Taas kerran hyvät pelit, enpä pääse nytkään mussuttamaan kauheasti mistään.
Alku loottailuineen, haltioiden pelastamisineen ja pikku tehtävineen oli hauska,
toivottavasti se haltia ei tee mitään typerää lonkerojuttua itse. Paitsi ehkä keksii
lonkeron (se juoma).
Hyökkäys tornia vastaan oli hieno ja tunnelmallinen, siinä oli itsellä (ja hahmolla)
pihaa pitkin juostessa jo hieman pelko, että tässähän voi mennä henki kun meitä niin
kiihkeästi ammuttiin. Ovi saatiin kuitenkin tyylikkäästi murrettua ja torni oli joitakin
minuutteja myöhemmin meidän ja päästiin tarjoamaan droweille niiden omaa lääkettä.
Tykkäsin kovasti, onneksi Devian oli sitä mieltä, että suunnitelmani savustaa se yläkerta
oli huono koska se velho olis voinu koitua kohtaloksi sillä reissulla
Hyökkäys taiteiden akatemiaa vastaan ei ollut sitten ihan niin puistokävely. Takaportin
vartijat kaatuivat (pelaajan mielestä) vähän turhankin kepeästi enkä epäillyt turhaan,
kun se petolinnun irvikuva lennähti katosta. Ne taistelun jälkeen löytyneet dokumentit oli aika
mielenkiintoisia, tästähän rupeaa kasaantumaan aika moinen soppa.
Tulipalloansa oli koitua kohtaloksi, toivottavasti ei tule liian usein. Ansat jotka lähes one-hit-tappaa
ryhmäläisiä ilman mitään mahdollisuuksia välttää niitä on vähän ikäviä, ainakin jos paikka
on tiukka eikä parantajia ole. Tietysti tällee harvoin ripoteltuna ne tuo aika kovan vaaran
tunnun ja konkretisoi sitä, että tässä voi mennä henki oikeasti.
Se haltianeito oli aika erikoinen ja osa tuntui suhtautuvan siihen aika epäillen, Gah´nen
ei niinkään. Mutta pitihän meidän kiirehtiä pelastamaan kenraaliamme joten aikaa ei
ollut. Se barbaari oli aikamoinen one-hit-wonder, mutta se yksikin osuma voi riittää kun
jätkä on noin raaka. Ja kaiken lisäksi se jätti jälkeensä kivan miekan. Voin sanoa,
että Gah´nen tekee lähitaistelussa tästä lähtien vähän erilaista leikkelettä vihollisista
kuin tähän asti...
If its not broken, youre not innovating.
-Old asuran saying