa, peli seis ja ratkotaan asia välittömästi. Jos me aletaan täällä huudella henkilökohtaisuuksia niin mennään huonolla pohjalla, eikä pelin kasassa pitäminen ole mikään yksinkertainen asia, varsinkaan PJlle. Sillon mennään pohjalla jolloin tarvitsee miettiä pelataanko me oikealla porukalla, mutta kyseessä ollessa kaveriporukka niin ajatus on musta huolestuttava. Mua tää koko DM homma jyrsii kovasti, sen miettiminen pilasi käytännössä eilisen sunnuntain suurelta osin ja edelleenkin se oli meikäläisen moka että siihen pisteeseen mentiin kun mentiin. Mutta se on jo taakse jäänyttä, vaan tämä yllä esitetty ongelma ei taida olla. Nyt on löydettävä arvostus kanssapelaajaa kohtaan, pelata peliä toiselle niinkun puhuttiin. Tässä APssä on siistit hetket käsillä ja kaikki tuntuu tykkäävän, yritetään ottaa siitä kaikki irti, ja paiskata nyt kättä kanssapelaajien kanssa ja jättää erimielisyydet taakse.
"Et sinä tule, viimein sen hyväksyn
mut kuinka yksin yöstäni selviydyn?
Et sinä tule, olkoon se päätös sun
on silti rikki, maailma tänään mun,,,"
san. Upi L.
säv. Pablo de R.
Avatar
Miksalvarez
Setlementti I
 
Viestit: 455
Liittynyt: 27 Elo 2011, 15:55
Paikkakunta: Tanpere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Miksalvarez » 26 Syys 2016, 13:14

Seuraava asia johon toivon kommenttia yhtälailla kun edellä olevaan on metatieto/metapelaus.
Miten te näette metatiedon, sen merkityksen ja mikä on (jos on) hyvää/huonoa metaa.
Mun mielestäni metaa on rakentavaa ja negatiivista lajia. Rakentava meta näyttäytyy paitsi siinä että pelataan sääntöpohjaista peliä sääntöjen mukaan niin hetkinä jolloin pelaaja tuo hahmonsa kautta oman tietonsa osaksi peliä, päämääränä lisäelementin tuonti peliin. Tähän on runsaasti mahdollisuutta Saventh-Yhin puitteissa jotka pohjaavat niin meidän maailmamme hallinto/kaupunkiaspekteihin mutta myös muinaiseen Golarioniin (yhtymäkohdilla esimerkiksi Riimuvaltiaiden Nousuun). Esimerkiksi tyyliin, koska olemme hallintorakennuksessa ja tutkin kirjahyllyä, voisiko käteeni sattua kirjanpito kaupungin hallitsijoista. Löytyykö siitä mahdollisesti mainintaa henkilöstä X jne.

Negatiivinen metailu ja mikä syö mun peli-intoani ei ole niinkään se, että aavistellaan vihollisten ominaisuuksia (ei vaikkapa jäädä kuuntelemaan mitä Gibbering Moutherilla on sanottavaa) vaan oletetaan kaikkien PF-maailmojen olevan samanlaisia yksityiskohdissaan. Tässä pelataan maailmaa jota me kaikki luomme mutta meikäläisen on PJnä tarjottava palikat, jolloin mua harmittaa se jos takerrutaan asioihin joita kuvailen esimerkiksi Sisämeren aluetta kuvaavan opuksen vastaisesti tyyliin "itse asiassa se ei mene noin". Täällä kun vaan menee! PJllä on maailmasta kuitenkin aina viimeinen sana. Tätä ei juuri tapahdu, mutta esimerkkinä.
Mitä te ajattelette?
"Et sinä tule, viimein sen hyväksyn
mut kuinka yksin yöstäni selviydyn?
Et sinä tule, olkoon se päätös sun
on silti rikki, maailma tänään mun,,,"
san. Upi L.
säv. Pablo de R.
Avatar
Miksalvarez
Setlementti I
 
Viestit: 455
Liittynyt: 27 Elo 2011, 15:55
Paikkakunta: Tanpere

Re: Käärmeen Kallo: Kommentit [Spolereita]

ViestiKirjoittaja Rosgakori » 26 Syys 2016, 16:29

Aika samoilla linjoilla menen Miksan kanssa. Metapelaaminen on hyvästä jos sitä käyttää pelin tason nostamiseen. En tue klassista "tulipallo pimeyeden rajoille" tai ei käytä tiettyjä energialoitsuja tiettyjä ulkopuolisia vastaan ilman onnistunutta knowledge-heittoa. Ja tiedostan että olen käyttänyt välillä Golarion-tietouttani väärin ja pahoittelen sitä.

Metapelaaminen tarkoittaa kuitenkin sitä että pelaaja käyttää hahmollaan tietoa jota hahmolla ei välttämättä ole. Esimerkiksi Roskva ei tiedä olevansa Indiana Jones/Atlantis- Kadonnut Valtakunta/ Tie Eldoradoon-tyylisessä seikkailussa, hän on etsimässä veljeään ja on kotoisin väkivaltaisesta soturikultista. Mutta koska minä pelaajana tiedä että olen tällaisessa pelissä voin pelata Roskvan reaktioita, tekoja ja asenteita tällaisen genren pelien mukaisesti. Roskva tutkii raunioita, osaa päätellä genreen kuuluvia ideoita (salaisuudet mysteerien takana aka hallintotornit jne) ja reagoida oikealla tavalla. Tällöin osaan vastata pelin tarjoamaan teemaan ja pelata yhteen muiden pelaajien kanssa. Näin peli pysyy teemassaan ja kaikki ovat hahmotaustoista ja luonteista riippumatta samalla viivalla. Tämä on hyvää metapelaamista.

Muuten Roskvahan olisi pihalla koko ajan ja ei välittäisi moisista lainkaan koska eihän hän tollaisesta mitään ymmärrä. Joka kerta kun hahmo jolla on matala tai keskiarvoinen älykkyys tekee nopeita päättelyjä ja käyttää hienoja sanoja on metapelaamista sillä mistä Roskva INT 10 atavisti tietää mitä mikään koko paikassa tarkoittaa. Myäs Arhys on tehnyt nopeita ja älykkäitä päätelmiä monta kertaa vaikka omaa saman commonerien älykkyyden. Tällöin metapelaaminen on ihan hyvä asia.

Ja sitten on metapelaamista kuten "käytän murskaavaa asetta luurankoja vastaan" joka ei pilaa mitään peliä ja jonka voi pistää loogisen ajattelun piikkiin.
Kuva
Avatar
Rosgakori
Atte the Gathering
 
Viestit: 557
Liittynyt: 27 Elo 2011, 01:32
Paikkakunta: Suomen Turku

EdellinenSeuraava

Paluu Roolipelit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron