Kirjoittaja Pyry » 06 Loka 2011, 16:44
Hiiohoi.
Devian Carpiné Syntyi aivan tavalliseen perheeseen. Hänen äitinsä, oli päivät kotona hoitaen Deviania ja tämän isoveljeä, Mironalia. Heidän isänsä, Kaenu oli kaupunginvartia heidän kotikaupungissaan Vihrerkullassa(Greengold).
Nuorella iällä Devian alkoi opettelemaan veljensä kanssa erätaitoja heidän isänsä opastuksella. Devian oli havainnut piilevät lahjansa taikuuteen, muttei koskaan kertonut asiasta kenellekään, vaan antoi taikuutensa nukkua.
Vuodet vierivät ja Devian oli muuttanut Ladaraan asumaan työn perään.Hän oli ollut jo muutaman kuukauden töissä mannunvartijan apulaisena, kun hän huomasi etsintäkuulutuksen, josta luvattiin sievoinen summa rahaa. Hänen ei pitkään tarvinnut miettiä asiaa, vaan alkoi ottamaan asiasta enemmän selvää, suunnitellen miten kyseisen varkaan saisi kiinni. Muutaman päivän tiedonkeruun ynnä muun jälkeen hän oli saanut jo tuntomerkit selville, sekä sen, missä kohde on nähty liikkuvan. Muutaman illan vartioinnin ja partioinnin jälkeen Devian löysi kohteenssa. Hän seurasi tätä todennäköisesti kohteen turvapaikkaan, hylättyyn taloon. Sen enempää kyselemättä Devian yllätti miehen takaapäin kolkaten tämän nopeasti. Sidottuaan miehen, hän kutsui yövartioston paikalle.
Devian sai rahat; niin kuin pitikin ja sillä hetkellä hän päätti alkaa tekemään palkkionmetsästäjän töitä iltaisin mannunvartijan työn ohella. puolen vuoden päästä jokainen huhu murhasta, varkauksista tai muusta rikoksesta sai Devianin hyvälle tuulelle. Se tiesi sitä, että jossain oli pian palkkio lunastettavana.
Hän ei ollut koskaan varma siitä, tekikö hän työtä rahan, vai oikeuden takia, mutta sen hän ainakin tiesi, että tällä työllä eli.
Päivät vierivät ja Devian rakastui Elonia nimiseen haltijanaiseen. Vuodet vierivät ja Devian ja Elonia hankkivat yhteisen kohdin itselleen. Devian ei kuitenkaan koskaan kertonut syistä, joista ei itsekään ollut aivan varma, että teki lähinnä palkkionmetsästäjän hommia. Ehkä hän tunsi syyllisyyttä siitä, että oli surmannut osan kohteistaan; Jos etsintäkuulutuksessa luki "Elävänä tai kuolleena", niin asialla ei ollut Devianille merkitystä ikään tai sukupuoleen katsomatta. Pääasia oli, että työ tuli tehtyä. Tai sitten hän ei tahtonut metettää Eloniaa, eikä siksi kertonut asiasta, sillä ei tiennyt miten tämä asiaan suhtautuisi.
Näin kumminkin jatkui vielä yli puolitoista vuotta, kunnes muutos tapahtui. Mennessään lunastamaan palkkiotaan erään murhaajan kiinnisaamisesta (mies oli vielä kuitenkin elossa.), oli paikallisen Sheriffin, Ger'yoshin luona vieras. Devian sai selville, että vieras oli hänen takiansa sheriffin toimistossa, eikä suinkaan sheriffin takia. Salamyhkäinen vieras nyökkäsi Devianille ja pyysi tätä ulos keskustelemaan kahden kesken. Kummastuneena moisesta Devian kuitenkin seurasi Haltijamiestä ulos, kuitenkin varoen ja pitäen kätensä miekkansa perän lähettyvillä viitan kätköissä. Mies ei esitellyt koskaan itseään, sanoen, että sillä ei ole merkitystä ja voi olla että se vielä joskus selviää. Mies kysyi Devianilta, että tahtoiko tämä tehdä työtä koko haltijakansan hyväksi. Mies lisäsi vielä, että hän on seurannut Devianin liikkeitä jo jonkin aikaa ja tullut siihen johtopäätökseen, että tämän kyvyille olisi käyttöä, Ennen kuin Devian ehti avata suutansa. Hän sai kumminkin vielä jonkin verran tietoa mieheltä, joka odottaisi hänen vastaustaan kahden päivän päästä illalla eräässä paikallisessa majatalossa. Mies sanoi vielä, että Devian ei saa missään nimessä puhua asiasta kenellekään tästä keskustelusta. Tämän sanottua mies katosi yöhön.
Devian oli sen verran mietteissään tapahtuneesta, ettei muistanut kuin vasta kotona kerätä palkkiota tekemästään työstä.
Devian mietti asiaa kaksi päivää. Hän oli kuullut kyllä huhuja järjestöstä jonka työnkuva sopisi miehen antamaan kuvaan. Devian oli oppinut elämänsä aikana suhtautumaan erittäin epäilevästi huhuihin, mutta tämä oli jotain muuta. Hänelle tarjottiin töitä tällaisessa järjestössä. Devian ei ollut kovinkaan varma mistään, mutta kuitenkin päätti hyväksyä tarjouksen.
Päätöksensä kerrottua miehelle sovitussa paikassa sovittuun aikaan, ei aiheuttanut miehessä mitään suuria reaktioita, paitsi hymyn, mikä ei kumminkaan ollut niitä ystävällisimpiä, ja sanan "Hyvä".
Siinähän tuota olisi noin alkuun. En nyt jaksa kirjottaa enempää, sillä flunssa on erittäin epämiellyttävä. tästä nyt saa kumminkin jonkinlaisen kuvan hahmostani. Kirjoita sitten jos ja kun jaksan lisää... Varmasti löytyy epäkohtia, kun en haltijoista tietä paljoo passstilliakaan, enkä tässä mielentilassa jaksaa lukea edes lävitse ylempää
"The whole problem with the world is that fools and fanatics are always so certain of themselves, but wiser people so full of doubts."